Elokuun yöt päättyvät pehmeään pimeään. Väsyneet kaupungin rakastajat tallaavat kotiinsa linjoille tai kiitävät idän turvaan, jokainen ilta on hieman lyhyempi.

Elokuussa jokin loppuu, me tiedämme sen kaikki, mutta hysteerinen hetkessä eläminen pakottaa ajatuksen eilisestä ja huomisesta pois.

Minä olen astunut elokuuhun tutussa hämmennyksen tilassa - olen taas sekaantunut miehiin. Useampaan, nopeasti ja hypäten rannalle liian myöhään onnistumatta kalastamaan järkeäni hellyyden hetteiköstä.

Iho herättää pakostakin niitä kirottuja tunteita. Ystäväni pisti vuoden kestäneen panosuhteen poikki sanoen, ettei naisena vain voi jatkaa loputtomiin kiintymättä, ihon koskeminen laukaisee naisessa halun, tarpeen kiinnittyä iholla ihoon, kiintyä, kiinnittyä.

Minä olen vuosikausia yrittänyt tolkuttaa itselleni, että olen erilainen. Sängyssä kerron filosofian opettajalle, etten pidä älykkyyttä olennaisena ominaisuutena miehessa - ja seuraavana iltana viiltelen ranteitani mykän puhelimen ääressä. Mielikuvituksessani liidän tilanteen rouvana satunnaiseen kohtaamiseen minut torjuneen kesämiehen kanssa, sähäyttäen sääriäni tyylikkään hajamielisessä keskustelussa - tosielämässä putoan punastuen maha edellä sanoihini, jotka kompastelevat suustani kuin jalkapuolet ja eivät ole missään todellisuudessa SULAVIA tai VIRTAVIIVAISIA. Ja saman tien häpeän, häpeän, häpeän...heikkouttani, tyhmyyttäni, kömpelyyttäni - sitä etten osannut pukea päälleni madamen kylmän viileää kohteliaisuutta vaan näytin ujouteni, näytin pienen pulassa olevan tytön hämmennykseni.

Mitä niin kamalaa olikaan siinä, että menettää pallon? Mitä niin kamalaa, että ajatuskin saa minut vaikeroimaan häpeän kuristusotteissa, kaivautumaan baarin sohvaan ja ystävän kylkeen, jos maailmasta katominen olisikin niin helppoa. Onko se nyt loppupeleissä niin hirvittävää, että joskus unohtaa olevansa aikuinen nainen ja punastelee menemään kuin teinityttö ikään? Joskus tai joka kerta. Ja miksi on heikkouden merkki, että jää kaipaamaan lisää ihoa, haluaa vielä herätä jonkun silmissä kauniina, kaipaa miehen kaipuuta?

En tiedä. En todellakaan tiedä. Koska en tiedä, teen johtopäätöksen; nämä miesjutut eivät taida oikein sopia mielenrauhalleni. Lopetan ne tyystin toviksi ja yritän ryömiä takaisin joogaan, meditaatioon, lopulta aaltoon - missä mitään ei voi ymmärtää väärin.

Mihinkäs siivosinkaan sen erakonpylvään näiden lihan himojeni tieltä?

perjantai 13. elokuuta 2010

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat