Kerta kiellon päälle - BCN!

Lokakuussa paistaa vielä aurinko Barcelonan jäljiltä pään sisällä – oikeastaan nautin näistä sumun vuoraamista erakonpäivistä. Kirjoittelen rästihommia pois ja olen piilossa kaukana idässä, koiramummon vahtina. Olen päättänyt että marraskuu ei vielä minua saa, tänä vuonna ehkä ei lainkaan. On nimittäin pari jekkua hihassa.

 

Aion kuitenkin käydä vielä Barnassa; koska voin. Aihetta ei voi sulkea ennen kuin luettelee ”parhaat” -listan. Eli parhautta Barnassa on:

 

Koirat

 

Espiskoirat ovat jotain ihan muuta. Sellainen täydellinen yhdistelmä itseoikeutettua koiranylpeyttä ja arvokasta tietoisuutta omasta elintärkeästä panoksestaan isännän tai emännän elämässä. ”Tuossa tuokin nyt voi ihan rauhassa kävellä, koska minä vahdin.”, näyttää noin kahden teelusikan kokoinen perusmalli miettivän omasta mummostaan. En ymmärrä isojen koirien päälle. Kymmenen kiloa rakkautta on enemmän kuin riittävästi.

 

Parque de la Ciudadela

 

Muistatteko sen Edelfeltin maalauksen, jossa pitsisessä maailmassa vuosisadan vaihteen pariisilaiset lepäilevät puiston pehmeässä valossa? Kerrankin jotenkin samassa huolettomassa sunnuntailevossa säätyyn katsomatta. Silloin kauan kauan aikaa sitten Euroopassa. Parque de la Ciudadelassa on juuri se tunnelma. Barcelonalaiset viettävät lastenkutsuja ja huljuttelevat viikonlopun tanssimisesta väsyneitä jalkoja kermakakkumaisessa suihkulähteessä. Ilmassa on aina vähän saippuakuplia.

 

Asuminen

 

Barcelonassa ei kannata asua hotellissa. Arkkitehtuuri on pala parempaa unta ja joka kulmassa on parveke, jonka haluaisit olla omasi. Parasta siis on soluttautua vaikkapa Gráciaan, ihan normiasuntoon ja leikkiä hetken asuvansa kaupungissa. Käydä samassa kahvilassa aamiaisella koko viikon, moikata baarimikkoa jo vähän niinkuin paremminkin tunnettaisiin. Minua ei saisi keskustan turistisyövereihin yöksi edes kirveellä.Vähän pidemmällä asumisessa on myös se hyvä puoli, että kotikadullasi saatetaan järjestää vaikkapa yllättäen korttelin paellajuhlat!

Tällä kertaa kokeilimme majoitukseen Wimdua. Palvelu välittää omia koteja ja muita loma-asuntoja ja toimii oikein mainiosti. Olen viime aikoina matkustanut Euroopassa ainoastaan vastaavia palveluja käyttäen, hotelliin meneminen tuntuu jo ihan omituiselta. Wimdun plussa on siinä, että yritys on eurooppalainen ja joitakin miellyttänee se, että palvelu löytyy myös suomeksi. Asuntoa varatessa on hyvä ottaa huomioon se, että asunnon arvosteluiden jatkona on myös muut vuokraajan kohteet, niitä haksahtaa luulemaan helposti kyseiseen asuntoon liittyviksi – minulle ainakin kävi tämä moga. 

 

Teicawei

 

Pieni pala Meksikoa Gráciassa. Puodinpahanen, jossa joka nurkka on kaunis ja tuotteet on tuotu rakkaudella jostain kaukaa, kaukaa – vähän vielä aurinkoa kyljessään. Todella komea omistaja vääntää yksinkertaisia meksikolaisia leipiä vaikka aamiaiseksi ja myy kaupan päälle lemmenpulveria. Aivan viimeisen päälle mietitty, jokainen salsapurkkikin on kokemus. 

 

Travel & Cake

 

Sofie oli siis niin oikeassa. Jos Barcelona olisi vihoviimeinen madonsyömä maailmassa, niin palaisin ainoastaan jo tämän paikan takia.

 

Hop hop, äkkiä kaikki Barnaan, marraskuu on ihan pian!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat