Ei niin pehmeä laskeutuminen kaupunkikulttuuriin

Viime talvena ostaessani lentoja kevätunelmiin kävin läpi intensiivistä Girls -vaihetta. Etärakastuin New Yorkiin ja kun matka kävi joka tapauksessa Amerikan ihmeen kautta, niin päätin käydä seikkailulla kotimatkallani.

 

Mutta kun lähtö San Juanista lähenee, alkaa ajatus suurkaupungista tuntua jotenkin ylivoimaisen rasittavalta. Olen tottunut siihen että tunnen lähes jokaisen vastaantulijan ja tiedän tarkalleen mitä viikon aikana pikkukylässäni tapahtuu. Ainoa arpomisen varaan jäävä asia on aaltojen suuruus ja se kenen sänkyyn surffipojat tällä viikolla päätyvät.

 

Noustessani lennonrähjäisenä subwaysta 4th avenuelle toteankin hämmentyneenä: valtava määrä ihmisiä joita en tunne – miten tämä on mahdollista?! Tallustelen surffihiirenä suurkaupungissa valtavan rinkkani kanssa ystävän hoteisiin, eikä aikaakaan kun korkojen kaipuu valtaa levottomat jalkani ja muistan että sellainenkin asia kuin meikit on olemassa.

 

Luoja, missään ei tuoksu sellaiselta kuin New Yorkissa! Sen ominaistuoksu on niinkuin miehen iho – aavistus eilistä, parkkiintuneen asfaltin sointi, hurmaava lupaus tuntemattomasta ja sunnuntai-aamun lempeä syli. Se muistuttaa minua jostain syystä Lintsin vuoristoradasta, vanhan puun ja jännityksen sekaisesta turvallisesta pudotuksesta, joka nipistää vatsanpohjasta joka kerta vaikka tiedät tasan tarkkaan mitä on luvassa.New York on nopea ja hereillä koko ajan. Ja sitten taas unelias ja verkkainen; hidas jäätelöhetki East Villagessa kohtaa salamannopean käden heilautuksen taksille Upper East Sidella, seuraavan subwayn hurahduksen pääässä.

 

Myös tapailukulttuuri kaupungissa, joka ei pelaa muun maailman säännöillä, näyttää olevan samaan aikaan nopeaa ja tuskastuttavan hidasta, kuuleman mukaan. Rakkauden, seksin ja silkan vallankäytön viidakko on täynnä kummallisia sääntöjä, eikä meillä mimmeillä näytä tässä pelissä jääneen käteen kuin hämmentynyt kysymys. Samassa heleässä henkäyksessä pitäisi olla saalistettavana mutta osoittaa olevansa selkeästi saatavilla ja sitten tietysti muistaa, että jos mies soittaa vasta torstaina klo 15.46 jälkeen, on kyseessä varasuunnitelma ja sinun on esitettävä olevasi kiireinen ja varattu vaikka kutoisit kotona sitä iänikuista sukkaa istuen jäätelösaavissa. Homma on konseptoitu kätevästi, mutta jotenkin minusta tuntuu siltä, ettei suunnittelupalaverissa ole ollut naisia.

 

Mitä tahansa suomalaisista miehistä voi sanoakin, ainakaan ne eivät odota meidän harjoittavan jonkinlaista monimutkaista henkistä ilma-akrobatiaa ainoastaan viihdearvoa vastaan – jos eivät ne puhu, niin eivät ne myöskään juoksuta meitä henkihieveriin tunteiden juoksupyörässä. Näissä tunnelmissa mielenkiinnolla koti-Helsinkiin - Nyki on mieletön, mutten jaksaisi kuitenkaan odottaa!

 

ps. tsiigaile myös Irman design -suosikit ihanan Brooklynin ihanan Smorgasburgin ihanalta viikonloppu ruoka- ja designtorilta!

 

Virginie Millefiori

Umsteigen

Topiary Designs

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat