Kirjoitukseni suorapuheisuudesta tuntui herättävän tunteita, kuin olisin sohaissut muurahaispesään. Huomasin, että yllättävän moni ymmärsi kirjoitukseni väärin. Suorapuheisuus ei ole samaa kuin kiusaaminen. Kiusaaminen kaikissa muodoissaan on halveksuttavaa. 

Kannustan naisia avaamaan suunsa ihan jokapäiväisessä elämässä. Anteeksi karkea yleistykseni, mutta naisilla on usein tapana valittaa selän takana, kahvitunnilla ja pienessä porukassa. Kun annetaan mahdollisuus kertoa ongelmista, kaikki onkin yht äkkiä hyvin. "Ei mulla mitään valittamista ole, kaikki on ihan hyvin." Ja valittaminen jatkuu taas. Mielestäni jos annetaan mahdollisuus avata suunsa, eikä sitä mahdollisuutta käytetä, menettää oikeutensa valittaa. Me naiset tyydymme usein mielestäni liian vähään. Olemme varovaisempia työelämässä, pyydämme pienempää palkkaa, nielemme sonnan mitä päällemme viskotaan ja hymyilemme nätisti tytötteleville miehille. Ei enää, minä sanon!

Eninosa ihmisistä katuu sanomattomia sanoja ja tekemättömiä tekoja, ei suorapuheisuutta tai tehtyjä asioita. Mokat opettavat. En halua vanhana katua sitä, että en avannut suutani. Opettelen pyytämään asianmukaista palkkaa ja vaativampia tehtäviä. Avaan suuni tarvittaessa ja vaihdan työpaikkaa tarvittaessa. Annan itselleni arvon. 

Unohdetaan me naiset toistemme piikittely ja jatkossa kannustetaan toisiamme. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta kunnioitus tulee säilyä. We agree to disagree, sanois englantilainen.

Peace and love muruset <3

-Johanna

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mistä on tämä blogi tehty?

Rintamamiestalon remontoinnista, puutarhan kuopsuttamisesta, ekologisesta muodista ja kauneudenhoidosta ja kotimaan matkailusta.

Niistä on blogini tehty.

 

"On kaksi tapaa elää:

joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä,

tai niin, että kaikki on ihmeellistä."

-Albert Einstein-

Blogiarkisto

Kategoriat