a.k.a. paluu Facebookiin

Kolmeksi viikoksi venähtänyt naamakirja -taukoni huipentui arkiseen paluuseen some:n taikamaailmaan eilen illalla. Mikään ei ollut muuttunut. Tässä joitain sienimetsässä syntyneitä huomioita:

  • Aika vääristyy sosiaalisessa mediassa. Tilassa, jossa kaikki tapahtuu aikavälillä NYT – 15 min. tuntuu kolme viikkoa todella pitkältä ajalta. Todellisuudessa se ei ole sitä. Ne tasan kaksikymmentä päivää, jolloin välttelin FB:tä kuluivat nopeasti ja rattoisasti, en jäänyt mistään jälkeen, maailma ei unohtanut.

  • Arjen tiedonsaanti on hankalaa. Eksyin vähintään kymmenen kertaa Facebookiin etsiessäni lisätietoja linkkien alta. Koska olen myös kirjautunut (laiskana ihmisenä) erilaisiin muihin palveluihin käyttäen FB-tunnuksiani, lävähti etusivuni suoraan silmilleni. Myös sähköpostini muistutti minua ystävällisesti tasaisin väliajoin siitä kuinka monta lukematonta viestiä ja onnittelematonta ystävää FB:ssä odottaa.

  • Minulle on kehittynyt jonkinlaisia puoliautomaattisia pakkoliikkeitä FB:ssä olosta. Kolmen viikon aikana on tavaksi tullut tsekata meili todella usein – tai vaan klikata itseni jollekin uutissivulle. Sosiaalinen kontakti ja tietovirta koukuttaa ja vieroitusoireet ovat kai pakollisia. En ole erityisen mielissäni tästä havainnosta. Lähinnä pelottavaa.

  • FB on tunnesimulaattori, joka paikkaa akuuttia yksinäisyyttä. En tiedä kumpi ruokkii toista. On enemmän kuin todennäköistä, että tämä on koukkuuntumiseni  varsinainen syy.

  • Sosiaalinen media ja ns. offline -maailma ovat sekoittuneet mielenkiintoisella tavalla. Koska käytännössä suurin osa ainakin minun ystävistäni ovat FB:ssä, näyttää tiedosta tulleen jonkinlainen yhteinen hämähäkinverkko, jonka kaikki langat kietoutuvat toisiinsa ja itsemme ympärille – synnyttäen mielikuvan hyvin hatarasta yhteisestä tietoisuudesta. Sen ulkopuolella ei informaatiota saa kuin kysymällä. Myönnän – meni vähän scifin puolelle, mutta sinänsä kiinnostava ajatus, eikö?
  • Facebookin ulkopuolella jää myös monesta hauskasta ja hyödyllisestä paitsi. Älyttömimmät jutut kiertävät sitä helpointa kautta. Nyt puhun juuri niistä täysin turhista ja ihanista linkeistä kuten esimerkiksi  ”Sateenkaari nähty Moskovan yllä, Arhinmäki luultavasti syyllinen” -blogipostaus. Niin turhaa, niin hauskaa. Kaipa jotain oleellista ja hyödyllistäkin jäi huomaamatta, vaikka FB:n puute pakottikin syventymään paremmin varsinaisiin uutisiin. Ei liene huono sekään.

  • Sosiaalisen median paras anti on rakkaat ihmiset ja helppo kanssakäyminen heidän kanssaan. Siitä en ole valmis luopumaan.

 

Ja sitten vielä johtopäätös: Rajat ovat rakkautta myös naamakirjassa. Palvelun hyödyt ovat kuitenkin suuremmat kuin haitat, joten sen sijaan, että suomin FB:n olevan arkkipahan keksintö, aion koulia omaa käytöstäni ja raakata vihdoin facesta myös terveemmän – sukeltaa siihen pelottavaan asetusviidakkoon ja nousta vihdoin tietotulvan kuninkaaksi. Ja jos ja kun se ei onnistu, taidan antaa itselleni vähintään puolet viikosta FB-vapautta. Käyttää sen ajan esim. Ravintola -päivän kaltaisissa tapahtumissa, postaamatta ja läsnä. Alla muuten pari kuvaa suosikeistani; Malmin Raparperitaivaasta ja Vallilan Sylvin pienestä limonadikioskista.

 

Ja tärkeintä lienee kuitenkin muistaa, että todellinen rakkaus tapahtuu offline – kuten siskon valmiiksi tekemä aamupuuro. Sydän. Eikun

 

 

Kommentit (2)

Vierailija

Tervetuloa Kesäkahvila Raparperitaivaaseen toukokuussa 2014! Fbstä löydät meidät myös :D /Raparperitaivas

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat