Irman ihmiskoe jatkuu.

Ihan kummallista; en tiennytkään, että minulla on facebook -maneereita. Kuten se, että kun avaan koneen; sähköpostin ja uutis-sivun, hamuan vaistonvaraisesti auki facebookin pikanäppäimen. Melkein ensi töikseni aamuisin. Tai, että ajattelen maailmaa parin sadan merkin pituisin statuspäivityksin tai kuvaan mielessäni välähdyksiä näkemästäni, purkitan elämääni hipstamatic -kuvan nelikanttiseen, kätevästi tarjoiltuun ja sievään ikkunaan kimmeltäväksi kiillotettua elämääni.

 

Huomaan päivieni olevan täynnä nanosekunnin kestäviä tyhjiöitä – sekunteja ja minuutteja, jolloin odottelen tai matkustan ja jotka yleensä täytän pikaisella visiitillä someen. Ajatustaukoja, jolloin kaipaan hetkeksi pakoa liian raskaaksi käyneestä aivotyöstä. Vähän niinkuin hyvin monimutkaista hermolelun puutetta, joka tempaisee minut täysin mukaansa pieneksi ajaksi.

 

Mietin mikä on ajanut minut tällä kertaa some -yliannostukseen ja joudun vastahakoisesti tekemään seuraavan johtopäätelmän: mitä vähemmän elämässäni tapahtuu, sitä enemmän vietän aikaa somessa. Tai. Mitä enemmän kaipaan elämääni asioita, joita siinä ei ole, sitä enemmän vietän aikaani lumemaailmassa. Tai. Mitä levottomampi mieleni on, sitä enemmä se kaipaa nopeaa virikettä. No, nämä teoriat ovat vielä työn alla...

 

Joka tapauksessa facebookin läsnäolo on yllättävää. Tällä hetkellä toista viikkoa kestänyt some-paastoni on pakottanut minut tekemään erinäisiä poikkeusratkaisuja ja määrittelemään joitain sääntöjä. On ok jakaa asioita, jos se ei edellytä naamakirjaan varsinaisesti menemistä. Joitain tilaisuuksia vain ei pysty jättämään käsistä, kuten esimerkiksi aivan järjettömän hauskan Siisti Iisti:n eli uuden itä-helsinkiläisen matkailublogin jakamista. Tai sitten iha yleensä kun unohdan etten ole läsnä ja tykkäilen vapautuneesti ympäri interwebbiä. Facebookiin törmää kaikkialla, niin on- kuin offline: jopa ystäväni soittaessaan puhuvat tähän tapaan: ”No kyllähän sä näit ne kuvat mitä mä postasin.” Vielä en tunne kuitenkaan erakoituneeni – onkohan se vielä edessä? 

 

Sitä odotellessa toteutan hengen ekshibitionismiani Irmassa - ah, pääsinpä jakamaan tämän tunnelmakuvan elokuisesta Taivassalosta...! Huh huh, nyt tarve on taas hetkeksi ulkona systeemistäni. 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat