Kuka muu tunnustaa, että näyttää etätyöpäivinä kassi-almalta?

Olen armoton vilukissa. Teen töitä tietokoneella ja palelen mahdottomasti, vaikka sisälämpötila on 22 asteen paikkeilla. Enimmän osaa vuodesta minulla on etäpäivinä päällä pitkät kalsarit + collegehousut/verkkarit/joogahousut, aluspaita minkä päällä pitkähihainen paita ja tietysti villasukat. En kehtaisi mennä ovelle, jos joku soittaa ovikelloa.

Olen viime aikoina katsellut itseäni etäpäivinä peilistä ja todennut, että jotain tarttisi tehdä. Skarpata. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi olla kotona paitapuserossa ja suorissa housuissa, vaan ihan nätit siistit olovaatteet riittävät. Nyppyyntyneet Lidlin joogapöksyt ja firman fleece saivat vaihtua ByPias-merkin bambujoggereihin (kyllä, ostolakko meni siinä) ja neulepaitaan.

En ole etäpäivinä meikannut ollenkaan ja hiuksetkin ovat olleet, kauniisti sanottuna, luonnontilassa. Olen omalta väritykseltäni aika väritön eli ripsiä ei näy ilman ripsiväriä ja tummat silmänaluset koristavat kasvojani riippumatta siitä olenko nukkunut yöni hyvin vai en. Olen kiintynyt naamaani, mutta olen kyllä paljon virkeämmän näköinen, kun edes pikkuisen meikkaan.

Mieheni ei ikinä huomauta ulkonäöstäni muuten kuin positiivisesti. Itseäni tämä ryysyissä oleminen häiritsee. Itsellä ainakin on parempi fiilis, kun pukeutuu vähän siistimmin ja laittaa ripsaria ripsiin.

Etätyön tekijät, kuuluuko ripsiväri teidän etäpäiviin vai menettekö ihan naturellina? 

-Johanna

ps. Joka kuukauden ensimmäinen tiistai tulee olemaan ns.tyylitorstai eli tulossa juttua pukeutumisestani ja tyylistäni. Aloitan viikon myöhässä johtuen vuodenvaihteesta.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hei, olen Johanna. Monen mutkan kautta päätynyt keski-suomesta pirkanmaalle. Vaimo ja aikuisen pojan äiti. Sydäntäni lähellä luonto ja eläimet. Rakastan perheeni lisäksi hyvää kasvisruokaa ja kauniita vaatteita.

Mukavaa, kun pääsit mukaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Kategoriat