Huh huh.

Huh huh.

En pysynyt tennareissani sunnuntai -iltana. Olin laskemassa ääniä ja laskenta venyi ja venyi suuren ennakkoäänestysprosentin takia. Radiostani loppui tietysti virta ja vaalituloksesta tippui pieniä tietoja sieltä täältä kuin sota-ajan pommituksia. Helsinki on tulessa!! Juoksin ystäväni luokse ehtien juuri seuraamaan viimeisten tulosten julistamista. Olin kiihtynyt ja kummallista kyllä, innoissani – itsellenikin tuntemattomista syistä. Jotain valtavaa oli juuri tapahtunut. Lähtiessäni talsimaan kotiin päin kävi mielessäni nanosekunnin kestävä ajatus; onkohan turvallista kävellä kotiin, jos siellä on niitä persulaumoja...

Seuraavana päivänä katselen Helsinkiä eri silmällä. Olen jotenkin pettynyt, että kaupunki näyttääkin aivan samalta. Odotin kai, että kaduilla kulkisi riehaantuneita lähiöarmeijoita tai kaahailisi mersuja persulippujen kanssa. Tältäkö se perus-Suomi siis näyttää?  Mitä on muuttunut?

Vähän niinkuin kaikki ja tietenkään ei mikään, näinhän tämä menee. Kuten aina yhtä sympaattinen Erkki Pulliainen  sanoi Ylen tavoittaessa hänet toimiston tyhjennytpuuhista: ”Demokratia on pelannut, jätkä on kelvottomaksi havaittu, vaihdettu nuorempaan ja mitäs siinä sitten.” (Hänen huoneessaan käyneet ymmärtävät sen, miksi Erkki aloitti siivouksen saman tien – yhdeksän neliön huoneeseen on tungettu ehkä kaikki paperi mitä 24 vuoden kansanedustajavuoden aikana hänen käsiensä kautta on kulkenut.)

Mutta demokratia on siis pelannut ja nyt käsissämme on mitä todennäköisin perussuomalainen hallitus, ministereiksi nousenevat sellaiset ihmisyyden äänenkannattajat kuin Jussi Halla-aho ja viehättävä sekä varmasti riuskaotteinen Kike Elomaa. Nähtäväksihän vielä jää, että muodostuuko Suomeen vasemmisto- vai oikeistohallitus – kukaanhan ei varsinaisesti tiedä kummassa leirissa persut seisoo...

Vaalituloksen ei pitäisi olla yllätys. Seuratessani Timo Soinin voitonpuhetta huomasin myös itse melkein liikuttuvani kyyneliin. Soini on kieltämättä järjettömän lahjakas poliitikko, mies jonka karisma kantaa ei ainoastaan koko joukon kerrostaloja mutta myös aika monta vehnäsiiloa. Jotenkin niin tyypillistä suomalaista tuuria; sen kerran kun Suomeen tällainen politiikan nero siunaantuu, täytyy hänen sitten näyttää sammakolta ja olla aatteiltaan vähintäänkin kreisikreisi...ei käy Soini Kennedystä. Tai tämähän tietysti mitataan vasta presidentinvaaleissa. Pelottava ajatus, eikö?

Ottamatta nyt hetkeksi kantaa siihen mitä vaalitulos merkitsee, on se herättänyt aivan mahtavia, absurdeja reaktioita niin sosiaalisessa mediassa kuin katukuvassa. Kuten se, että ystäväni, joka on maailman kilteimpiä, kunnollisimpia ihmisiä, neuvoi äänestyspaikkaa etsivän perussuomalaisten kannattajan (jonka tunnisti lippiksestä) väärään suuntaan. Tai se, että naamakirja täyttyy mustista profiilikuvista ja eri puolelle Eurooppaa perustetuista pakolaisleireistä. Punavuori on julistanut itsensä itsenäiseksi. Väliaikainen pakolaishallitus julistaa videolla, ettei tunnusta vaalitulosta. Muita kaupunginosia on liittymässä vastarintaan...

Helsinki ei ota tätä nyt oikein hyvin.

Mutta eivät ota myöskään monet hävinneet puolueet. Vihreiden reaktio lienee mielenkiintoisin näistä. Lahjakas ja älykäs Anni Sinnemäki totesi vaalien jälkeen puolueensa arvojen kokeneen tappion terävää kylläkin lisäten ”puolueemme ajamana”. Samassa Sinnemäki julisti vihreät Perussuomalaisten vastapooliksi, puolueeksi, joka eniten edustaa vastakkaisia arvoja kuin persut. Tarkoittaako tämä nyt sitä, että vihdoin tiedämme mitä arvoja vihreät edustaa? Nyt kun vielä selviäisi, että mitä ne persut ovat, niin vihreiden poliittisessa pallomeressä näkyisi ehkä jo taivaanranta. Lempisyntipukiksi Helsingissä on vihreiden keskellä noussut rakas puheenjohtaja Arhinmäki.”No kun se Paavo vei meidän äänet – niin ja tikkarin kans!” Soininvaaran kootuista selityksestä olen erityisen otettu Osmon huolesta vihreiden maineesta vasemmistofeministien puolueena. Toki Soininvaara kuitenkin toteaa, että onneksi vihreät naiset ovat mainettaan parempia. Niinpä.

En voi olla ajattelematta sitä hetkeä, kun rämmin neljä vuotta sitten mustan pilven alla toiselta puolelta lahtea, siis Työväentalolta Ravintola Kaisaniemeen vihreiden vaalivalvojaisiin, musertuneena tiedosta, että Suomeen on tullut porvarihallitus. Odottaen vastakaikua murheelleni haastattelin paria nuorta miestä baaritiskillä, jotka eivät oikein ymmärtäneet minua. ”Hei, pääasia, että demarit hävisi!” Pistin tämän poliittisen kypsymättömyyden piikkiin silloin, mutta vihreiden toiminta hallituksessa on osoittanut puolueen olevan oikeammalla kuin moni luulikaan. Toisaalta puolueen vasen siipi (niin, juuri ne vassarifemmarit!) koostuu maan älykkäimmästä, aatteellisimmasta ja toimeliaimmasta porukasta, jonka todella mielelläni näkisin mukana seuraavassa muutoksessa.

Sillä tämähän on vasta alkua. Perussuomalaisten voitto ei suinkaan tarkoita sitä, että Suomesta on tulossa valkoinen, muun maailman luotaan työntävä, suljettu osasto. Vaan se tarkoittaa sitä, että suomalainen demokratia on noussut apatian suosta ja muutos on ihan oikeasti mahdollinen.

Seuraavissa vaaleissa tulemme nimittäin tarvitsemaan sitä enemmän kuin koskaan, persujen menestyksen alle kun on jäänyt se tosiasia, että vaalien todellinen voittaja on ensimmäistä kertaa historiassa Kansallinen Kokoomus. Kuten Elina Grundströn käsitellessään Sitran raporttia valtionhallinnon muutoksesta muistuttaa, politiikkaa tehdään myös muualla kuin Arkadianmäellä, pelottavinta siinä on se, ettei kukaan tiedäkään kuinka paljon. Suurin haaste onkin tällä hetkellä tuoda päätöksenteko takaisin kansanedustajien käsiin ja kukaan ei voine kieltää sitä, että tällä saralla Perussuomalaiset ovat näissä vaaleissa onnistuneet. Se tarkoittaa taas sitä, että joku muukin voi tehdä saman. Poliittisella kentällä on nyt tilaa vaikkapa sille punavihreälle messiaalle. Mitäpä jos ensi vaaleissa vasemman puolen salista valloittaa esimerkiksi SFP, Suomen Feministinen Puolue? Kaikki ehdotukset otetaan vastaan, olkaa hyvät ja vaikuttakaa.

Lähteet:

http://yle.fi/alueet/vaalipiirit/Oulu/2011/04/ensimmainen_paiva_entisena...

http://www.facebook.com/pages/Fenno-Ugrian-Refugee-Centre-of-London/1180...

http://www.soininvaara.fi/2011/04/18/mika-meni-vikaan/

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/V%C3%A4%C3%A4rien%20leijonien%20...

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat