Kirjoitukset avainsanalla Minä itse

Kotimaisen Little Bit Designin korutelineen laatikko. Eikö ole ihana?

Luin joku aika sitten blogikirjoituksen, jossa bloggaaja kertoi olevansa perfektionisti. Jäin miettimään asiaa, koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun bloggaaja kuvaili itseään perfektionistiksi. Minä en ole perfektionisti. En ole ikinä ollut, enkä tule olemaankaan. En myöskään ole koskaan ollut ns. kympin tyttö, mutta siitä joku toinen kerta.Teen työni hyvin, mutta en ole valmis uhraamaan yöuniani enkä terveyttäni työni takia. Tämän sanottuani, olen kuitenkin ollut lähellä palaa loppuun, minkä vuoksi lähdin edellisestä työpaikastani. Mutta se johtui enemmän huonosta johtamisesta kuin mistään muusta.

Taloa remontoidessa olen ollut tyytyväinen, että mieheni miettii ja suunnittelee ennenkuin tehdään. Minun tapani olisi tehdä ja sitten kirota, kun ei mennyt ihan putkeen. Opiskelin pari vuotta sitten puusepäksi, mutta totesin, että olen aivan liian suurpiirteinen puusepäksi. Puualalla puhutaan milleistä, itse olen enemmän "vähän sinnepäin" -tyyppiä.

Leivon ohjeiden mukaan, mutta leipomusten ulkonäkö on aivan yhdentekevä, tärkeintä on maku. Poikani pyysi pienenä, että tekisin välillä nätimpiä pullia. "Ei niiden niin hyvältä tarvitse maistua, mutta voitko tehdä välillä nätimpiä" :D

Omaan peri-luterilaisen työmoraalin. Jos olen kipeänä kotona ja tajuissani pyörii päässä, että minun pitäisi kyllä olla töissä. Mikä on todella typerää. Sairaana töissä tartuttaa työkaverit, tauti pitkittyy ja työteho on surkeaa. En kuitenkaan suostu uhrautumaan töiden takia, koska työ on vaan työtä (varsinainen vuoden mietelause). Joustan tarvittaessa, mutta odotan, että jousto on molemminpuolista. En kuvittele olevani korvaamaton, enkä halua, että työ olisi tärkein asia elämässäni.

Olen onneksi työssä, jossa kukaan ei kuole, jos teen virheen. Pystyn myöntämään mokani, oppimaan siitä ja jatkamaan elämääni. En koe tarvetta heittää päälleni tuhkaa ja kieriä tervassa ja höyhenissä. To error is human. Humanum errare est. Ihminen on erehtyväinen.

Kodin Kuvalehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli tutkija Juha T. Hakalasta ja hänen suhtautumisestaan työhön. "Tutkija Juha T. Hakala ei tee ylitöitä, vaikka maailma kaatuisi. Hän vaalii tyhjyyttä ja muistuttaa, että moniin hommiin riittää seiskan suoritus." Artikkeli on valitettavasti vain tilaajille, mutta käykää lukemassa, jos vain pystytte. https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/tutkija-juha-t-hakala-kehottaa-fiksuun-laiskuuteen-tyoelama-julma-itsestaan

Meihin keski-ikäisiin ja meitä vanhempiin suomalaisiin on iskostettu tunnollisuus ja kuuliaisuus loppuun saakka. Itseänikin on vaivannut huono omatunto monista asioista, joihin ei voi itse edes vaikuttaa. Iän mukana on onneksi tullut vapauttavat tietoisuus siitä, että kaikkien ei tarvitse olla perfektionisteja.

-Johanna

ps. Tajusin, että olenhan minä ollut perfektionisti jossain asiassa eli valokuvissa itsestä. 99 % minusta otetuista kuvista on nykyään omasta mielestä kauheita. Opettelenkin olemaan armollisempi itseä kohtaan ja julkaisen ei niin nappi kuvia. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Aloitin tämän oman blogini noin vuosi sitten monen vuoden jahkailun jälkeen. Blogin suunta on vieläkin vähän hakusessa. Pelkkää muotiblogia tästä ei ole tule, koska en kannata ostamista ostamisen ilosta. Ruokablogiakaan tästä ei saa, koska en ole mitenkään kekseliäs ruuanlaittaja. Kasvisruokaohjeita tulen varmasti jakamaan, mutta ne ovat toiset ihmiset kehittäneet. Sama juttu leivonnan kanssa. Rakastan kaikkea hyvää ja olen hyvä leipomaan, mutta pidän itse eniten perinteisistä leipomuksista, kuten pullasta ja Hanna-tädin kakuista ja kaneliässistä. Ja sitten on vielä sisustaminen. Pakko sanoa, että en sisusta. Enin osa huonekaluista on ollut meillä jo vuosikausia. Osa hankittu uutena, mutta isoin osa on isovanhempien entisiä ja osa kirppareilta ja kierrätyskeskuksista. Blogini tulee siis pysymään vastaisuudessakin samanlaisena sillisalaattina. Ei lifestyleä, ei livstiliä, vaan omaa elämää.

Mutta miksi rupesin miettimään, onko tällä mitään tulevaisuutta. Olen huomannut, että ihmisiltä on katoamassa pitkäjänteisyys (oma empiirinen tutkimukseni lähipiirissä). PItempiin kirjoituksiin ei jakseta keskittyä, saati sitten kokonaista kirjaa lukea. On helpompi napata iPad ja katsoa Youtubesta videoita ja Netflixistä leffoja. Seuraan jokusta ulkomaista blogia ja heistä kaikki ovat siirtyneet myös Youtubeen. Osalla blogi on jäänyt kokonaan, osa jaksaa päivittää molempia. Suomen blogiskenessä en ole vielä huomannut suurta muutosta, mutta podcastit ovat tulleet suosituiksi, joten miksi ei Youtube kanavakin.

Seuraan itsekin Youtubesta joitan kanavia, mutta jos pitäisi valita, olisi valintani ehdottomasti blogit. Kuten myös kirjat (versus elokuvat). Podcasteista en ole itse innostunut ollenkaan. Kuuluvat samaan kategoriaan äänikirjojen kanssa.

Mutta mitä mieltä te olette? Onko blogien aika ohi? Luetteko te vielä blogeja?

Aion itse jatkaa kirjoittamista. Omaksi ilokseni ja toivon mukaan jokusen lukijankin iloksi. Olen onnellinen kaikista, jotka käyvät lukemassa blogiani. Satojen blogien joukosta on vaikea erottua, varsinkin kun blogissani ei ole mitään erityistä twistiä (eikä elämästäni saa aikaan mitään suuria paljastuksia).

-Johanna

Kommentit (4)

Hakkarainen

Löydän kaikki muotivirtaukset liian myöhään - samoin kävi kohdallani blogien kanssa. Perustin siis oman esikoisblogini nyt, kun joka paikassa maalaillaan lopun alkua ja sanotaan, että blogit ovat katoava kansanperinne. Eli toivon todellakin, että blogien aika ei ole ohi.

Vierailija

Luen blogeja, luen kirjoja, sekä paperisina että sähköisinä, en kuuntele podcasteja enkä äänikirjoja, mutta kylläkin radiota. Muodit on muoteja, niistä jää elämään jokin asia, mutta sitten ne muuttuu. Videoihin kyllästytään aikanaan, osin, tosin, jotain niistäkin jää, mutta taas keksitään uutta.
Mutta kirjat, tarinat, jäävät elämään, se on varmaa, ehkä nekin löydetään taas uudestaan :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pelkästään euroopassa heitetään kaatopaikalle 4 miljoonaa tonnia (!) myymättömiä vaatteita. Ainoastaan pieni osa kierrätetään. Miettikää mikä määrä luonnonvaroja, ihmistyötä, kuljetuksia ym viskataan kaatopaikalle. Vaatetusala on yksi pahiten saastuttavista teollisuudenaloista. FYI, Ranska edustaa 17,5 % tuosta 4 miljoonasta tonnista. Maa on nyt ottamassa ison askeleen ja on edelläkävijänä ensi vuonna hyväksymässä lain, jossa toiminta kielletään.

Olen valmis myöntämään sen ensimmäisenä. Minulla on liikaa vaatteita. Olen luullut ostavani vain tarpeeseen, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että tämä ei itse asiassa pidä paikkaansa. Huomaan ainakin itsessäni piirteen, että saan liian helposti ostoimpulsseja sosiaalisesta mediasta. Ihana pusero tuolla ja täydelliset mustat housut täällä. Tarvitsen!

Huomaan saavani itseni kiinni sanomasta, että tarvitsen uudet nilkkurit tai uuden mekon. Todellisen tarpeen ja halun raja hälvenee. Käytän kuitenkin pääasiallisesta tiettyjä ja tietyn tyyppisiä vaatteita. Vaikka jonkun toisen päällä röyhelömekko näyttää upealta, eivät ne ole minua varten. Pidän yksinkertaisista vaatteista, joissa on helppo olla ja liikkua. Väriskaala on varmaan jonkun mielestä todella tylsä; harmaata, kermaa, mustaa. Jos satun villille päälle, pilkahdus vihreää tai keltaista.

Mutta ostolakkoon. Kaverini haastoi minut facessa loppuvuoden ostolakkoon. Alusvaatteita saa ostaa, mutta muuten uusien vaatteiden, kenkien ja asusteiden ostaminen on loppuvuoden pannassa. Joku siellä saattaa tuhahtaa, että eihän tuo ole mikään ongelma. First world problems. Ja eihän sen pitäisi ollakaan, mutta helposti tulee ostettua jotain pientä kivaa. "Kun tuon vielä ostan, niin sitten olen vaatekaappiini tyytyväinen." Uuden tavan opettelu vie hetken aikaa, mutta kun sen sisäistää, ei asiaa tarvitse edes ajatella. Sama oli herkuttoman kanssa. Kauppaan oli helppo mennä, kun tiesi, että pullatiskillä ei tarvitse taistella itsensä kanssa. Alun jälkeen uskon, että tämä lähtee sujumaan samalla tavalla.

Henkilökohtaisesti mikään ei motivoi paremmin kuin pakko tai haaste.

Onko "shoppailu" sinulle ongelma vai oletko järkevä vaatteiden ostaja? Ja kuka lähtee haasteeseen mukaan?

-Johanna

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Rakastan kenkiä. Korkokenkiä, ballerinoja, loafereita, tennareita, pistokkaita, sandaaleja, lenkkareita... Kenkien ostaminen ei kuitenkaan ole enää minulle helppoa. 

Veljeni kutsui minua parikymppisenä Suomen Imelda Marcosiksi. Teille jotka nyt kysytte, että kuka ihmeen Imelda, niin rouva oli Filippiinien entisen yksinvaltijan puoliso, jolla kerrotaan olleen ainakin 2700 parin kenkäkokoelma. Parhaina aikoina en tosin päässyt lähellekään tuota määrää. Rakastin kuitenkin kenkiä ja ostelin niitä huolettomasti. Parikymppisenä minulle tuntui sopivan kaikki kengät. Mitkään korot eivät olleet liian korkeat tai mikään malli epämukava. Oikea koko ja se oli siinä.

Reuman ja epäonnistuneen nilkkaleikkauksen jälkeen kenkien ostaminen ei todellakaan ole enää noin helppoa. Rakastan edelleen kenkiä, mutta ostamisesta on tullut oma taiteenlajinsa. Ei saa olla liian korkeat korot, ei liian kapea korko, eivät saa painaa yhtään päältä ja korosta huolimatta on tunnuttava mukavilta. Mutta en edelleenkään halua valita mukavuuden ja ulkonäön välillä.

Muussa elämässä yritän vältellä eläinperäisiä tuotteita mahdollisimman paljon. Kengissä nahka kuitenkin tuntuu olevan paras mahdollinen materiaali. Tosin aikomukseni on testata vegaanisia kenkiä mahdollisimman pian. Ostan harkiten ja huollan hyvin. Vanhimmat itselläni käytössä olevat kengät ovat yli 10 vuotta vanhoja. Huolenpidolla ja luottosuutarin avulla, kengät näyttävät edelleen kuin uusilta. 

Kenkämerkeistä suosikkejani ovat jo pitkään olleeet Clarks ja Vagabond. Löydän kyseisiltä merkeiltä omaan jalkaani sopivia kauniita kenkiä, jotka kestävät käytössä hyvin. Omistan yhdet Minna Parikan kengät, jotka olen hankkinut yli 10 vuotta sitten. Useimmat Parikan malleista eivät sovi jalkaani ja tuntuvat mielestäni todella epämukavilta jaloissa. Mutta tämä malli; kaunis, naisellinen, sopiva korko ja ihana piiloplato, mikä tekee kävelemisestä mukavaa. Ehkä löydän vielä toisetkin Parikat (alesta!) mitkä sopivat jaloilleni.

Koville pakkasille olen hankkinut kotimaiset käsityönä tehdyt Töysän Kenkätehtaan huopalapikkaat. Lapikkaat saavat hyvälle tuulelle ja ovat ehdottomasti lämpimimmät kengät mitkä minulla on koskaan ollut. Lämpimiin kesäpäiviin olen varautunut Terhi Pölkin ja Vagabondin sandaaleilla sekä Tomsin tossuilla. Kaikki aivan superhyviä jaloissa. 

Olen nyt jo useamman vuoden haaveillut kotimaisista Terhi Pölkin Karin -puusandaaleista, mutta mietityttää hankaavatko ne päältä kuinka. Kertokaahan, jos teillä on kokemusta.

-Johanna

 

Kommentit (2)

annepa

Oletko kuullut Ten Points -kengistä? Jos et, niin suosittelen kokeileen. Merkillä on hyvä verkkokauppa, mutta näitä kenkiä (rajoitetulla valikoimalla tietysti) löytyy myös ihan Koo-kengästä. Merkki ei ole halvimmasta päästä, mutta jos olen oikein ymmärtänyt, niin laatu se on tässä mikä maksaa. Minulla on tältä merkiltä yhdet biker-buutsit. Tämä oli ainoa merkki, miltä löytyi tämmöiset kengät minun vaatimuksille. Esim. kannassa ei saa olla laminaatteja (niitä ruskeita liimattuja raitoja), koska ne ei siinä pysy. Malli piti olla tietynlainen ja nahkavuorista en tingi. Nyt haaveilen saman merkin punaisista loafereista.
Tämä ei ole maksettu mainos, maksoin kengät ihan omalla rahalla :)

ReetaJohanna
Liittynyt16.8.2013

Kiitos kommentista ja vinkistä. Merkistä olen kuullut, mutta en ole tainnut koskaan testata kyseistä merkkiä. Täytyy katsoa josko merkiltä löytyi kivat sandaalit.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tätä blogia ei enää päivitetä. Kirjoitan tästä eteenpäin oman nimen alla www.johannakoivisto.com. Tervetuloa!

Blogiarkisto

2018

Kategoriat

Instagram