Kirjoitukset avainsanalla rescueyhdistys Kulkurit

Olen koiraihminen. Rakastan kaikkia eläimiä, mutta koirat ovat lähinnä sydäntäni.

Isäni toi sekarotuisen Tiku-koiran meille, kun olin syntynyt. Isäni metsästi ja osti Tikun metsästyskoiraksi. Nopeasti tuli selväksi, että Tiku ei halunnut metsästää. Äitini ja isäni erottua, Tiku jäi äidin hoitoon, jossa se eli hyvässä hoidossa 15-vuotiaaksi. Laku-koiran taas hankki veljeni metsästyskoiraksi. Laku oli suomenajokoiran ja kultaisennoutajan sekoitus ja näytti pitkähäntäiseltä rotweilerilta. Lakulla oli kultsin luonne, eikä sekään halunnut juosta metsällä, jos vaihtoehto oli olla ihmisten kanssa sohvalla. Kun veljeni erosi tyttöystävästään, jäi Lakukin äidilleni. Välillä Laku oli minulla Tampereella ensimmäisessä asunnossani, mutta vietti eläkepäivänsä äitini luona maalla, josta lähti koirien taivaaseen 16-vuotiaana.

Välissä meni useampi vuosi ilman koiraa, kunnes tapasin nykyisen mieheni. Samaan pakettiin kuului Vallu-koira, joka oli ärhäkkä yhdistelmä karhukoiraa ja mäyräkoiraa. Vallu oli ollut ns. kiertopalkinto ja oli joutunut vaihtamaan kotia aina kun omistaja oli eronnut. Mieheni oli päättänyt, että hän tulee pitämään Vallun loppuun asti. Vallu kuoli kunnioitettavassa 17-vuoden iässä suunnilleen suorilta jaloilta. Olimme muuttamassa Tampereelta Valkeakoskelle ja oli kuin Vallu olisi sanonut, että nyt riittää muutot. Suru oli Vallun poismenosta musertava. Ajattelimme silloin, että ikinä enää meille ei tule koiraa, koska eron hetkellä suru on niin hirveä. Ajan myötä suru kuitenkin helpottuu ja hyvät asiat korostuvat. Siksi vajaan vuoden päästä Vallun poismenosta meille tuli cairnin terrieri Kyösti. Kaikki aiemmat koirat olivat olleet sekarotuisia, mutta tällä kertaa mieheni halusi varmistaa minkä kokoinen koira tulee olemaan aikuisena, joten valitsimme terrierin.

Pitkän aikaa haaveilin toisesta koirasta. Olen ollut rescueyhdistys Kulkureiden kuukausilahjoittaja jo pitemmän aikaa, joten luonnollisesti halusin koiran sitä kautta. En nähnyt enää mitään järkeä hankkia koiraa kasvattajalta, kun maailma on täynnä kotia kaipaavia koiria. Kulkureiden toimintaa seuranneena uskalsimme adoptoida koiran sitä kautta. Koirat tulevat Suomeen leikattuina, rokototettuina, loishäädettyinä ja sirutettuina ja heillä on oma passi.

Tiesin, että pienet pennut saavat helpoiten kodin, siksi katsoimmekin aikuisia ja erityisadoptiossa olevia. Meillä oli jo mielessä pari pienempää koiraa, kun huomasin facebookissa Ellanan. Kulkurit nostavat välillä fiidissään esiin koiria, jotka ovat odottaneet jostain käsittämättömästä syystä adoptiota kauan. Ellana oli pelastettu ihan pentuna tarhalle, jossa se oli ollut nyt viisi vuotta. Ellana oli kaunis musta koira. Ei mikään pieni pörröinen vaalea, jotka kuulemma saavat paljon helpommin kodin. Fakta: mustia koiria adoptoidaan vähemmän ja lopetetaan enemmän. Haimme Ellanan adoptointia ja niin meille tuli syyskuun lopussa kaunis tyttö. Lyhensimme Ellanan nimen Ellaksi. Ella on sopeutunut koti- ja sisäkoiraksi hienosti. Ella on ollut sisäsiisti alusta alkaen, mikä on mielestäni ihmeellistä koirassa, joka on asunut tarhalla koko ikänsä. Ella on todella hitaasti lämpiävä ja pelkää selvästi miehiä, kovaääninen teinimme onkin Ellan mielestä pelottava ilmestys. 

Alku oli aivan kauhea. Vanhempi koiramme Kyösti ei tuntunut hyväksyvä Ellaa. Uskon, että räyhääminen oli pitkälti pelkoa, mutta tieto siitä ei helpottanut oloa. Mutta yhteisten lenkkien avulla pienin askelin, ovat koiramme sopeutuneet yhteiseloon. Nykyään ne uskaltaa jättää päivisin kaksin samaan tilaan, mitä ei todellakaan uskottu alussa.

Mieheni murehti Ellaa odottaessa sitä, että saammeko enää kahdella koiralle hoitopaikkaa. Olemme onnekkaassa asemassa, kun mieheni vanhemmat ottavat mielellään koirat hoitoon. Mutta jos pitää valita koirat tai matkat, niin reissaaminen saa jäädä. Koirat ovat perheenjäseniä <3

Olen jo päättänyt, että kun näistä rakkaista aika jättää (toivottavasti ei pitkään aikaan), tulee seuraavakin koira Kulkureitten kautta. Suosittelen lämpimästi muillekin. Käykää tutustumassa heidän sivuihinsa www.kulkurit.fi

 

-Johanna

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mistä on tämä blogi tehty?

Rintamamiestalon remontoinnista, puutarhan kuopsuttamisesta, ekologisesta muodista ja kauneudenhoidosta ja kotimaan matkailusta.

Niistä on blogini tehty.

 

"On kaksi tapaa elää:

joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä,

tai niin, että kaikki on ihmeellistä."

-Albert Einstein-

Blogiarkisto

2018

Kategoriat