Kuva: Sameli Kujala
Kuva: Sameli Kujala

"Sokeasti rakastunut ei opi suhteen herättämistä tunteista vastaisen varalle."

Rakastuminen on vaikea peli. Se on tyystin hallitsematon, epälooginen ja kertakaikkiaan täysin sekopäinen reaktio, joka saa meidät tekemään älyttömyyksiä ja käyttäytymään tavalla, jota emme tunnista omaksemme. Tai ainakin minulla. Onhan toki mahdollista, että olen ymmärtänyt koko konseptin väärin ja kaikki muut lähinnä toteavat mainostauolla rakastuneensa ja jatkavat tyynesti lauantai-saunaan.

Tosiasia lienee kuitenkin se, että jokainen meistä on saanut turpaansa. Useimmat vielä ihan tosi pahasti ja useaan kertaan. Rakkauden kolhuista toipuu aina tai ainakin uskomme niin. Koska vaikka ihmiset, joihin rakastuimme katoavat elämästämme ja heidän viehätyksensä haalistuu, sitkeämmän arven jättää kipu ja pettymys jonka he tuottivat. Eivät tietenkään pahuuttaan tai huonouttaan, vaan siksi, että he olivat vääriä meille, muttei kipu katso syytä, se sattuu yhtälailla. Ja sen kokeminen uudestaan pelottaa tavalla, jota en oikein tunnista, kuin pelkäisi mörköjä kaapissa. Ehkä tästä syystä:

 ”Rakastuneella mantelitumakkeen toiminta hiipuu, ja sen seurauksena pelon, surun ja vihan tunteet väistyvät. Rakastunut on peloton. Rakastumisessa ei ole tilaa surulle tai vihalle. Niiden aika koittaa vasta myöhemmin.

 Sokeasti rakastunut ei opi suhteen herättämistä tunteista vastaisen varalle.

 Lainaus: Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos”

Rakastuminen on siis varomatonta hyppäämistä, aivomme ajavat meidät siihen älyttömyyden tilaan, jossa emme välitä karikoista veden pinnan alla. Emmekä ilmeisesti muista miten tähän on päädytty jälkikäteen ja kuinka tilannetta voisi välttää tulevaisuudessa.

Paitsi tietenkin kieltämällä kaiken. Pitämällä visusti huolta siitä, ettei kukaan pääse enää niin lähelle, että käy huonosti. Käyttämällä henkistä kortsua koko ajan. Koska niinhän tämä homma menee. Ihmiset, jotka tapaavat sinut, tapaavat myös kaikki ne miehet ja naiset, jotka ovat jättäneet jälkensä sinuun menneisyydessä – kaikki ne eilisen varjot. Ja haavat. Ja pelot. Mutta surullista on se, että samalla kun suojelemme itseämme, tukimme myös kaikki ovet, suljemme mahdollisuuden jollekin tulla sisään ja olla hyvä ja oikea. Ja joku aivan muu, kuin se, joka rikkoi sydämesi.

Helpompi sanoa kuin tehdä. Suojaamaton rakastuminen se vasta on vaarallista. Mutta samalla se ainoa tapa, luoja paratkoon.

Mielettömän hienon kuvan otti Sameli Kujala

Kommentit (4)

Vierailija

Suhteita ja rakastumisia on ollut paljon, mutta kerran elämässäni heittäydyin oikein kunnolla. Ailahtelevainen tyyppi ja suhde, mutta tuntui niin päättömän hyvältä, että etenimme hyvin nopeasti. Tämä johti aivan järkyttävään katastrofiin. Vaikka olen paljon kokenut ja nähnyt ennenkin, tästä sain sattuneesta syystä loppuelämääni vaikuttavat arvet.

Ja sitten nykyinen, ihana, tasapainoinen suhteeni alkoikin niin, että henkinen kortsuni oli jonkin aikaa ainakin osittain päällä. Mutta sitten, uskomatonta kyllä, opin luottamaan kun sain tarpeeksi kauan pelkkää hyvyyttä vastaani. Näinkin se on mahdollista. Suosittelen siis erittäin painavasti järjenkäyttöä ainakin jossain määrin ja vaikka sitä henkistä kortsua alussa. Kyllä sen voi riisua myöhemminkin, kunhan ei liikaa ja liian pitkään tukahduta itseään sen sisässä!

Partapappa
Liittynyt15.12.2012

Kannattaa se ovi raollaa pitää, vaikka kuinka satttus. Aika parantaa, mut ei aina täysin. Joku pieni kytee viellä 50-vuoden päästäki. :)

 

Minkäs ikänen sä oot? Aattelin, vaa, et tartteeks mun ny sit täs lähtee sulle se oikee ukkeli hankkiin. ;) Ettei ny tyystin väärän ikästä...

 

xx

Partapappa
Liittynyt15.12.2012
Vallilan Irma

Mainio neuvo! Vielä kun oppisi, että miten se kortsu riisutaan...:)!

Terota kynnet ja levitä käet niin leveelle ku saat. Jospa se siitä poksahtas. :)

 

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat