Kirjoitukset avainsanalla fitbyfifty

Olin kolmeenkymmeneen ikävuoteen saakka todella hoikka. Raskaudesta tai pitemmistä ulkomaanpesteistä tulleet kilot lähtivät helposti pois. Heti kolmenkympin alkuun olin vähän yli vuoden työpaikassa, jossa lounaat olivat isoja ja herkullisia ja kiloja tuli vuoden aikana 10 lisää. Ja siinä painoluokassa olen edelleen viidentoista vuoden jälkeen. En ole vieläkään ylipainoinen, mutta oma olo ei ole hyvä, en tunne itseäni kotoisaksi omassa kropassa.  Minulla paino kertyy keskivartaloon ja kasvoihin.

En katsele vartaloani itseinhon vallassa, vaan enemmänkin mielenkiinnolla tarkastelen pömppömahaani ja iän mukanaan tuomia muutoksia. Uskon, että jokaisella on oma hyvän olon paino. Paino, missä tuntee itsensä kaikin puolin hyväksi ja kauniiksi ja toimivaksi. Hyvän olon paino ei välttämättä mene yksiin bmi:n tai kauneusihanteiden kanssa. Itse pidän tärkeänä sitä, että painosta ei tulisi terveydelle lisävaivoja. Olen sairastanut reumaa parikymppisestä asti. Taudin ollessa aktiivinen, on pelkkä liikkuminen ollut jo haastavaa. Tauti on ollut nyt pidempään lääkkeiden ja satunnaisten pistosten avulla rauhallinen. Mutta minulla esim.polvet vaativat kunnollisia reisilihaksia. Leikattu polvi ja nilkka, mikä jäi vielä löysäksi leikkauksen seurauksena, tuovat haasteita liikkumiseen. Olen kuitenkin oppinut erottamaan toisistaan huonon kivun ja hyvän kivun. Polte lihaksissa on hyvästä, pistävä tai viiltävä kipu nivelissä ei.

Olen nyt pari viime vuotta käynyt paikallisessa kuntokeskus Kanavassa, ensin salilla ja viimeisen vuoden ohjatuilla tunneilla. Pääsääntöisesti tulee käytyä 1-3 viikossa. Valitettavasti jos syöminen on mitä on, niin tämä ei riitä. Varsinkaan jos käynnit jää yhteen kertaan viikossa. Liikun kyllä koirien kanssa päivittäin, mutta kävely luontopoluilla ei tuo kunnon hikeä pintaan. Suunnittelen (joka päivä) aloittavani juoksemisen uudestaan. Juoksulla saa kunnon nousemaan vauhdilla. Mutta, mutta. Kun käy koirien kanssa lenkillä sen pari kertaa päivässä (nykyään kun lapsemme muutti omilleen, joka toinen päivä mieheni käyttää kaksi lenkkiä ja minä yhden ja seuraavana päivänä toisin päin), ei enää juoksulenkille lähtö innosta. Lisäksi olen saanut viime vuosina alaselän kipeäksi. Tajusin kyllä lopulta, että kipu johtuu jumissa olevista pakaralihaksista ja jumitus johtuu vääränlaisista lenkkikengistä ja/tai väärästä juoksutavasta. Ostin pari viikkoa sitten pronaatiotuetut lenkkarit, mutta en ole vielä testannut niitä kunnolla. Olisikin hienoa, jos ongelmat olisivat johtuneet vain kengistä. Huomattavasti helpompi ongelma korjata kuin väärä juoksutyyli.

Rakastan ohjattuna tunteja, missä minulle kerrotaan tarvittavat liikkeet, kaikki lihasryhmät käydään läpi, tsempataan ja neuvotaan. Ja rakastan rankkoja tunteja. Missä hiki virtaa kunnolla ja joudun puskemaan itseäni jaksamisen rajoille. Suosikkituntini ovatkin tällä hetkellä pump, kuntonyrkkeily ja muokkaus.

Ihailen vahvoja kroppia, joista näkyy, että niitä on käytetty liikkumiseen. Laihuus ei ole vuosikausiin ollut tavoiteltava olotila. En halua päästää itseäni rapakuntoon, vaan haluan olla ylpeä vahvasta, toimivasta kehosta. Haluan jaksaa patikoida pitkiäkin matkoja ja pystyä uimaan kilometrin. Haluan vahvat reidet, vahvan selän ja vahvat käsivarret.

Itselläni toimii, että teen päätöksen ja sanon sen ääneen. En sano, että kaikki olisi siitä eteenpäin helppoa, mutta kun päätös on tehty, siitä pidetään kiinni. Eli tavoitteena on päästä elämäni parhaaseen kuntoon viiteenkymmeneen ikävuoteen mennessä.

 

Johanna

 

ps.Täytän tämän vuoden lopussa 47. Mistään pikakuurista ei ole siis kyse, vaan loppuelämän diilistä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mistä on tämä blogi tehty?

Rintamamiestalon remontoinnista, puutarhan kuopsuttamisesta, ekologisesta muodista ja kauneudenhoidosta ja kotimaan matkailusta.

Niistä on blogini tehty.

 

"On kaksi tapaa elää:

joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä,

tai niin, että kaikki on ihmeellistä."

-Albert Einstein-

Blogiarkisto

Kategoriat