Kirjoitukset avainsanalla työura

Onko töissä oltava hauskaa? Onko ok sanoa tekevänsä töitä pelkästään rahan takia? Saako hyvät tyypit aina töitä?

Entinen työkaverini sanoi joskus puoliksi leikillään, että töissä ei kuulukaan olla hauskaa. Särähti pahasti korvaani silloin ja tekee sitä edelleenkin. Mieleeni on jäänyt myös eräs lehtihaastattelu, jossa miespuoleinen haastateltava kertoi, että "oikea elämä" löytyy työn ulkopuolelta ja hän tekee töissä hommansa, josta saa palkan, mutta that's it. Työ on vaan työtä, ei yhtään enempää.

Missä kulkee kultainen keskitie?

Itse olen kipuillut työelämän kanssa jo jokusen vuoden. Edellisessä työssä ei viimeiset pari vuotta ollut millään tasolla enää kivaa. Siinä vaiheessa, kun miettii, että kuinka paljon sairaslomaa saisi, jos leipäveitsi "lipsahtaisi" käteen, tietää että kaikki ei todellakaan ole kunnossa. Tai kun työaamuina v...taa niin paljon, että itkettää, tietää että on aika lähteä.

Poikani kauan kauan sitten tekemä pöllö-kynäteline saa huononakin päivänä hymyn huulille.
Poikani kauan kauan sitten tekemä pöllö-kynäteline saa huononakin päivänä hymyn huulille.

Olin ollut samassa firmassa 10 vuotta. Ensimmäiset vuodet olivat ihania ja haastavia ja työntäyteisiä. Viiden vuoden jälkeen työnantajani yhdistyi toisen saman alan yhtiön kanssa. Fuusion myötä yhtiön modernit toimintatavat palautuivat 70- luvulle ja hyvä veli-kerho oli taas voimissaan. Enää hyvällä työllä ja ahkeruudella ei ollut niin merkitystä, vaan enemmänkin sillä ketä osasit nuoleskella. Vuosi sitten jaksamiseni törmäsi seinään. En nähnyt muuta mahdollisuutta kuin lähteä. Olin innoissani ja ihan helvetin peloissani. Lähetin työhakemuksia ja pääsin pariin työhaastatteluunkin. Useimmista hakemistani paikoista ei kuulunut mitään. Viihdyin mainiosti kotona, tekemistä löytyi aina ja henkinen toipuminen vei aikansa. Takaraivossa kuitenkin kolkutti ajatus, että mitä jos en saa enää töitä. Minulla on työkokemusta ja koulutusta, mutta niin on niillä kymmenillä, jopa sadoilla, muillakin jotka samoja paikkoja hakivat. Tiedän, että myös ikäni (silloin 45-vuotta) sai osan työnantajista laittamaan hakemukseni ei-pinoon. Kauniista puheista huolimatta ikärasismi rehottaa. Vajaan parin kuukauden kotonaolon jälkeen laitoin sähköpostia tutulle toimitusjohtajalle. Lähetin hänelle cv:ni ja pyysin pitämään mielessä, jos jotain aukenisi. Meni tunti ja sain häneltä vastauksen, että itseasiassa heillä voisi olla minulle paikka. Sovimme tapaamisen parin päivän päähän ja siltä istumalta sovimme, että tulen heille töihin. Lopputilistäni oli kulunut kolme kuukautta, kun aloitin työt uudessa paikassa.

Olen tyytyväinen, että minulla on töitä ja säännölliset tulot, mutta en ole vieläkään onnellinen. Töitä voisi olla enemmän ja kaipaan haasteita. Olen miettinyt sitäkin, että löydänkö ikinä työpaikkaa, jossa olisi niin kivaa, että odottaisin työpäivän alkamista. Tiedän, että sellaisiakin paikkoja on, kyse ei ole vain yksisarvistarusta. Olen viime viikkoina pohtinut sitä, että mitä jos en koskaan saa työtä, jonka kokisin olevani just minun paikka. Sopivasti haastetta ja hauskuutta samassa paketissa. Onko minun elämäni sitten vain puoliksi hyvää?

Voinko olla täysin onnellinen, vaikka työelämä ei täytä sille asettamiani odotuksia? Vaadinko ihan liikaa?

Saako hyvät tyypit sitten aina töitä? No ei todellakaan! On naiivia ja ylimielistä ajatella, että niin käy. Kortistossa on monta hyvää tyyppiä, jotka eivät kaikesta yrittämisestä huolimatta pääse töihin. Työpaikan saamiseen tarvitaan sopivan kokemuksen ja koulutuksen lisäksi aimo annos tuuria ja välillä suhteitakin. Nykyaikana työpaikan saamista voisi verrata lottovoiton saamiseen.

Olen tiedostanut senkin, että jos rahaa ei tarvitsisi miettiä, tekisin jotain muuta kuin nykyistä työtäni. Perustaisin peribrittiläisen teehuoneen  (a la Agatha Christie), valokuvaisin enemmän, kirjoittaisin, lukisin paljon enemmän, vaeltaisin. Tosin ensimmäistä lukuunottamatta voin tehdä näitä kaikki nytkin. Työ on kuitenkin niin iso osa elämää, että itsestäni tuntuu, että lamaannun elämäni muillakin osa-alueilla, kun en ole onnellinen työssäni.

Oletko sinä unelmiesi työssä vai haaveiletko jostain ihan muusta?

-Johanna

Kommentit (2)

Vierailija

Löysin tänään blogisi ja ihastuin siihen. Virkistävää lukemista, et mainosta mitään, et tee yhteistyötä x Oy: n ja z Oy: n kanssa, kuten kaikki bloggarit tuppaavat nykyisin. Blogisi on rehellisin ja sen vuoksi mielenkiintoisin mitä olen koskaan lukenut.

Kirjoitat asiaa työelämästä. Jos töihin lähtö tai pelkkä sen ajatteleminen nostaa verenpainetta, on aika miettiä muita vaihtoehtoja.

Jos voittaisin eurojackpotin, jatkaisin nykyisessä työssäni, mutta en enää suostuisi huonoihin ratkaisuihin, jotka eivät edistä tavoitteitamme. Sitä odotellessa...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tätä blogia ei enää päivitetä. Kirjoitan tästä eteenpäin oman nimen alla www.johannakoivisto.com. Tervetuloa!

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram