Irmasta tulee syksyisin hetkeksi Martha S. (ainakin melkein).

Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän alan salakavasti muistuttaa äitiäni. Olen onnekas – äitini on mainio tyyppi. Mutta onhan se jotenkin hämmentävää aina herätä siihen todellisuuteen, että ostelee siemenpusseja lähikaupasta tai tekee hilloa syksyisin hullun kiilto silmissä. Liioittelen. Hilloa tehdessä ei silmissä kiillä hulluus vaan hyvä mieli. Hillon keittäminen muistuttaa sushin pyörittämistä, sille täytyy antaa huomiota ja tunnetta. Niin hillossa kuin sushissakin maistuu erityisen hyvin käytetty tunne – itse suosin rakkautta, se jättää mielestäni juuri sen oikean kirpeän omenan iloisen napsahduksen. Haluaisin jakaa oman lempireseptini ja ihmetellä samalla seuraavaa: Mikä ihme siinä on, että paahdettuna kaikki maistuu niin paljon paremmalta? Niinkuin paahtoleipä, paahtomaissi, paahtopaisti ja tietysti paahdettu hillo!

 

Paahdettu omenahillo inkiväärillä ja konjakilla maustettuna

 

Ainesosat:

 

kattilallinen lempiomenoitasi

 

kolme pientä kourallista hillosokeria

 

kanelitanko

 

inkivääriä kantin mukaan, 1-3 peukalonpäätä

 

konjakkia tai jos tykkäät jostain muusta jalosta juomasta niin anna mennä!

 

rakkautta maun mukaan

 

 

Paloittele omenat ja heitä ne kattilaan. Kaada päälle snadisti vettä (kattilanpohja saa täyttyä ja vähän päälle) ja kiehauta ensin koko satsi. Heitä sekaan kanelitanko ja hillosokeri. Pistä sitten pienelle lämmölle ja anna pulputella rauhassa niin, että omenat pehmenevät ja saavat silmää miellyttävän värin. Nakkaa inkivääri sekaan kun siltä tuntuu – sen sopii hieman pehmetä. Ja muistaa pistää uuni päälle ajoissa – noin 150 asteeseen, ehkä vähän kuumemmallekin.

 

Kun satsi on valmis, kaada kaunis esihillo laakeaan uunivuokaan. Avaa konjakkipullo ja ota hörppy. Kaada sitten noin kolme kertaa oman hörppysi kokoinen konjakkimäätä hilloon ja sekoita. Näin hillosi on omaan konumakuusi säädetty. Surraa sitten sauvasekoittimella hillo tasaiseksi – näin inkiväärikin sekoittuu mukavasti joukkoon, sattumia kannattaa jättää. Tuppaa koko komeus uuniin ja anna pinnan kuplia hissuksiin. Käy sekoittamassa tasasin väliajoin, jotta paahteisuus tulee koko hilloon. Paahtaminen tuo hilloon ihanan kolan maun ja tekee väristä herkän. Purkita ihan mihin lystäät, mutta pidä huoli että että purkit on käytetty yli sadassa asteessa, jotta bakteerit kuolee. Näin opetti äiti ja näin siis tehdään. Mutta ennen kaikkea – pidä hauskaa ja sotke mahdollisimman paljon!

 

ps. Kyllä, tiedän että kuvan hedelmät ovat luumuja. Ei se ole niin tarkkaa – anna mennä sillä mitä on, mutta muista konu!

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat