eli miten pysäytetään aivo.

Minulla on ollut viime aikoina iso ikävä Amberia. Tai ehkei kuitenkaan juuri häntä – ehkä enemmänkin omaa kevyttä ruumistani kävellessäni aamutunnilta San Juanin läpi appelsiinimehukiskan kautta kotiin, kainalossa joogamatto ja päässä tilaa.

 

Suoraan sanoen olen vähän rempsallani kesän jäljiltä. Vaikka olen kylpenyt auringossa koko talven, en välttynyt siltä kesäpaniikilta, joka ajaa meitä kaikkia nauttimaan hysteerisesti lämmöstä ja valosta. Ja liikkumaan kofeiininnopeudella paikasta toiseen, ajattelemaan itseni jo seuraavaan kokemukseen, jotta ehtisin olla läsnä kaikessa,kaikkialla, kaiken aikaa. Aivo on vähän väsynyt, kunpa kohta jo sataisi.

 

Kaipaan Amberia, koska en ole löytänyt joogakotiani Helsingistä kaikkien näiden vuosien aikana. En ole löytänyt opettajaa, yhteisöä, paikkaa johon tulisin kuin turvaan, rauhoittumaan. Ennen kuin nyt.

 

Krunikaan avattuun Olotila -joogastudioon on kiva tulla. Melkein meren ääreen, hiljaiselle sivukadulle kätketty paikka on jo sijainniltaan irtiotto arjesta. Jutun juju on Vijñāna. Se on joogamuoto, jonka on kehittänyt israelilainen Orit Sen-Gupta ja sitä opetetaan Suomessa vain Olotilassa, ihanien Jutan ja Hannan toimesta. Tämä ehkä johtuen siitä, ettei Vijñānan opettajiksi pääse ihan hirveän helposti – kouluttautuminen kestää pitkään ja on tieteellistä, niin sielun kuin kehon tasolla. Eikä ihme, joogassa, jos jossain on tärkeää, että liikkeet tehdään oikein juuri omalle kehollesi, itsensä pakottaminen asentoihin, jotka eivät ole huolella perusteltuja, voivat johtaa pahoihinkin vammoihin. 

 

Olotilan joogassa on tärkeää kuunnella itseään, löytää liike lempeän läsnäolon kautta. Vijnajassa avautuu joogan sydän, keskittymisen kautta löytyvä tasapainon ja rauhan tunne. Liike tunnetaan, sitä ei vain tehdä.

 

Oma joogahistoriani on aivan kirjaimellisesti ripoteltu ympäri maailmaa. Rakastuin joogaan Balin riisipeltojen maisemissa ja ensimmäiset asiat, jotka aina tarkistin reissuillani uudessa paikassa ennen kuin päätin jäädä, oli joogapaikka ja aaltojen tila. Suhteeni joogaan on vähän liiankin kanssa romanttinen, eikä ihmekään, että kotiin päästyäni on siihen vaikea pysähtyä.

 

Mutta Jutan tunnin jälkeen tunnistan ensimmäistä kertaa paluuni jälkeen sen saman paikan, jossa olin viimeksi Nicaraguassa. Sen tilan, joka syntyy sielun ja loputtoman ajatusvyöryn väliin, kun olen jaksanut keskittyä hengittämään, tuntenut oman liikkeeni, pysähtynyt ymmärtämään, että olen olemassa. Ja yhtäkkiä, olen taas kotona. Niin yksinkertaista se on.

 

 

Joogaolemuksen OLOTILA -studiolla on AVOIMET OVET tänä lauantaina 14.9. klo 11 – 17. Käy näytetunneilla ilmaiseksi!

 

Jos et ehdi nyt lauantaina joogaan, voit kävellä syksyn aikana Olotilaan milloin vain ja hihkaista IRMA ohjaajalle. Silloin saat tunnista 2 euron alennuksen!

 

ps. kuvassa joogataan saaristossa - koirien kera, kuinkas muuten?

 

http://www.vijnanayoga.org/

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat