KUVA: Galagtic Tamil Hero Lover by Surian Soosay
KUVA: Galagtic Tamil Hero Lover by Surian Soosay

Katsaus vaihtoehtoiseen treffailuun.

Istumme Kallion Molotovin, lempibaarini, hämyisessä alkuperjantai-illassa ja keskustelemme kazakstanialaisista kosiorituaaleista. Tämän Euroopan kokoisen maan jossain kolkassa harjoitetaan kuulemma vielä vilkasta neidonryöstöä. Kaverit siis perin käytännöllisesti ottavat sen minkä näkevät, kaappaavat haluamansa naisen ja keskustelevat vasta sen jälkeen ehdoista – niin naisen kuin hänen perheensä kanssa.

Ajatus on hetken aikaa kummallisen kutkuttava. Olisihan se nyt – niin – snadisti helpompaa. Jos sitä joku vaikka tulisi ja sanoisi että ”Hopslops, nyt mennään eukko!” ja jos hölmöyttäni kainostelisin niin tyyppi nakkaisi minut olalleen ja kiidättäisi ties mihin karkeloihin. Lasittuneen katseeni herättää ikkunan ohi juokseva erittäin humalainen, puolialaston paikallisväri. Muistutan itseäni odottelemaan neidonryöstöä ehkä sitten kuitenkin toisella puolella Hämeensiltaa ja palaan keskusteluun, joka on kääntynyt järjestettyihin avioliittoihin. 

Olen kohkannut aiheesta ennenkin. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän symppaan koko konseptia. No, puretaanpa hieman. Minullahan on siis surullisenkuuluisan huono miesmaku. Nuorempana riitti jos mies vittuili minulle ja vanhempana lisäsin listaan sellaisia laatuominaisuuksia kuin ainainen rahapula ja”luovuus” - kiukkuinen masennus oli varsinainen kirsikka jäätelöpikarissa. Mutta entäpä jos esimerkiksi vanhempani, veljeni tai ennen kaikkea ystäväni olisivat valinneet elämäni miehet? Itä-Helsinkiläisiä ukonköriläitä? Hmmm, miksei. Akateemisia virkamiestyyppejä? Nääää. Ystävieni valintoja? Kaikella rakkaudella, kamut, jänniä tapauksia olisi ollut siinäkin rivissä - mutta ihan varmasti myös kätkettyjä helmiä. Mitä todennäköisemmin olisin kyllä karannut teidänkin käsistänne – kokonainen intialainen kaupunki ei olisi pystynyt pitämään minua erossa italialaisesta nuoruuden rakkaudestani.

Mutta kaiken kaikkiaan ajatus tuntuu aika mukavalta, eikö? Tyypit raakataan etukäteen ja parhaat tuodaan esiteltäviksi. Mitä todennäköisimmin sopivan pelästyneinäkin, jos olisivat tavanneet veljeni. Ja kaiken sen kauhistuttavan työlään tutustumisvaiheen, kuumottavan treffailun ja loputtoman arpomisen voisi huolettomasti ylittää ja päättää vain kyllä tai ei. Kätevää, eikö?

Tähän mennessä olen päässyt konseptin jalkauttamisessa vasta siihen, että olen yrittänyt ulkoistaa miesmakuni otetulle pikkusiskolleni, mikä toimii oikeastaan aika hyvin. Niin, kunhan vielä oppisin kuuntelemaan häntä...

Kommentit (4)

Vierailija

Tää teksti vähän suututti mua (kaikella rakkaudella). Siinä määrin etten pysty keskittymään työhöni, joten tässä tulee:

Ensinnäkin, tämä konsepti että kaverit ottavat sen minkä näkevät, kaappaavat haluamansa naisen ja keskustelevat vasta sen jälkeen ehdoista tapahtuu päivittäin, joka puolella maailmaa. Tosin ehdoista ei puhuta ees jälkikäteen. Tulee näin ensimmäiseksi mieleen Intiassa joulukuussa tapahtunut äärettömän brutaali joukkoraiskaus/surma. Joka ei sinänsä ollut mitään ainutlaatuista, tällaista tapahtuu koko ajan. 

Tietenkään et tarkoittanut tällaisia tapauksia, mutta kumpikin perustuu hyvin vahvasti patriarkaaliseen yhteiskuntajärjestelmään ja siihen että naisella ei ole ihmisarvoa (ainakaan yhtä vahvaa kuin miehelle), eikä oikeutta päättää omista asioistaan.

Mun mielestä on todella vaarallista romantisoida tälläista valtajärjestelmää.

Järjestetyistä avioliitoista voi olla montaa mieltä. Kun asuin Yhdysvalloissa tutustuin yhteen pakistanilaiseen tyttöön ja meista tuli kavereita. Hänen vanhempiensa avioliitto oli järjestetty, samoin hänen tuleva avioliittonsa tulisi olemaan järjestetty. Hän, 17-vuotiaana, unelmoi tästä ja odotti kärsimättömänä sitä päivää kun hän menisi naimisiin. Hänen kohdallaan todennäköisesti olikin luultavasti kyse siitä että hänen vanhempansa esittelisivät hänelle sulhasehdokkaita, kunnes löytyisi joku joka häntä tarpeeksi miellyttäisi – siis häntä ei pakotettaisi avioliittoon vastentahtoaan. Mutta kaverini olikin ylempää keskiluokkaa, jos ei yläluokkaa. Kuinka suuri mahdollisuus mahtaa olla alaluokkaan kuuluvalla tytöllä vaikuttaa puolisonsa valintaan, tulevaisuuteensa? Null?

 

Nimim. vaimo Tukholmasta

Vierailija

Tuohon Kazakstanialaiseen kosintarituaaliin kuuluu tytön maine eli kun tyttö on viety väkipakolla ja viettänyt öitä pois kotoa miehen luona hänen maineensa on mennyt eikä hän häpeän vuoksi pysty palaamaan kotiinsa vaan joutuu alistumaan kohtaloonsa. Morsiamen kidnappausta on kahta lajia Kazakstanissa vapaaehtoista ja vastentahtoista, nuo vastentahtoaan vietyjen morsianten määrät ovat kasvussa. Ne ovat seksuaalirikoksia.

Vallilan Irma
Liittynyt25.10.2012

No niin - tekstissä olisi pitänyt tuoda esiin se, että tuomitsen väkivallan sen kaikissa muodoissa, aina ja ikuisesti. Kyllä - tuomitsen vakivallan käytön kaikissa tilanteissa ehdottomasti ja aukottomasti. Mutta romantisoimisesta ei nyt kyllä mielestäni ole kysymys vaan huumorista; olen sitä mieltä, että melkein kaikelle saa ja pitää nauraa, enkä voinut vastustaa kiusausta käännellä kuppeja vähän nurin ja sekaisin ja tarkastella omaa jähmeää tapailukulttuuriamme tästäkin näkökulmasta. Kirjoittajan vajavaisuutta, jos en pystynyt välittämään tekstiin ironian sävyä, pahoitteluni!

Vierailija

Juu, kyllä tekstistä ymmärtää että kirjoitat ironisesti ja huumorilla, ehdottomasti. Mutta myös vähän romantisoivasti, älä yritä :P  

Jos oisit käännellyt kuppeja kunnolla, ja ees haaveillut prinssinryöstöstä, niin oisin ollut mukana juonessa. Ottanut vallan takaisin itsellesi. Kun suurinosa naisista odottaa passiivisesti että heidät valittaisiin.

t: vaimo Tukholmasta eli S

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat