Steve Jobs, maken isi, kuoli eilen, 56 -vuotiaana, haimasyöpään.

Steve Jobs, maken isi, kuoli eilen, 56 -vuotiaana, haimasyöpään. Minut valtasi saman tien tarve silittää omaa surullista makeani, lohduttaa tuota kaunista konetta, joka on pieni, mutta aivan yhtä rakastettu osa Applen tunteen teknologian perhettä.

Tiedote, jonka Jobsin perhe hänen kuolemastaan antoi, jäi vaivaamaan minua. Siinä todettiin yksikantaisesti Jobsin tehneen maailmasta paremman paikan. En oikein ymmärrä. Siis onko iPerhe tosiaan parantanut maailmaa? Onko se vähentänyt köyhyyttä tai tehnyt maailman kansalaisista tasa-arvoisempia? Vai onko se levittänyt rauhan sanomaa tai taistelut ilmastonmuutosta vastaan?  Tai onko se kenties kuronut kiinni sitä rahan ja ihmisyyden vääjäämätöntä kuilua, jonka voittaja ei todellakaan näytä olevan me?

Ystäväni tuottama, ehkä vuosikymmenen tärkein dokumentti, joka kertoo Venäjän poliittisesta ilmapiiristä juuri nyt ennen vaaleja, on joutunut taloudellisiin vaikeuksiin aivan tuotannon loppumetreillä. Ystäväni taistelee dokumentin puolesta ristiretkeläisen puhtaalla sydämellä ja intohimolla koska aihe on enemmän kuin tärkeä. Kun Venäjän tilanne vääjäämättä aivan lähiaikoina räjähtää, tämän elokuvan ansiosta niin me kuin maailma osaamme valita puolemme ja ymmärrämme mistä naapurissa porisevassa poliittisessa höyrykattilassa on todellisuudessa kysymys. Elokuvan rahoitus on siis nyt epätoivoisten tekojen takana - yksi kreiseimmistä ideoista on huhu venäläisestä oligarkista, joka on antanut ymmärtää haluavansa käyttää omaisuutensa sananvapauden edistämiseen Venäjällä. Asetelma on hämmentävä – kuka olikaan taas sitten pahojen puolella? Ja kuka maailmanpolitiikkaan voikaan sitten ihan oikeasti vaikuttaa ja millä keinoin?

Pari viikkoa sitten amerikkalainen meklari Alessio Rastani kertoi BBC:llä kuinka on omakohtaisesti odottanut maailmantalouden lamaa jo kolme vuotta ja kuinka lama on se tuhannen taalan (tai kolmenkymmenen hopearahan) paikka, jolloin jokainen meistä voi rikastua halutessaan. Taloutta ei kiinnosta maailmanpolitiikka, raha luo itsensä uudestaan välittämättä nälästä tai kurjuudesta, eikä maailmaa johda enää valtiot vaan rahoitusyhtiö Goldman Sach.

Lasten ja meklareiden suusta kuullaan totuus. Oli sitten meklarin mielipide autenttinen tai huomionhakuinen esitys, ei se oikeuta meitä tuudittautumaan luuloon siitä, ettei tämä kaikki olisi totta. Kaiken järjen mukaan tämän kuuleminen, kerrankin nyt sitten ihan suoraan, olisi pitänyt olla synkkä hetki minulle, joka olen rakastanut järjestelmää koko elämäni mustasukkaisen poikaystävän kaltoin, suomien sitä julmasti, pystymättä kuitenkaan koskaan päästämään irti. Demokratia on siis vihdoin epäonnistunut. Olemme siirtyneet uuteen aikaan, jossa riehuu kenties se Ilmestyskirjan seitsenpäinen peto. Mutta. Huomaan tuntevani outoa tyyneyttä ja luottavaisuutta. Goldman Sachsin kotisivuista tulee mieleen hilpeä pieni valtio, jossa käytetään sellaisia sanoja kuin kansalaisuus, yhteisön vastuu ja meidän päämäärämme. Entäpä jos se peto olisikin – niin - kiltti? Voisiko olla mahdollista, että maailmanpolitiikan epäonnistuttua, meidät pelastaa toinen ihminen? Demokratian väsyneelle ruumiille ei laskeudukaan  haaskansyöjien lauma repimään sen lihaa suun lämmikkeeksi, vaan vallan ottaa rahakoneen huipulla oleva ihminen, joka päättää meidän puolestamme parantaa maailman.

Koska.

Steve Jobs teki maailmasta hieman paremman paikan. Kuten Twitter -käyttäjä Matt Galligan toteaa: ?R.I.P. Steve Jobs. You touched an ugly world of technology and made it beautiful.”

Steve Jobs teki arjestamme kauniimman. Ehkäpä joku niistä samoista viisaista tekee ihmisen maailmasta paremman? Demokratia lienee pieni hinta siitä.

http://www.nytimes.com/2011/10/06/business/steve-jobs-of-apple-dies-at-5...

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat