Tapaninpäivänä kaupunki täyttyy helpottuneista sinkuista

On tapaninpäivän jälkeinen perjantai ja minä olen menettänyt yhden päivän. Ystäväni soittaa aamulla kysyäkseen milloin aloitamme leivontaurakan hänen nelikymppisiinsä, johon ehdotan unisena huomista – ihan hyvä, mutta bileet ovat silloin ohi, hän vastaa. ”Mitä torstaille oikein tapahtui?”, kysyn hysteerisesti juostessani uskolliselle kahvinkeittimelleni. Apua!

Ah, tapaninpäivä! Helpottuneiden sinkkujen lauma ryömii ulos joulusta palkitsemaan itseään tapsantansseilla – kun perheelliset taas palaavat vastahakoisesti meluiseen arkeensa. Minä ryhdyn tapsantansseihin vanhojen ystävien kanssa Arabiassa. Puhe liikkuu Suosikista seksiin; tällä kertaa muistelemme nuoruuden kultavuosia, kun miehistä oli lähinnä vaikea päästä eroon. Avioliiton satamaan purjehtinut K muistelee hätäkeinoja, hän on joskus joutunut pariinkin otteeseen turvautumaan vanhaan pizzakikkaan lähettääkseen erityisen takertuvan yövieraan matkoihinsa. Lyöt miehelle pizzarahat kouraan, pyydät häntä hakemaan ruokaa – etkä enää avaa ovea hänen tullessaan takaisin. Kuulostaa julmalta, mutta joskus täytyy tehdä tiukkoja käänteitä säilyttääkseen oman tilansa. Ja jäihän miehelle ainakin ilmainen lounas.

Vaarallisen yhdistelmän, ufoshottien ja shampanjan voimin könyämme taksiin ja liihottelemme kaupunkiin oikein perinteisesti. Kroonisena köyhimyksenä taksilla körryyttäminen on ihana, harvinainen huvi, joka tapahtuu vain juuri edellä mainitun sekoituksen tehdessä minusta vakavaraisen maailmanvalloittajan. Perinteinen tapaninpäivän Kalle -keikka jää lyhyeen paikan ollessa kiinni (siis mitä??!!) ja humppaamme eteenpäin – laimean Navy Jerry'sin kautta uskolliseen Looseen. Eikä aikaakaan kun suutelen pimeässä nurkassa porilaista teiniä. Kaunista, kaunista, no ehkä nyt juuri ja juuri yli kaksikymppistä väkäleukaa.

Minun ongelmani viime aikoina ei ole ollut miehistä eroon pääseminen, vaan yleensä edes niiden mukaan saaminen. Teini löytää valitettavasti puolesta matkasta omantuntonsa ja muistinsa ja joutuu poistumaan välittömästi tilittämään tyttöystävälleen syntejään. Minä maistelen vielä hetken todella herkullista suudelmaa huulillani, kohautan olkapäitäni ja ryhdyn tekemään kotimatkaa. Aina ei vain voi voittaa, hyvä yritys. Baarin ulkopuolella eksyn kummallisen luonnollisesti miehen matkaan, jonka kanssa käymme eeppisen kotimatkan läpi kaaosmaisen Helsingin talviyön. Mies on mukava ja hilpeä ja partainen ja mielenkiintoinen vastapaino aikaisemmalle teinille. Monipolvisen kotimatkan päätteeksi istumme taksissa taloni alakerrassa ja mies kieltäytyy kunniasta jatkaa iltaa luonani mutta ehdottaa tapaamista huomiselle. Aamuviideltä tuntuu ihan luonnolliselta ajatukselta vain poistua paikalta, kun mies kertoo kyllä löytävänsä minut sukunimen ja osoitteen avulla. Ylhäällä neidontornissani muistan, että numeroni on salainen. Niinpä.

Mitä tästä opimme? Seuraavan päivän maailmanlopun kankkusessa mietin, että olisiko hyvä idea kirjoittaa näihin sekaviin orgiailtoihin joitain käteviä muistikortteja. Jotka sanoisivat esimerkiksi: ”Voisitko ystävällisesti soittaa, kun olet jättänyt tyttöystäväsi ja tulla lempimään minua noin viikoksi? TÄSSÄ PUHELINNUMERONI.” Tai sitten vain. ”NUMERO, OLE HYVÄ.”

Joka tapauksessa, illan saldo on voiton puolella. Olin täysin unohtanut kuinka mukavaa suuteleminen on ja kuinka miehet ovat kertakaikkisen mahtava harrastus parhaimmillaan. Niin partaiset ukonköriläät, kuin kuvankauniit nuoret urootkin. Lisää tätä huoletonta maailmanlopun meininkiä - vaikka heti!

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat