Kirjoitukset avainsanalla minä ite

En tiedä pitäisikö kiittää vai kirota Tuomas Kyröä.

Mehän kaikki ainakin yli 40-vuotiaat tiedämme suvustamme, tuttavapiiristä tai samalta kylältä ihmisen, jonka mielestä mikään ei ole hyvin tai kaikki oli ennen paremmin. Tämä ihmistyyppi ajaa kuuntelijat hulluuden partaalle, mutta kun heitä ei enää ole, muistellaan heitä lämmöllä. He eivät ole pahoja eikä ilkeitä ihmisiä, vaan peruspessimistejä.

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja -kirja ja sen jatkot ovat ujuttautuneet meidän sydämiimme paljolti sen takia, että pystymme samaistumaan päähenkilöön ja tunnemme jonkun tyypin edustajan. Kirjan ilmestyttyä ujuttautui suomalaisten sanavarastoon myös termi mielensäpahoittaja. Kun luet mielipidekirjoituksia tai kommentteja päivänpolttavasta jutusta, vilisee mielensäpahoittaja -termi siellä täällä. Vastustat formuloita, olet mielensäpahoittaja. Suutut metsähakkuista, olet mielensäpahoittaja. Vastakkainen mielipide on niin helppo kumota sanomalla vain "mielensäpahoittaja". Muuta et tarvi. Omaa kantaa ei tarvitse perustella, kun "sä nyt olet tuollainen mielensäpahoittaja".

Tehdään nyt siis yksi asia selväksi. Kaikki vastakkainen mielipide EI OLE mielensäpahoittamista.

Mielensäpahoittamista ei ole esim:

- MeToo -kampanja tai muu seksuaalisen hyväksikäytön vastainen toiminta

- uusi eläinsuojelulaki

- presidentti Trumpin toimien kritisointi tai hänen mielenterveytensä epäileminen

- Laura Huhtasaaren opettajan pätevyyden pohtiminen

- turkistarhauksen ja muun eläinrääkkäyksen vastustaminen

- Venäjän ja Syyrian presidentin toimien halveksunta Syyriassa

Kiitos Tuomas Kyrö siis kirjoista, mutta pahoitin kyllä mieleni tuosta termistä.

 

- Johanna

ps. Pahoitin todella mieleni, kun huomasin, että kuvassa minulla on vyö auki.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Usein kuulee sanottavan, että ei saa valittaa, koska Syyriassa/Kongossa/naapurilla/vanhuksilla/lapsiperheillä (valitse omasi) menee paljon huonommin. Missä menee raja, että saa valittaa? Onko se joku tietty sairaus vai työttömyys vai mahdollisesti läheisen kuolema? Aina löytyy joku, jolla ovat asiat vielä huonommin. Eikö se tarkoita sitä, että ei saisi koskaan valittaa? Eikö ongelmat kuitenkin suhteuteta omaan elämään ja ympäristöön. Kaikkea ei tarvitse ajatella globaalisti.

Puhuminen auttaa ja jos saa sanottua jonkin asian, mikä painaa mieltä, eikö se ole vain hyvä. Eikö ole hyvä, että saa sanottua ääneen jonkin asian mikä syö sisältä, vaikka se tuntuisi kuulijasta kuinka tyhjäpäiväiseltä tahansa.

Pähkäilin tässä yksi päivä, että pitäisikö vastoinkäymiset pisteyttää ja sillä saisi x-määrän valitusaikaa. Esim. vanhempien avioero - 1 piste - 10 minuuttia , oma avioero - 2 pistettä - 20 minuuttia, oma sairaus - 3 pistettä - 30 minuuttia (mitä vakavampi, sitä enemmän siitä saa pisteitä) jne. Krooniset valittajat ovat kuitenkin ainakin omassa elämässäni hyvin harvassa. Yleensä taustalla on jokin syy siihen paskaan oloon. Ja joskus se kynnen katkeaminen voi olla se korsi, mikä katkaisee kamelin selän.

Valittaminen on osa elämää. Aina ei voi olla kivaa, eikä toista poskeaan tarvitse kääntää. Se, että tällä hetkellä minua harmittaa unen vähyys uuden koiran takia tai mietityttää, että leikkaisiko kynnet lyhyeksi, ei kerro minusta kaikkea. Se ei tarkoita etteikö sisälläni olisi muutakin tai elämässä isoja asioita mietittävänä. Ei vähätellä toisten tunteina sivuuttamalla niitä pieninä. Et kuitenkaan tiedä mitä toisen sisällä tapahtuu.

 

-Johanna

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mistä on tämä blogi tehty?

Rintamamiestalon remontoinnista, puutarhan kuopsuttamisesta, ekologisesta muodista ja kauneudenhoidosta ja kotimaan matkailusta.

Niistä on blogini tehty.

 

"On kaksi tapaa elää:

joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä,

tai niin, että kaikki on ihmeellistä."

-Albert Einstein-

Blogiarkisto

2018

Kategoriat