Hei, olen Reeta Johanna. Reeta yhdellä t:llä. Minua on aina kutsuttu Johannaksi. Inhosin ensimmäistä nimeäni vuosikaudet. Se oli omasta mielestä ruma, "mummujen nimi". Haaveilin, että olisin ollut Riikka Johanna. Äitini oli valinnut ensimmäisen nimeni, hänestä se oli kaunis. Suvussa ei ollut Reetoja, eikä sen puoleen Johanna nimisiäkään. Mistä lie nimi äidin päähän pätkähtänyt.

Nimestä tuli omassa päässä iso peikko. Kun peruskoulu loppui, oli koulussamme tapa, että 9-luokkalaisille jaettiin todistukset koko koulun edessä juhlasalissa. Aakkosjärjestyksessä jokainen kutsuttiin vuorollaan eteen. Olin aivan varma, että kun nimeni sanotaan - Reeta Johanna - kaikki räjähtävät nauramaan. Mahassa oli iso möykky jo päiviä ennen kevätjuhlaa. Juhla-aamuna tuntui, että oksennus tulee minä hetkenä tahansa. Kun rehtori pääsi o-kirjaimeen ja sanoi nimeni, mitään ei tapahtunut. Kukaan ei nauranut, taivas ei pudonnut. Nimeni ei ollutkaan hirveä kuten olin aina kuvitellut tai veljeni saaneet minut uskomaan "ruttu-Reeta" nimityksellä.

Nykyään rakastan nimeäni. Niitä molempia. Nimeni ei ole kaikista erikoisin, eikä harvinaisin, mutta se on minun nimi. Minä olen Reeta Johanna. Sukunimi on vaihtunut pariin kertaan, mutta etunimet pysyvät.

Kerrohan mistä sinä olet nimesi saanut? Oletko aina siitä tykännyt?

-Ruttu-Reeta Jounahöynä (Jounahöynä oli toinen nimitys, jonka armaat veljeni minulle antoivat)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Hei, olen Johanna. Monen mutkan kautta päätynyt keski-suomesta pirkanmaalle. Vaimo ja aikuisen pojan äiti. Sydäntäni lähellä luonto ja eläimet. Rakastan perheeni lisäksi hyvää kasvisruokaa ja kauniita vaatteita.

Mukavaa, kun pääsit mukaan.

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Kategoriat