Mun on pakko tunnustaa. Olen jostain pienenä kuullut että nainen ei voi pukeutua valkoiseen hääpukuun, ellei itse ole menossa naimisiin. Tähän toimi pelotteena se ettei sen jälkeen ikinä "pääse" naimisiin. Vaikka tänäpäivänä kaikki ei edes halua naimisiin eikä varsinkaan valkoista mekkoa käyttää, niin itse oon aina tiennyt sen olevan mun juttu. Siksi kauhistuin ensin, kun kuvaaja ehdotti mulle valkoista hääpukua. Kun näin kauniin puvun, niin mieleni muuttui. Tämän lisäksi olin hyvin otettu siitä, että tämä puku oli hänen häistään. 

Kuva by Camilla Bloom. 

Toi mun jonkinlainen "hääpukupelko" on saanut mut viimeaikoina miettimään kovasti niitä paineita joita minulle on ollut lapsena ja nuorenpana naimisiin menosta. Tarkemmin ajateltuna niin onhan se ollut jonkinlainen aivopesu siitä kuinka tyttölapsi monesti nähdään tulevana vaimona ja äitinä. Se on kamalaa huomioon ottaen että lapsella tai tytöllä ei ole nykyhetkessä mitään arvoa, vaan se arvo on kaukaisuudessa tulevassa. Siitä katoaa identitetti varmasti.

Kaikesta pohdinnoistani huolimatta, minulle naimisiin meno on tärkeä juuri valkoisineen hääpuvuineen. Ero tänäpäivänä on vain siihen, että se on minun oma valinta, eikä siihen tule varmasti kuulumaan mitään yhteisö tai klaanipaineita mistään suunnalta.

 

-Ujuni Ahmed

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Ujuni Ahmed. Naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustaminen on intohimoni, koska räikeimmät ihmisoikeusrikkeet kohdistuvat vielä tänä päivänäkin erityisesti tyttöihin ja naisiin

Blogissani puhutaan oman polun luomisesta: kuinka löytää rohkeus tehdä erilaisia valintoja, toimia toisin kuin muut odottavat. Kirjoitan arjen pienistä ihmeistä, maailmasta sekä muodista ja sisustamisesta joka saa välillä ihmiset mun ympärillä hulluksi. Tämän kaiken kirjoitan naisena, tyttärenä, muslimina ja ennen kaikkea ihmisenä, joka taistelee lokerointia vastaa. 

Edistän työkseni lapsen oikeuksia World Vision -järjestön asiantuntijana. Tämän lisäksi toimin kansalaisjärjestön Fenix Helsinki ry:n toiminnanjohtajana. Uskon, että menneisyys ei määritä tulevaisuutta, vaan onnellisuus on otettava omiin käsiin. 

Mielipiteet ovat blogistin omia. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019

Kategoriat