Viime aikoina multa on monesti vaadittu selityksiä valinnoistani. Moni on kritisoinut suoraan, että takerrun tyttöjen sukuelinten silpomiseen ja siten aiheutan sillä somalityttöjen leimautumista. Minusta tämä on harmillinen ja surullinen dilemma, sillä minusta tämän pitäisi olla sellainen asia mistä meidän kaikkien pitäisi nimineomaan puhua vaikka varjopuolena olisi mahdollinen leimautuminen. Koen itse jopa olevani leimattu taustani vuoksi, sillä ihmiset luulevat puhuvani jatkuvasti somalialaisista vaikka monessa muutta kulttuurissa myös harjoitetaan tyttöjen sukuelinten silpomista. Toki, siihen vaikuttaa se tosiaasia, että olen kulttuurista, jossa tyttöjen sukuelinten silpominen on ollut osa perinnettä ja on vieläkin. Tämä valitettavasti ei miksikään muutu varsinkaan sillä että siitä vaikenee.

Tässä kävimme keskustelua poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen kanssa mm. siitä kuinka tyttöjen sukuelinten silpominen on piilorikollisuuttaa Suomessa sekä mitä sille voisi tehdä.  kuva: MAURI RATILAINEN ( (https://www.satakunnankansa.fi/kotimaa/selvitys-tyttoja-viety-suomesta-y...)

Mä ajettelen usein, että jos mulla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja muuttaa niitä niin ehdottomasti hyödynnän sitä. Olen nähnyt mitä vaikeuksia niin hekisesti kuin fyysisesti tyttöjen sukuelinten silpominen aiheuttaa tyttölapsille ja aikusille naisille. Olen myös nähnyt miten se vaikuttaa koko naiseuteen ja olen itse myös sitä läpikäynyt. Siihen liittyy kova häpeä joka hiljentää uhrit ja nähtävästi monet muutkin sillä keskustelua ei hirveästi julkisuudesta moni yhteisöistä käy. Musta on käsittämätöntä, että yksikään ihminen joka tietää aiheesta voi pitä negatiivisena keskustelua, jota siitä käydään. Fenix Helsinki ry:n selvityksessä sekä monet muut kokemuksen omaavat uhrit ovat nostaneet esille häpeän ja maineen hiljentymisen yksi syiksi. Siksi siitä huolimatta on juuri tärkeätä, että tänä päivänä  jopa vihapuheen lisääntyessä emme kuitenkaan saa vaieta vaan meidän pitää kyetä puhumaan vaikkeimmistakin ihmisoikeusloukkauksista. 

Sitä itse monesti sortuu miettimään, että Suomessa ei tehdä asialle mitää, että vaan vuodesta toiseen vellotaan samassa aiheessa. Tämä johtuu omalta osaltani  siitä että, vuonna 2009 antamani haastattelu Voima- lehdelle, pohdin miksi Suomen valtio ei puutu mihinkään tyttöihin, joita lähetetään ulkomaille silvottavaks eikä asialle tehty mitään. Lähes 9. vuoden jälkeen olin itse ensimmäisiä tekemässä aiheesta selvityksen, jota olisi mielestäni pitänyt jo vuosia sitten tehdä sillä onhan suomessa kuitenkin vuosikymmeniä tehty silpomisen vastaista työtä. Toiseksi ongelmaksi näen kuitenkin isot järjerstöt sekä liitot jotka edustavat aihetta koskevia yhteisöjä joita ei kiinnosta tarpeeksi tai että puolestaan heitä ei kutsuta oikeisiin sekä tärkeisiin pöytiin aiheen tiimoilta. Tästä huolimatta asiat myös etenee konkreettisella tasolla sillä meillä on tänä vuonna sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema uusi Tyttöjen ja sukuelinten silpomisen (FGM) estamisen toimintaohjelma, jossa olen myös kuultu. Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että Suomi tarvitsee myös toimintaohjelman ja muun valistustyön rinnalle erillislain tai merkinnän joka kieltää tyttöjen sukuelinten silpomisen poistamaan tulkintavaran. 

Tässä olemme juuri toimittaneet kansalalaisaloite Väestöriksterikeskukselle yhdessä Finlaysonin Jukka Kurttilan ja Suomen World Visionin ohjelmapäälikkö, Annette Gothoni. (https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201808182201145417)

Toissa päivänä eräs toimittaja kysyi minulta somalityttöjen leimautumisesta. Minä kysyin häneltä, että pitäisikö meidän pelata rasistien pelisäännöillä? Somalinaisena tiedän kokemuksesta, miltä tuntuu olla vihapuheen ja leimautumisen uhrina, mutta se ei ei saa hiljentää meitä suojelemasta niitä, jotka ovat mahdollisia uhreja. Tämä ei tarkoita, että hyväksyn tai sitä, että leimautumista pitää hyväksyä. Ei missään nimessä. Tarkoitan että tyttöjen sukuelinten silpomisesta keskusteleminen täytyy normalisoida ja siitä täytyy lisätä tietoisuutta. Sitä vastaan täytyy taistella naista alistavana, sukupuolittuneena välivaltana. Erityisesti julkisella tasolla ja vaikuttamistyössä meidän pitää puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Tyttöjen sukuelimiä silvotaan, ei ympärileikata.

 

-Ujuni Ahmed

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 | 

Eikö silpominen ole nimenomaan kulttuurinen ongelma ja siihen puuttuminen koetaan hankalaksi, ettei vain leimauduta rasistiksi... Siksi onkin hyvä, että esim. sinä puhut asiasta ja tietenkin puhe pitää kohdistaa heihin, jotka silpomista harjoittavat. Minusta vanhemmat pitäisi myös tuomita lapsen pahoinpitelystä mikäli vievät silvottavaksi Suomessa asuvan lapsen. Tässä tullaan juuri siihen, ettei uskalleta puuttua, ettei saa kuulla olevansa rasisti.

Ujuni Ahmed
Liittynyt1.2.2019

Kyllä, kyse on kulttuuriperimästä joka on erityisen haitallinen. Olen samaa mieltä, että tuomio pitäisi tulla rikokseen syylistyneet vanhemmat, myös silpomisesta. Vaikka keskustelun ohjaisi aina heihin, joita se kohdistuu, niin kyllä se leimautisen pelko sulkee monien suun,vaikka näin ei pitäisi olla. Jatketaan siitä huolimatta sillä yksikin tyttö on liikaa. 

Ujuni

Vierailija
2/3 | 

Leimaantuminen johtuu siitä että Somaliassa on prosentuaalisesti eniten silpomista (97%), ja monet muut kulttuurit/maat kyllä yltävät melkein samoihin prosentteihin. Luin Waris Dirien elämäkerran 'Aavikon kukka', jossa Waris kertoi omasta silpomiskokemuksestaan. Kirja oli todella sivistävä, ja kertoi myös hyvistä asioista; se ei ollut vain somali-kulttuurin haukkumista. Kirjasta jäi mieleen miten Wariksen diplomaattiperheessä kasvaneet sukulaistytöt eivät olleet silvottuja, ja ihmettelivätkin miksi Wariksella meni aina kauan wc:ssä. Päättelin tästä että koulutus (diplimaatiksi pääseminen vaatii meriittejä koulusta ja yliopstosta) ja valistus ehkäisee silpomista. Se että asiasta puhutaan avoimesti omilla nimillään, auttaa tulevaisuudessä ehkäisemään tapaa. Silpominen on varmasti jo nyt lakiteknisesti seksuaalinen pahoinpitely (ehkä törkeä, koska törkeissä pahoinpiteilyissä on teräase tai muu astalo mukana), mutta en usko että päättävissä asemissa tai lakia soveltavissa asemissa olevat ihmiset välttää, tai ehkä välittävät kun on tarpeeksi julkista painostusta. En ole yhtään tuomiota nähnyt että vanhemmat tuomittaisiin lapsen viemisestä esimerkiksi Somaliaan silvottavaksi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Ujuni Ahmed. Naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustaminen on intohimoni, koska räikeimmät ihmisoikeusrikkeet kohdistuvat vielä tänä päivänäkin erityisesti tyttöihin ja naisiin

Blogissani puhutaan oman polun luomisesta: kuinka löytää rohkeus tehdä erilaisia valintoja, toimia toisin kuin muut odottavat. Kirjoitan arjen pienistä ihmeistä, maailmasta sekä muodista ja sisustamisesta joka saa välillä ihmiset mun ympärillä hulluksi. Tämän kaiken kirjoitan naisena, tyttärenä, muslimina ja ennen kaikkea ihmisenä, joka taistelee lokerointia vastaa. 

Edistän työkseni lapsen oikeuksia World Vision -järjestön asiantuntijana. Tämän lisäksi toimin kansalaisjärjestön Fenix Helsinki ry:n toiminnanjohtajana. Uskon, että menneisyys ei määritä tulevaisuutta, vaan onnellisuus on otettava omiin käsiin. 

Mielipiteet ovat blogistin omia. 

Teemat

Hae blogista