Istun tukholmalaisessa kahvilassa, jossa tarjoillaan appelsiinilla maustettua valkosuklaakaakaota ja lukemisena on huolimattomasti jätetty seksuaalivähemmistölehti.

Viereisessä pöydässä istuu kaksi heteromiestä, jotka tilaavat kaakaon ja kanelipullan. Kaakaon päälle on muotoiltu aurinko ja aaltoja. Miehet ovat vaivannäöstä otettuja.

Ruotsista alkaa Eurooppa. Euroopasta alkaa maailma. Ja täältä katsottuna Helsingin viehätys on kieltämättä sen kaukaisuudessa, sen tunnetun maailman ulkopuolisuudessa, usein surullista kylläkin sieltä lähtemisessä.

Ostan fantsuun erikoistuneesta kirjakaupasta sarjakuvan, jonka Suomessa olen löytänyt vain netistä. Olen innoissani odottavasta tarinasta ja mietin eilistä keskustelua rakkaan Sanna-ystäväni kanssa. Täällä uskallan avata silmäni suomalaiselle ilmapiirille keskusteltaessa feminismistä, naisten asemasta tai jopa naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Suomessa ollessa se on vaarallista, pään luupääseinään hakkaamisesta kun seuraa aina karmea krapula.

Tällä kertaa keskustelemme naistenpäivästä. Suomessa naisten päivänä sliipattu ja virtaviivainen tasa-arvoministerimme jakaa ruusuja naisille kadulla. Iltapäivälehdet tarttuvat tosiasiaan, että ruusunjakokeikalla on mukana ministerin eduskuntaan ehdolla oleva assistentti. "Vaalityötä valtion kustannuksella!" Naisten päivänä Suomessa naista kuuluu hemmotella - koska onhan naiset kuitenkin hei ihan jees juttu. Ruotsissa naisten päivä on merkittävä poliittinen tapahtuma, jolloin lehdissä keskustellaan naisten oikeuksista ja tasa-arvoon liittyvistä ongelmista, ei ministerin ruusuista vaan esimerkiksi naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Suomessakin voitaisiin keskustella. Vaikkapa siitä, että Suomessa ei naisten auttavaan puhelimeen haetussa apuarahahakemuksessa saa mainita sanaa naisiin kohdistuva, koska hakemus kosahtaa siihen. Ruotsissa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiselle ohjelmalle on varattu 900 miljoonaa kruunua kun vastaava summa Suomessa on 0 euroa. (lue lisää!)

Puheeksi kääntyy Wikileaksin perustaja Julian Assange ja hänen pökkönsä pesässä naisten hyvinvoinnissa. Assange oli syytteessä kahden naisen raiskauksesta tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Toista herra oli pökkäissyt ilman kortsua naisen nukkuessa ja toisen naisen kanssa kortsu oli mystisesti hajonnut, nainen väittää että Assange rikkoi sen. Kaverilla on väitetty olevan pakonomainen tarve ruikata siementään maailmalle, jonka hän kuulemma jakaa myös joidenkin muiden historian merkkimiesten kanssa. Minä olin tähän päivään asti huonohkosti asiaan perehtyneenä siinä uskossa Suomen median kanssa, että Assangen raiskausyytteet ovat tuulesta temmattuja yrityksiä kaataa hänen asemansa vaikuttajana. Kuten linkin alta löytyvästä artikkelistakin käy ilmi, suhtautuu ainakin Iltalehti naisten väitteisiin yliolkaisesti ja piilotekstinä löytyy se vanha kunnon "hulluja, kiimaisia narttujahan nuo ovat olleet" -viesti. Assange itse on kutsunut ruotsia feministien lähi-idäksi ja maailmalle on levinnyt huhu, että Ruotsissa saa syytteen jos kortsu puhkeaa. (Iltalehden artikkeli 8.12.2010)

Minua tarinassa ei kiinnosta kuitenkaan eniten totuus. Olen jo alkumetreillä ällikällä lyöty siitä tosiasiasta, että Ruotsin oikeuslaitos on ottanut käsiteltäväksi tapauksen, jossa nainen on ollut periaatteessa suostuvainen seksiin ja saanut vasta jälkeenpäin tietää, että se ei ole tapahtunut hänen ehdoillaan. Kuulen korvissani sen kolkon naurun, joka lennättäisi minut Pasilan poliisiaseman porteista ulos mennessäni syyttämään yhtäkään miestä näin heppoisin väittein Suomessa. Se, että Ruotsi ottaa yksilön ruumiin itsemääräämisoikeuden näin vakavasti saa minut suorastaan liikuttumaan. Toki, onhan meillä Suomessakin eri asteisia raiskauksia, mutta meillä se lievä raiskaus tarkoittaa sitä, ettei uhriin jäänyt nyrkkiä isompaa reikää tai sitten kyseessä oli sukulaismies...

Nämä pari pientä vertailukohtaa niin niin monen muun joukossa osoittaa, että Suomi on vimmaisen naisvihainen tasa-arvon kehitysmaa ja siihen ei auta edes se fakta että annoimme niille perkeleen akoille äänioikeuden jo vuonna 1906. Olisihan se toki mukavaa jos sadan vuoden aikana olisi tapahtunut jotain muutakin. Kyllä, meillä on naispresidentti ja naispääministeri ja tällä olemme tehneet pyhäksi muun muassa sen, että meillä on yritysten hallituksissa vähemmän naisia kuin esimerkiksi Italiassa. Sukupuolikiintiöthän on melkein yhtä hävyton kirosana Suomessa kuin seksin oston kielto.

Feministipakolaisen turvapaikka Ruotsissa? Ajatus tuntuu joka käyntikerralla yhä houkuttelevammalta - herrat tuskin kotona itkisivät minun perääni, vaikka murea vaaleaverikkö olenkin.

Kommentit (2)

Vierailija

Ja sekö ei kerro mitään Ruotsin naisvihasta, että Ruotsissa raiskataan naisia enemmän kuin missään toisessa länsimaassa?

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat