Hei. Minä olen Irma. Vallilan Irma. On aivan hykerryttävän mukavaa tavata.

Aivan ensimmäiseksi olisin halunnut toivottaa kaikille mitä hienointa marraskuuta. Marraskuu se on ihmisen sielun juhla-aikaa. Aamut, joihin avautuu rähmäisen silmän raosta loputon tihkuinen harmaa ikkunasta. Iltapäivät, jolloin tilanne ei ole muuttunut siis mitenkään. Illat, jotka putoavat aikaisemmin ja aikaisemmin - kosteuden tilkitsemät nopeat askeleet märällä asfaltilla, johon syksyn ihanat lehdet ovat liiskautuneet tunnistamattomaksi, ruskeaksi mössöksi – aivan niinkuin loppuelämän unelmasikin. Kyllä, marraskuu se on ihmisen parasta aikaa.

Niin. Marraskuu on pyllystä. Myönnyn tähän pienen irmansydämeni pohjasta. Mutta marraskuussa on yksi mielettömän hieno asia. Se loppuu. Takuuvarmasti. Aivan niinkuin jokainen sota ja uneton yö. Ja kuten edellä mainituissakin, ovat kaikki keinot selviytymiseen sallittuja, olivat ne sitten urheita ja kunnianhimoisia hyökkäyksiä harmaata vastaan, kuten Helsinki Breakfast Clubin perustaminen tai sitten ovelia hämäysliikkeitä kuten torstainen kuohuviiniretki Primulaan. Kaikki on sallittua ja kevyt päivähiprakka jopa suositeltavaa – onhan marraskuu.

Marraskuista aamiaisklubia, kuohuviinitorstaita ja pimeänpelon karkoittamista yhdistää yksi asia. Herkut, niinkuin kuohuviinikään ei maistu miltään, jos ei niitä jaa sen ainoan takuuvarman pimeän pelokkeen – ystävien ja toverien kanssa. Miehet ja marraskuut tulevat ja menevät– mutta ihanat naiset jää. Ne jotka nostavat maljaa elokuun yössä Vallilan saariston takapihajuhlissa tai peittelevät sinut yöksi sohvalleen kun sydämeen sataa. Ne, joiden kanssa piiloudut harmaana lauantai-iltapäivänä huolettomalle iltapäiväkaljalle ja samoilet läpi sumuisen Kallion puhuen kaikesta hölmöstä ja kaikesta tärkeästä. Ne jotka valaisevat urheasti tämän kaupungin, niin alkutalven pimeässä kuin keittiösi lempeässä hämärässä.

Ja heistä, teistä, meistä kertoo myös Vallilan Irma – tervetuloa joukkoon irmaan!

 Vallilan Irman keskushenkilöt: 

 

Vapaus

Helsinkiläinen MIES

Uzkebistanilainen pomminraivaaja

ja muut mahdottomat rakkaudet

Rakkaus ja rakkaudettomuus

Varastetut paratiisit

Aalto

 ja viimeisenä muttei suinkaan vähäisempänä

Universumi

 

 Irma Facebookissa

 

Kommentit (4)

Vierailija

Onneksi olkoon Irma! Voihan mahdoton! Sä olet nyt ihan niiku julkkis. Ja mä vaan kotiäiti Arabiasta... olen semisti kade. Miksi mä en ole sä. Sä olet Suomen Sinkkuelämän Solsidan. Onnea Irma!

Vierailija

Voi Vallilan Irma, täällä Kallion Kaarina - sielunsiskosi niin päivähiprakoiden hurmiossa kuin masennuksen syövereissäkin. Löysin blogisi ja olen ahminut jokaisen sanan sekä toivonut, että olisin löytänyt tekstisi jo aikaisemmin (ehkä ne kannattaisi arkistoida vähän paremmin vaikka kuukauden ja vuoden mukaan niin että lukijan on helpompi seurata tekstejä vanhimmasta uusimpaan).

Mutta kunhan kirjoitat! Ehkä kohtaamme joku päivä Kallion kaduilla tai kapakoissa...

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat