Tältä näyttää feministi vaatteet päällä.

Jo kirjoittaessani näitä ensimmäisiä sanoja leijuu näppäimistöltä sormiini se tuttu ennakkotunne. Turpiin taitaa tulla. Tästä terveestä etiäisestä huolimatta en malta olla hiljaa.

 

Viime aikojen vilauttelubuumissa, jonka pisti liikkeelle Mami Go Go -bloggaaja Minttu Mäntysalo ja joka levisi perheblogeista aina Me Naisten toimitukseen asti, on jotain joka häiritsee minua. Selailen herkkiä mustavalkoisia kuvia, jossa lapset hyväilevät raskausarpisia mahoja ja enemmän tai vähemmän muhkuraisia sääriä. Luen pohdintoja oman kropan heikkouksista ja taisteluista niiden hyväksymiseksi. Selailen loputtomia hehkutuskommenttiketjuja kuin sähköisiä cheerleader-rivistöjä, jotka vakuuttelevat joka suuntaan, kuinka kaikki ovat kauniita ja ihania. Tai syyllistäviä pilkkalauluja siideriä litkivistä sohvavalaista, jotka näyttävät tältä omasta valinnastaan. Ja kaiken välissä mässäilee Ilta-Sanomat omilla kuvagallerioillaan ja kuin taivaasta pudonneilta loppukesän otsikoilla: Kotiäidit riisuvat! Me Naiset riisuu!

 

Vartalokuva -liikkeen tarkoitus on tuoda esiin sitä, mikä on ”normaali” naisen vartalo ja rikkoa valtamedian tukemaa naisen kauneusihannetta. Selaillessani paljaan pinnan merta interwebissä en kuitenkaan tunne itseäni emansipoituneeksi. Tunnen itseni vaivaantuneeksi, lause johon mieleni näyttää tarttuvan uudestaan ja uudestaan on seuraava: ”Onko tämä nyt kuulkaas ihan asiallista?”

 

Kyseinen ”naista kaikilla kerroksilla ” -liike on feministisestä näkökulmasta snadisti kinkkinen. Pidän toki huolestuttavana viime vuosikymmenten jo säännöksi vakiutunutta naiskuvaa painovoimaa uhmaavasta, 180 -senttisestä pojanvartalosta, johon kuin ihmeen kaupalla kiinnittyvät ilmankeveät superbosat. En voi kuitenkaan olla ihmettelemättä, että onko tosiaan tämä se asiallinen (!) tapa nostaa aihe keskusteluun. Levittämällä lisää satoja alastomien naisten kuvia internetissä?

 

Ilmiö liippaa läheltä toista feminististä kysymystä nimeltään julkisen tilan pornografisoituminen, joka jokin aika sitten oli valtaisien kansanjoukkojen huulilla (jep, katkeria marjoja.). Muistatteko keskustelun siitä, että onko ok, että katukuvamme on täynnä puolialastomia tai seksikkäästi poseeraavia naisia, joiden vieressä on hintalappu? Näitä myös mainoksiksi kutsutaan. Tai katkeraa kamppailua pornolehtien nostamisesta ylähyllylle, niiden lyhyimpien asiakkaiden tavoittamattomiin.

 

Arjen tai julkisen tilan pornografisoituminen tarkoittaa siis ihmiskehon esineellistämisen normalisoitumista. Tässä alastomuuskampanjassa taiteillaan kyseisen ilmiön rajamailla. Välttääksemme akateemista femmarikieltä, joka tuo iloa niin harvalle, muotoilen edellisen uudestaan. Kuinka ilman vaatteita julkisessa tilassa esiintyminen tukee naisen kehon itsemääräämisoikeutta? Eikö sitä ole jo saatu ihan tarpeeksi vastakkaisesta leiristä? Vai onko liikkeen feministinen väittämä siis se, että myös "normaaleilla" naisilla on OIKEUS esiintyä alasti julkisuudessa? Hyvänen aika - kenen etuja tämä nyt sitten ajaa? Oikeasti? Ja kenen hyväksyntää me haemme huutamalla "kauniin" asemaa naisen vartalolle tilassa kuin tilassa– mikä hiton pakko se on aina olla kaunis? Naisen tehtävä, kenties?

 

Tosikko femmari minussa murisee. Olisikohan ollut mahdollista keskustella aiheesta myös vaatteet päällä? Myönnän kyllä, että on totta, että tuskin kovin moni olisi nostanut katsetta lehdestään – surullinen tosiasia joka lienee myös Femenin tissi-iskujen takana. Kummassakin tapauksessa liikumme kuitenkin vaarallisilla vesillä. Ero urheiden Jean D'Arcien ja hysteeristen, alastomien naislaumojen välillä kun on historiallisesti ollut aina hiuksen hieno. Ja tie roviolle niin väärinymmärryksillä kuin hyvillä aikomuksilla päällystetty.

 

Mitä jos kuitenkin jatketaan keskustelua. Heitän vastahaasteen bloggareille – mitä sinulle tarkoittaa feministinen naiskuva? Vaatteet päällä.

 

Ei kovin mediaseksikästä, myönnän.

ps. Rispekt - Fitness Führer Lilyn tontilla - samoilla linjoilla mennään, perässä hiihtäen viime aikaisen some -hiljaisuuteni tekosyynä. Tosiasiassa mä oon vaan just näin hidas. Mutta hauska kirjoitus, kiitos, joka löytyy täältä.

pps. kuvaan jäi vain mekko - femmari pakeni jo nurkkaan odottelemaan ensimmäisiä kiviä...

Kommentit (18)

Vierailija

Muuten samaa mieltä, mutta laihan supermallinaisen vartalo kuvaa korkeintaan tytön vartaloa, ei pojan. Jos siis ajatellaan, että naiseus tarkoittaa leveää lantiota, isohkoja rintoja, rasvaa vatsalla jne. Itse olin parikymppisenä laiha, nykyään hoikka, mutta siitä asti, kun olen täyttänyt 18 v, olen ollut nainen ja laiha vartaloni oli tyttömäinen. Mutta koska tyttömäinen on positiivinen ilmaisu kuvatessaan naisvartaloa, laihojen naisten kohdalla halutaan käyttää poikamaista - johtuisiko kateudesta. Sama tämän "normaalinaiskampanjan" iskulauseissa, joissa piti painottaa, ettei laiha nainen enää ole trendikäs. Eikö kaikki naisvartalot olekaan samanarvoisia ja onko sittenkin se yksi-kaksi muottia, johon kaikkien naisten pitää tähdätä, jotta olisivat hyväksyttyjä.

Ja miksi nainen on rohkea, kun riisuu vaatteensa julkisesti? Miksi naisen pitää saada hyväksyntää vartaloon kaikilta miehiltä ja naisilta, kun itse olen aina ihmetellyt sitä, kun jotkut miehet olettavat kaikkien naisten olevan olemassa JUURI HÄNTÄ varten ja sitten sanovat, että muuten panisin, mutta kun sun vartalossa mättää seuraavat asiat...

 

 

Vierailija

Vähän samaa olen ajatellut. Mutta puolestani muut saavat riisua julkisesti, jos haluavat, minä en halua. Rakastan kehoani sellaisena kuin se on, mutta en halua esitellä sitä alastomana muille kuin omalle miehelleni. Mm. tämä tekee suhteestamme erityisen. Mielestäni naisen ei myöskään tarvitse olla kaunis miehiä varten eikä naisia varten, vaikka itse olenkin. ;D Kauneus on lahjakkuuden laji, jota voi toki kehittää ja pitää yllä ja käyttää itsensä ja muiden iloksi, jos haluaa.

Vallilan Irma
Liittynyt25.10.2012

Ah - toi on tosi hienosti sanottu - kauneus on lahjakkuuden laji. Tykkään myös ajatuksesta - se vie kauneuden maun pakkopullasta dekadentiksi taituruudeksi.Jes!

Vierailija

Minulle, feministinä, on tavallaan ihan yksi ja hailea haluavatko nuo esitellä raskausarpiaan alasti jossakin (itsellänikin on kahden lapsen jäljiltä kaikenlaista arpea, mutta omasta mielestäni näytän pirun hyvältä vaatteet päällä tai ilman), tai olla esittelemättä. Tärkeätä on, että sekä sinun kirjoituksesi että nämä kirjoitukset herättävät ajatuksia. Jos -- "perus" moraaliteoriaa myötäillen -- teon oikea määre on se, onko se hyvää ja oikein, vai pahaa ja väärin (jos nyt voidaan olettaa sellaista olevan olemassa), tämä ilmiö on kai jokseenkin se ja sama. Uskoisin. Absoluuttia en halua esittää, kun en sitä tiedä. Välitöntä _pahaa_ ja _väärää_ en näe niin alastomuudessa kuin pukeutuneisuudessa, jos emme käytä sitä välittömän tai välillisen pahan tarkoitukselliseen aiheuttamiseen. Joskus välillistä pahaa saattaa aiheutua, mutta jälleen subjekti ei ole vastuussa seuraavan subjektin tekosista.
 Hyvä kirjoitus, en heitä kiviä. Rauhaa ja Rakkautta. <3

Vierailija

"Tällainen on normaali naisvartalo". Mikä on tuo "normaali"? Normaali voi tarkoittaa lääketieteellisesti tervettä, eli poikkeavuuksia ei löydy. Normaali voi tarkoittaa myös enemmistöä, tilastollisessa mielessä tavanomaista ja yleistä. Jos olisimme kaikki tonnikeijuja, olisiko lihavuus "normaalia"? Minua ärsyttää näissä kuvissa se, että tuntuu, että ylipainoa yritetään saada hyväksytyksi. Ylipaino on muka "normaalia". No anteeksi vain, ei ole. Ylipainoinen voi olla terve (itsekin olen), mutta se ei muuta sitä faktaa että kohtuullinen paino (haahaa, en halunnut käyttää sanaa normaalipaino) on lääketieteellisesti parempi vaihtoehto kuin ylipaino ja lääketieteellisesti ylipaino ei ole "normaalia". Kauneus taas on katsojan silmissä, siitä en lähde tinkaamaan ja makuja on monia.

Kuitenkin, jos kaikennäköiset, -kokoiset- ja malliset haluavat esitellä itseään nakusillaan julkisesti niin siitä vaan, ei se ole multa pois. Olen kuitenkin niin junttura, että ei nämä kuvat mun mielipidettä painosta, normaalista ja kauneudesta muuta.

Vierailija

Hups, nikki jäi pois tuosta edellisestä. Haluan vielä lisätä, että ei "normaali" tai "epänormaali" tai "ylipaino" tai mikään muukaan poista ihmiselta (HUOM" ei vain naiselta) oikeutta olla juuri sellainen kuin haluaa!

Ihme se vain on, että naistenlehdet laihdutusjuttuineen myy ja kahvipöydissä puhutaan laihdutuksesta. Niin että vaikka oikeus on, niin onko halua? Vähän tuntuu että ei. En ole ikinä tavannut ihmistä joka on sekä ylipainoinen että tyytyväinen tilaansa. En koskaan. Miksi sitten yritetään vakuutella että kauniita ja normaaleita tässä ollaan jos kuitenkin halutaan laihduttaa ja niin pois päin? Itsepetos?

annepa

Vallilan Irma
Liittynyt25.10.2012

Tämä on hyvin mielenkiintoinen kysymys, joka mielestäni kiteytyy hirveän usein näissä keskusteluissa siihen, että naisella ei näytä olevan valtaa omaan ruumiiseensa - näin kärjistettynä, myönnän. Oli ruumiimme tila mikä tahansa, meidän täytyy sitä selitellä suuntaan sun toiseen - eikä vähiten itsellemme, olemmehan vain peilejä ympäristön odotuksilta. Jokaisella, niin miehellä kuin naisella, on oikeus omaan kehoon ja päätöksiin siitä, mitä sillä tekee. Se mikä se "normaali" keho nyt onkaan ei määräydy tarpeeksi usein sen kautta, että mikä on terve ruumis - hesarissa oli muuten tänään tosi mielenkiintoinen artikkeli aiheesta. (http://www.hs.fi/sunnuntai/Terve+ja+lihava/a1376710630898?ref=hs-top4-1) Itse en osaa ottaa asiaan kantaa, olen aina kokenut oloni parhaimmaksi, kun lihakset pelaa, eikä maha tule tielle vaan henki kulkee hyvin - mutta kehoni tilan kautta oman arvoni naisena arvottaminen on ollut koko elämäni ajan minulle tuttua - enkä liene ainoa ja pidemmän päälle touhusta tulee kyllä todella raskasta. Jotenkin haluaisin ajatella, että naisen ruumis on yksityisasia, niinkuin miehenkin, vikka historiallisesti tämähän on tietenkin todella tuore ajatus, eikä ihmekään, että vanhat kaiut vielä kumisevat naiskuvassamme. Toinen mielenkiintoinen kysymys olisi toki lähteä tutkimaan sitä, että mitä omaan kehonkuvaamme liittyvä loputtomalta tuntuva huono omatunto kätkee sisälleen - seksuaalisuuden häpeää, pelkoa ottaa valta omiin käsiin - mitä liekään? Olen samaa mieltä siitä, että hyvä, että asiasta puhutaan - no, en nyt ole varma, että tavalla tai toisella... - mutta joka tapauksessa, että aihe on keskustelussa ja kiitos kaikille tosi mielenkiintoisista kommenteista!  Mistähän olemme oppineet olemaan niin kriittisiä kroppamme suhteen?

Vierailija

Mielenkiintoinen kysymys kaikkiaan, mikä on kaunista ja pitääkö edes olla kaunis, riittääkö jos opn itse tyytyväinen muhkuroihinsa ja rellukkeisiin eikä niistä häiriinny..? Uskoisin, että epärealistiset ja photoshopatut naisten vartalot voivat olla oikeasti haitallisia herkille nuorille naisille ja itsestään syystä tai toisesta epävarmoille. Ainahan on ollut valloillaan yleinen kauneuden ihanne, joka on vai vuosisatojen varrella vaihtunut rehevästä ja tikkulaihaan, mutta aika harva koskaan onnistuu täysin osumaan tuohon ihanteeseen eikä todellakaan tarvitse!

Omassa kropassani on tärkeää että se toimii ja pystyn sillä liikkumaan reippaasti raskaanakin ollessani. Kaunis se ei ole. Olen vääntänyt 3 lasta ja odotan numero nelosta ja kyllä se jäljet jättää: nahka roikkuu, tissit katselevat etelää ja suonikohjut alkavat pulpahdella pinnalle. Siitäkin huolimatta tämä kroppa on hyvä, se toimii ja auttaa pitämään pääkopan kunnossa. Kaunis se ei mielestäni ole vaikka rakas mieheni niin jaksaa sanoakin. Ajattelen, että mieheni näkee siinä kauniita asioita ja koska hän rakastaa minua hän rakastaa myös tätä vartaloa enkä häpeile rellukoitani hänen edessään. Muille en tunne tarvetta esiintyäkään muuten kuin vaatteet päällä.

 

Kaikki vartalot eivä ole kauniita, ei edes tarvitse olla. Siitäkin huolimatta kroppa voi olla rakas! Kroppaansa voi muokata liikunnalla jos siihen ei ole tyytyväinen tai jos haluaa olla esim. terveempi (vrt. huomattavan ylipainoinen ja huonokuntoinen). Terveys voisikin olla uusi kaunis, jos terveellä ei tarkoiteta välttämättä sitä, että on tavoiteltava fitness-vartaloa, vaan vain sellaista vartaloa jossa omistajalla on hyvä olla kaikinpuolin. Sitten voi itse päättää valuaako vilauttaa hanuria paidan helman alta tai muuta, mutta ihan varma en ole siitä paljonko "tavallisten naisten julkinen alastomuus" mitään auttaa, hyvä kuitenkin jos yksilö sen kokee voimaannuttavana. Itsetunnon tulisi rakentua muun kuin sosiaalisen hyväksynnän varaan. Lapsellinen ajatus, tiedetään.

 

Vierailija

Hyvä kirjoitus Irma!

Annepa, mieheni esitti samat kysymykset kuin sinä, ja keskustelimme aiheesta pitkään. Mä luulen, että ilmiön pointti ei ole saada ylipainosta "normaalia" vaan ennemminkin pyrkiä itse hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Itseinho on hirvittävä asia ja sitä varmasti monet tuntee - lievempänä ja voimakkaampana - muuttunutta, muuttumatonta, lihavaa tai laihaa kroppaansa kohtaan. Tai sitä "normaalia" kehoaan kohtaan. Minä en ollut itseeni tyytyväinen joten laihdutin, mutta siinäkin ensiaskel oli se, että hyväksyin itseni sellaisena kuin olin. Hyväksyin sen, että olen liian painava ja löysä pitääkseni itsestäni niin paljon kuin voisin pitää. Sitten vuosikausien "dieettaaminen" vihdoin vaihtui onnistuneeseen laihduttamiseen. Osasinkohan kommunikoida ajatukseni?

Ekan vierailijan kommentista minusta paistaa se, että kovin harvan muotoiset naiset pitävät itseään just hyvinä. Näistä jutuista otetaan helposti itseensä. Kun pyöreämmät ja roikkuvat naiset uskaltavat tuutata kuvansa nettiin ja lehdet kirjoittavat "oikeista naisista" tulkitsee joku sen niin, että jaahas, laihana naisena en olekaan nyt hyvä tai "oikea". Minä tulkitsin "oikean naisen" enemmänkin niin, että se on joku jonka työ ei ole esitellä kehoaan ja vaatteita sen päällä ja jonka kuvia ei näy photoshopattuna lehdissä harva se päivä - realitynainen siis. 

Tää kommentti meni nyt vähän Irman esittämän kysymyksen ohi, mutta jos totta puhutaan en pahemmin ole ikinä ajatellut mitä minulle tarkoittaa feministinen naiskuva. Jotenkin koko käsite tökkii - minä olen ihminen enkä kauheasti jaksa analysoida itseäni sukupuoleni kautta. 

pikkusisko

Vierailija

AAHHH ihanaa. Pelkäsin että nyt tulee pskaa niskaan.

Minustakin kroppa on parhaimmillaan toimiva. Hesarin juttu oli hyvä! Siinä olikin ensimmäinen tietämäni ihminen, joka tuntui olevan tyytyväinen ylipainoisena.  En kyllä ihmettele, kroppansa toimii ja pääasiassa olivat tulokset. Ja valkoviini ;)

Pikkusisko, mielestäni jokaisen, joka haluaa laihduttaa, pitäisi ensin toimittaa päänsä kuntoon. Hesarinkin jutussa kerrottiin haaveista, miten kaikilla tavoilla elämä muuttuisi kun laihtuisi. Eihän se niin mene. Jos itsetuntoa ei ole, niin ei laihdutus sitä tuo, ainakaan kokonaisena. Kaikissa laihdutusohjelmissa ja -kerhoissa pitäisi ensin ennen yhdenkään kilon pudottamista keskittyä siihen, että ihminen on arvokas vaikka olisi minkä kokoinen. Sitten kun se on sisäistetty ja koetaan itsensä arvokkaana, jos yhä haluaa laihduttaa, niin antaa palaa (pun). Epäilen että tuloskin olisi pysyvämpi ja sen saavuttaminen helpompaa.

Minä en tiedä mikä on feministinen naiskuva. Eikö feminismin tarkoituksena ole ajaa sukupuolten tasa-arvoa? Mulla ei kyllä nyt leikkaa.... Tuo "oikea nainen" on vaarallinen termi. Väitetäänkö, että vaatteita esittelevät mallit eivät ole "oikeita naisia"? Kysykääpä Suvi Koposelta tai Doutzen Kroesilta ovatko he mielestään oikeita naisia.

Haluan vielä lisätä, että vaikka läski ei ole minusta kaunista, niin ei mulle tulis mieleenkään mennä kenellekään sanomaan siitä muuta kuin yleisellä tasolla, kuten juuri tein. Jokainen olkoon sellainen kuin haluaa ja jos haluaa olla pulleampi, niin siitä vaan. Ei kaikki muakaan kauniina pidä, itse asiassa harvempi, mutta nämä kortit on jaettu ja näillä mennään. Kuten Irmakin sanoi, ihmisen kroppa on sen yksityisasia eikä sen koko tai näkö muille kuulu. 

annepa

Vierailija

En siis tarkoittanut, että vakka Suvi Koponen tai Doutzen Kroes eivät olisi oikeita naisia. Vaan sitä, että silloin kun on esillä kuva, jossa on ensin hiottu valaistus, kuvakulma sun muut ja sitten kiillotettu photarilla päältä he ovat eri roolissa kuin muuten ja mun tulkintani esimerkiksi lehdissä käytetystä "oikea nainen" sanaparista on se, että sillä tarkoitetaan muita tilanteita. Otetaan sitten reality-kuva minusta, Irmasta tai Suvi Koposesta niin kyseessä on oikea nainen. Mallit ovat oikeita naisia siinä missä muutkin naiset, mutta työroolissaan he esittävät ja viestivät haaveita ja mielikuvia. Näin. Ehkä nyt ajatukseni on muotoiltu selkeämmin ymmärettäväksi.

pikkusisko

Vierailija

Samaa mieltä. Jos halutaan että kaikenmalliset naiset hyväksytään, niin pitäisi lopettaa sekä niiden 180 senttisten pojan vartaloisten kuin tavallisten synnyttäneiden siiderimahojen haukkuminen. Eikä alasti tarvitse riisua kenenkään. Eivät miehetkään anele hyväksyntää näyttämällä millanen on ns. tosi mies alasti. Ylipäätään jatkuva jauhaminen naisten vartaloista ja ulkonäöstä pitäisi lopettaa. Vastaan taistelemalla aihetta ylläpidetään. Pitäisi vaan alkaa sitkeästi tuomaan muita asioita esille ja olla yhtymättä tähän ikuisuusaiheeseen, että miltä naisen pitäisi näyttää ja mikä on todellinen nainen, sillä yhtä todellinen on sohvaperuna kuin Suvi Koponenkin.

Vierailija

Ja nyt vielä MeNaiset kehottaa naisia postaamaan omat alastonkuvansa... mihin tässä enää miehiä tarvitaan kun naiset hoitaa heidän puolestaan houkuttelun alastonkuviin? Kyllä meille miehet nauraa, se on ihan varma se.

Vierailija

Mä en myöskään tajua tätä tempausta, sen pointtia. En tosin ollut edes tietoinen (lööpit jääneet väliin koska en asu Suomessa) koko "kampanjasta" ennen tätä kirjoitusta. Tai olin huomannnut että mammablogeissa näkyi raskausarpia ja läskiä, mutta koska se ei minua millään lailla kiinnostanut, sivuutin aiheen välittömästi. Ei koskettanut minua siksi koska minulla ei ole kompleksia vartaloni suhteen. Kaksi synnytystä ei ole jättänyt jälkeensä ei raskausarpia eikä liikakiloja. Eikun! on minulla raskausarpia rinnoissa, mutta niin vähän se minua harmittaa että olin unohtanut koko asian.

Aihe ei minua koskettanut koska minä rakastan vartaloani, katson itseäni peilistä rakkaudella, kehun peilikuvaani kuin hyvää ystävää, en juttele sille niin kuin viholliselle - niin kuin niin monet naiset tekevät omalle kuvalleen. Tämä ei johdu siitä että minulla olisi täydellinen vartalo, vaan siitä että minä olen o p e t e l l u t rakastamaan peilikuvaani. Kiitän kehoani että se jaksaa polkea 100 kilometriä viikossa töihin ja takaisin. Minä voin hyvin ja keho voi hyvin, jeesaamme tällä tavalla toisiamme, se jaksaa olla liikkeessä ja tekee minut vahvaksi.

Pointtini on se että jos näiden "tältä näyttää oikea nainen"-kampanjoilla on tarkoitus lohduttaa naisia: "olet ihan ookoo makkaroinesikin" niin toimiiko se oikeesti? Tuleeko jollekin siitä parempi mieli että on muitakin jotka eivät näytä 15-vuotiailta mainostoimistojen palkkaamilta malleilta? Eivätkö he sitä muuten tiedä, ilman alastonkuvia naapurin Seijasta? 

Jos ajattelee asiaa siltä kannalta että mainoskuvat puolialastomista langanlaihoista malleista aiheuttaa ahdinkoa nuorille tytöille ("mä en näytä tolta, minussa on jotain vikaa"), ja näin näyttämällä "tavallisen" keski-ikää lähentelevän tai vanhemman naisen höllyvää paljasta pintaa niin antaako se jotain lohtua teinille? Kun naapurin kolmen lapsen väsynyt äiti, liikakiloineen tai ilman, on se cooleuden perikuva teinitytölle ja saa hänet oivaltamaan että turhaan tässä itseäni vertaan huippukauniiseen malliin kun on noita "oikeitakin" naisia, ongelma ratkaistu. 

Miten sitten ongelma ratkaistaan? Rakkaudella. :) Aloita puhumaan peilikuvallesi rakastavasti, testaa, ei mene edes viikkoja kun kuva itsestäsi on muuttunut. Jos olet ylipainoinen ja sinut sen kanssa niin mikäs siinä mutta jos et niin on huomattavasti helpompaa alkaa elämään terveellisemmin kun tekee sen siksi että rakastaa itseänsä kuin siksi koska inhoaa itseänsä.  

Tämän on feminismi minulle opettanut. Minun ei tarvitse naisena vertailla itseäni muihin naisiin tai siihen mitä luulen miesten haluavan minun olevan. Vaan Nainen; ole aktiivinen, älä passiivinen, ole subjekti, älä objekti. 

Peace.

-Santtu

Vierailija
Vierailija

Mallit ovat oikeita naisia siinä missä muutkin naiset, mutta työroolissaan he esittävät ja viestivät haaveita ja mielikuvia. Näin. Ehkä nyt ajatukseni on muotoiltu selkeämmin ymmärettäväksi.

pikkusisko

Jees, check, kiitos. Nyt ymmärrän oikean naisen. Mutta feminististä naiskuvaa en vieläkään :D

annepa

 

Vierailija
Vierailija

Jos halutaan että kaikenmalliset naiset hyväksytään, niin pitäisi lopettaa sekä niiden 180 senttisten pojan vartaloisten kuin tavallisten synnyttäneiden siiderimahojen haukkuminen. 

Muuten samaa mieltä, mutta vaihtaisin haukkumisen tilalle arvostelun, sillä myös positiivinen kommentointi ja arvostelu arvottaa ja antaa mielikuvaa siitä, mikä on hyvä ja mikä huono. Vartalo ei ole hyvä eikä huono, se vaan on.

Vierailija
Vierailija
Vierailija

Jos halutaan että kaikenmalliset naiset hyväksytään, niin pitäisi lopettaa sekä niiden 180 senttisten pojan vartaloisten kuin tavallisten synnyttäneiden siiderimahojen haukkuminen. 

Muuten samaa mieltä, mutta vaihtaisin haukkumisen tilalle arvostelun, sillä myös positiivinen kommentointi ja arvostelu arvottaa ja antaa mielikuvaa siitä, mikä on hyvä ja mikä huono. Vartalo ei ole hyvä eikä huono, se vaan on.

Nimenomaan. Ikäänkuin aina tarvittaisiin jonkun toisen ihmisen mielipide kertomaan ja vakuuttamaan että olet varmasti hyvä (tai huono). Ei sellainen lisää itseluottamusta että pitää netissä ruikuttaa kehuja.

 

Vallilan Irma
Liittynyt25.10.2012

Heippa ja sori myöhäinen vastaus, juuri tulin saaristokiertueelta ja sienimetsältä kotiin! Mitenhän mä tätä kasaisin...? Jotenkin olennaisinta minusta mitä tässä nousee on juuri tuo subjektina, ei objektina toimiminen ja se, miksi haemme hyväksyntää niin ruumiillemme kuin toimillemme itsemme ulkopuolelta. Naiseudesta ja ihmisyydestäkin on tulut jotenkin kummallisella tavalla tuote ja itse koen ainakin, että en pysy mukana tässä loputtomassa brändäysohjelmassa. Tärkeää olisi minusta vain muistaa se, ettei naiseutta esineellistetä, eikä saavutetuista eduista luovuta...tällä tarkoitan sitä, että kun olemme sen vuosisadan jos ei tuhannenkin ajan päässeet oman ruumiimme ja sielujemme herroiksi (eikun siis rouviksi!), niin ei lähdettäisi tekemään itse hallaa itsellemme... Nainen ja ihminen on kuitenkin aina enemmän kuin ruumis, missä suuntaan se kulloinkin lepattaakin! Kiitos kaikille ihan tosi hienoista mielipiteistä - mahtista!

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat