Veera Luoma-ahon kolumni downshiftaamisen vaaroista sattui minua väärään nilkkaan - auts! - olenhan jo sen pari vuotta urakehittynyt sillä leppoisalla surffirannalla ja kyllä, minulla on myös se kaupunkiviljelmä Kalasataman kätköissä.

Luulin kiukkuni juontuvan kolumnistin holhoavasta asenteesta, joka niputtaa downshiftaamisen kaltaiset rohkeutta vaativat elämänmuutokset naistenlehtiin hurahtaneiden harakoiden haihatukseksi, mutta pohjalla kyti myös jotain ihan muuta.

Luoma-aho haluaa esiintyä feministinä, joka huolestuu naisen asemasta työelämässä ja hakee vanhaa kunnon globaalia sovinistista salateoriaa downshiftauksen selitteeksi. Mutta, hittolainen, mistä ihmeestä lähtien hitaammin eläminen on ollut naisen synti tai etuoikeus?

Naisen valinta omassa elämässään on aina ikävällä tavalla liitetty yhteiskunnalliseen vastuuseen - jäämmepä sitten kotiin hoitamaan niitä kansakunnan toivonmurenia tai valitsemme uran onnemme rakennusaineeksi, otamme siinä jollain tavalla kantaa yhteiskunnan pahoin- tai hyvinvointiin. Naiselle on annettu aikalaisiltamme vapaus valita, muttei armahdusta yksilöinä - elämämme arvottuu liian usein rooleihimme kansakunnan kohtuina, naisjohtajina tai itsekkäinä sinkkuina. Luoma-aho liittyy kirjoituksellaan tähän vuosituhantiseen kivittäjien ryhmään, jonka lista alkaa siitä omenasta ja jatkuu hamaan absurdiuteen. Pitääkö tuon mustista mustimman listan jatkeeksi ihan oikeasti liittää vielä kaupunkiviljelykin? Puhumattakaan sitten siitä, että monelle terveydenkin kannalta välttämättömän työn teon hidastamisen myötä pitäisi potea syyllisyytta elämänvalintansa vaikutuksesta kanssasisaren urakehitykseen tai työelämän sukupuolittuneisuuteen. Ehkä minun tosiaan pitäisi kuitenkin jatkaa sitä exceltaulukkojen piiskaamaa amok-juoksua ja "astua johtoon", kuten kirjoittaja kehoittaa, jotta täyttäisin velvollisuuteni kuuliaisena feministinä. Hieman kohtuutonta, eikö?

Tekstin alta kuultaa kuin vanhan hirven luu Loka-Laitisen kaltainen asioilla kikkailu ja ukkojen agenda. Onkohan kirjoittaja nyt ihan tietoinen kenen joukkoihin on astunut? Juttu haiseekin jotenkin akateemisten kikkanokkien trendinnälän tyydyttämiseltä. Vähän niinkuin, että flow on out, kun kaikki käy siellä ja eikö olisikin IHANAN ERILAISTA liittyä Sarasvuon seuraan ja vääntää maailmanlaajuisesta vastareaktiosta talouskasvuun jonkinlainen feminismin vastainen salajuoni? Harmillista, että Luoma-aho on langennut erikoisuudentavoitteluun juuri tämän aiheen kohdalla - nämä paukut kun menivät kyllä Mainilaan - ukkoa puhuaksemme...

http://www.hs.fi/juttusarja/luoma-aho/artikkeli/Astu+johtoon/1135269193827

Kommentit (1)

faabeli

Itse koen, että nainen voi saada kaiken. Ja olen saanutkin. Raatanut suu veressä, otsa hiessä ja exceliä unissanikin veivannut. Välillä olen sitten ottanut rennosti hyvällä omalla tunnolla - aivot pitää päästää tyhjäkäynnille välillä - että jaksaa pidempään ja paremmin.

Veerakaan ei ole vielä 60-vuotitas, joten ei sitä tiedä mitä Veera ehtii - vaikka itsekin sinne Balille surffaamaan. Ihmiset tekee eri asioita eri aikakausina. Kaikelle on kai aikansa ja paikkansa.

Toivottavasti Veerakin vaihtaa vapaalle edes joskus, koska luin jostain, että eläkkeelle ei ihan heti olla pääsemäs ;)

Seuraa 

Blogiarkisto

2013

Kategoriat