Muistan kun teini-iässä ajattelin, että minusta ei todellakaan tule samanlaisia kuin omasta äidistä. Oma äiti oli vähän nolo. Äidin omituiset tavat ja sanonnat ärsyttivät.

Äidilläni todettiin kaksi vuotta sitten alzheimerin tauti. Tauti oli ehtinyt edetä omassa rauhassaan vaikka kuinka kauan, koska meidän äiti on aina ollut vähän - no, hössöntössön. Nyt kun katson äitini vähitellen katoavan, saavat ennen muka niin rasittavat piirteet hymyn huulille. Perinnöksi olen saanut kaikesta selvitään-asenteen lisäksi jokusen äidin piirteenkin.

  1. Kahvikuppiin jää aina tilkka kahvia jäähtymään.
  2. Jätän lauseita kesken. (Todella raivostuttava tapa).
  3. Murehdin ihan liikaa. Kaikesta voi yöunensa menettää.
  4. Kaikesta tulee joku laulu mieleen. Sanot peruna, niin kyllä minä jonkun laulun keksin. 
  5. Meillä on aivan samanlainen ääni. Veljenikään eivät puhelimessa tunnista kumpi meistä
  6. Käytän talouspaperia kaikkeen, vaikka tiskirättikin olisi. Kyykistelen talouspaperin kanssa ja nappailen roskia paperiin.
  7. Rakkaus luontoon ja usko siihen, että kunnon kävelylenkki raittiissa ilmassa auttaa melkein kaikkeen.

Hyvää äitienpäivää omalle äidille ja kaikille maailman äideille!

-Johanna

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hei, olen Johanna. Monen mutkan kautta päätynyt keski-suomesta pirkanmaalle. Vaimo ja aikuisen pojan äiti. Sydäntäni lähellä luonto ja eläimet. Rakastan perheeni lisäksi hyvää kasvisruokaa ja kauniita vaatteita.

Mukavaa, kun pääsit mukaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Kategoriat