Non, je ne regrette rien eli ei, en kadu mitään, lauloi Pariisin pikku varpunen Edith Piaf. Minulta on monta kertaa kysytty, mitä kadun. Vastaan, että en mitään. Katuminen tarkoittaa sitä, että murehdit jo tapahtunutta. Jo tapahtunutta ei voi muuttaa, miksi siis katua. Kokonainen syöty suklaalevy tai nolo yhden illan juttu. Mennyttä. Jo tapahtuneissa asioissa ei kannata velloa.

Mutta opiksi voi ottaa. En kadu, mutta yritän olla tekemättä samoja virheitä uudestaan.

Annan kuitenkin itselleni välillä luvan miettiä, että mitä jos. Mitä jos olisin jäänyt Amerikkaan 19-vuotiaana, niinkuin silloin vakavissani mietin. Mitä jos en olisi parikymppisenä ollut niin sitoutumiskammoinen, vaan olisin uskaltanut avata sydämeni sille ihanalle brittipojalle. Mitä jos olisin sinnitellyt ensimmäisessä avioliitossani kaikesta paskasta huolimatta. Mitä jos, mitä jos. Aina päädyn kuitenkin samaan. Kaikki päätökseni ja kaikki mutkat ja käännökset elämässäni ovat johtaneet minut tähän pisteeseen. Olen onnellinen, vanhempi ja paljon viisaampi.

 

-Johanna

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mistä on tämä blogi tehty?

Rintamamiestalon remontoinnista, puutarhan kuopsuttamisesta, ekologisesta muodista ja kauneudenhoidosta ja kotimaan matkailusta.

Niistä on blogini tehty.

 

"On kaksi tapaa elää:

joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä,

tai niin, että kaikki on ihmeellistä."

-Albert Einstein-

Hae blogista

Blogiarkisto

Kategoriat