Siman korviketta ja suuria tunteita

Vappu on vuoden lempijuhlani. Paistan sen sata munkkia, kutsun ihanan sekalaisen seurakunnan kotiini ja kieriskelen virallisesti keväässä, kesän seikkailujen kutittaessa jo kantapäitä.

Vappu kaukaa kotona on vähän haastava, mutta olen urheasti viettänyt sitä missä ikinä olenkin. Tänä vuonna vappua vietettiin Gigantessa, Oliverin linnassa, jonne olen jälleen kerran laskeutunut rauhaan matkoiltani. Nautimme brunssilla banaanipannukakkuja ja eksoottisia ladydrinkkejä. Porukka on vaihtunut, mukana on viime kevään karvainen Sri Lankan ystäväni, joka on ollut reissussa koko viime vuoden Mongoliaa myöten. Tarpeetonta lienee kertoa, että olen ollut häneen kuolettavan ihastunut jo viime keväästä, eikä tyypillä ole tietenkään asiasta hajuakaan. Peruskuvio. (Ei muuten kyseinen herra kuvassa...)

Mikä ihme tekee tästä niin vaikeaa? Olen kaukaisesti tietoinen siitä, että on ihmisiä, jotka pystyvät ongelmitta ilmaisemaan tunteensa, ihmisiä, jotka näkevät jotain mitä haluavat ja ottavat sen. Minä en pysty siihen. Ajoitukseni on hirvittävä ja viestimiseni surkeaa. Minulla kestää ikuisuuksia ymmärtää että tunteeni ovat kenties romanttisia ja sitten kun olen päässyt siihen pisteeseen on ikkuna ollut jo ikuisuuksia kiinni, mies lähtenyt nopeampien matkaan ja minä jään viettämään himontäytteistä ystävyyttä, joka ei koskaan kuitenkaan täysin riitä. Olen huono rakastamaan.

Tälläkin kertaa homma menee komeasti puihin vaikka flirttailenkin urheasti – mutta kuitenkin hivenen liian rauhassa. Mukanani oleva pikkukissa, jonka olen ottanut suojiini, kehrää itsensä samaan riippumattoon miehen kanssa kääntäessäni hetkeksi selkäni. Olen ollut viime aikoina hemmoteltu uskollisilla ystävillä, eikä sääntöjä ole rikottu vuosikausiin – en usko silmiäni, selässäni törröttää mini-me:n kavala veitsi ja ikkuna paukahtaa taas kiinni niin, että kaikuu.

Ja minä löydän itseni taas siitä pisteestä, jossa vaihdamme miehen kanssa toverillisesti tarinoita seikkailuistamme iloisen vapunvieton illassa. Ja mielessäni soi Jiin uusi biisi: ” Valvoo yksin kammiossaan / kirjoitella säkeitänsä / kuunnella kun mustarastas laulaa lauluaan. Lajitella pullonkorkkei / ajatella tyttöö, joka maailmassa kaikkee paitsi häntä rakastaa."

Niinpä – mutta onneksi kammiossa on joskus pari surffaria seurana...siitä ensi kerralla!

Kommentit (5)

Vierailija

Meillä Suomessa on maailmanlaajuisesti erikoinen tää deittikuvio, kun naiselta odotetaan aloittellisuutta. Kirjoittelit flirttailleesi tämän ihastuksesi kanssa, mutta hän ei ilmeisesti tarttunut flirttiin? Mielestäni toimit ihan oikein kun teit selväksi kiinnostuksesi, muttet ollut päällekäyvä. Kuvailemasi seikkailijamies ei kyllä vaikuttanut sellaiselta, joka ensimmäisenä olisi hakemassa itselleen kumppania, joten eli älä suotta soimaa itseäsi! Yllä kirjoittaneen Annukan esimerkki kuvaa toimintaa nimenomaan Suomessa, suomalaisten miesten kanssa, eikä siksi mielestäni käy nyt suoraan sulle ohjeeksi.

Itse olen asunut paljon Suomen ulkopuolella, ja mulle on jäänyt sieltä sellainen päähänpinttymä, että hitto, miehessä on oltava sen verran miestä että uskaltaa lähestyä mua jos kiinnostaa. Niinpä olenkin päätynyt täällä Suomessakin deittailemaan lähinnä niitä ulkomaalaisia miehiä, surprise? :-D

Vallilan Irma
Liittynyt25.10.2012

Ihan hirveen vaikeeta sanoa tosiaan, et miten nää menee - joskus tuntuu ettei osaa tehdä oikein missään, mut se lienee kyllä vain oma ongelmani. Itselläni on sellainen nyrkkituntuma, että aloitteellisuutta naisten puolelta tapahtuu lähinnä meillä skandinaviassa. Latinokulttuuri on ainakin vähän liiankin kanssa aktiivinen...

Vierailija

Hei Irma, ihan ystävällisesti kysyn, että haluatko sä että sun blogiasi kommentoidaan ja että täällä syntyisi keskustelua? Meinaan kun et ole reagoinut näihin edellisiin.

Vallilan Irma
Liittynyt25.10.2012

Huhuu! Täällä ollaan ja pahoittelut hiljaisuudesta. Mulla on täällä pieni logistinen ongelma - jos ei ole sähköt poikki, niin netti tökkii varmasti ja myönnän että menee hermot vähän liian äkkiä...lupaan ottaa itseäni niskasta kiinni ja kehittää kärsivällisyyden nyt vaikka heti! Ja pahoittelut vielä, mä luulen että osasyy on myös siinä, että Irmasta on tullut aika nicaragualainen, et ihan mañana vaan!

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat