Rumentavatko ”kauneusvirheet” oikeasti ihmistä?

Kommentit (6)

Vierailija

Sinun blogiasi ehkä tulisi luettua, mutta ennenkuin haluan edes sitä avata, kaipaisin kerran susta luonnollisen ilmeen kuvaasi...tympii aina niin teennäinen ilme :(!

- palautetta-

Outi Pippuri – Me Naiset
Liittynyt15.8.2013

Hei ja kiitos palautteesta! Sattuipa sopivasti, sillä juuri tässä kyseisessä vloggauksessa pohdiskelinkin juuri ilmeitä ja ilmeilyä.

Täytyy tunnustaa, että olen aina ollut vähän vallaton valokuvattava, joten ehkä kameran kanssa tulee tosiaan pelleiltyä toisinaan vähän liikaa.
Usein ryhmäkuvia katsoessa ihmettelen itsekin, että missä on vika, kun kaikki muut näyttävät supernäteiltä, ja itse olen jo ehtinyt johonkin päättömään virnistysilmeeseen. Joten siinä mielessä nuo kuvat taitavat näyttää varsin minulta itseltäni. :)
 

Vierailija

Niin.... Jos vastakohtia miettii kaunis - ruma , kauneusvirhe - rumuusxxxx , mikä?

Ilmeettömyys, jota kauneudeksi kutsutaan, on lähinnä pelottavaa. 

Outi Pippuri – Me Naiset
Liittynyt15.8.2013

Niin, varmastihan nämäkin ovat makukysymyksiä.
Tosin viime viikonloppuna sain juuri seurata 1-vuotiaan siskontytön riemastuttavaa ilkamointia ja ilmeilyä. Ja siinä sitten mietin, kuinka paljon onnea ja iloa tuollainen silmäkulmat rypistävä leveä hymy saakaan ympärillään aikaan. Rehellinen kikatus tarttuu herkemmin kuin ärhäkin norovirus.
Ilmeet ovat ihania!

Vierailija

Itse olen aina murehtinut kasvojeni kesakoita, joiden takia omasta mielestäni muistutin rusinapullaa. Eräissä illanistujaisissa parin viinilasillisen jälkeen uskouduin asiasta. Sain vastaukseksi hölmistyneen ilmeen ja huomautuksen siitä, että minulla on kauneuspilkut omasta takaa. Sitä paitsi näin nelikymppisenä on jo huomannut, että liikkuvista kasvoista ei ryppyjä erota. Eli hymyilkää, naurakaa, itkekää ja antakaa elämän näkyä!

Seuraa 

Pippurin videoblogissa rouskutellaan rempseästi ilmiöitä, sattumuksia ja elämän hassuja päättömyyksiä, eikä oteta asioita – eikä etenkään itseä – liian vakavasti.

 Seuraa blogiani >