Mökin laiturilta.

Mä olen aina ihmetellyt suomalaista tapaa vetäytyä hiljaisuuteen luonnon keskelle. Lapsena olin helpottunut kun kesäsin pihamme hiljentyi perheiden suuntaessa mökeille. En ihan ymmärtänyt mitä se oikeastaan tarkoitti vaan mielikuvaa oli tullut lähinnä telkkarista sekä piha- ja koulukavereiden kertomuksista. Ajattelin et kai se on joku sitten luonteenpiirre, sillä olihan meillä kivat puistot ja metsät Kivikossa, missä asuttiin ja ne kelpasi meille. Kunnes viimevuonna ymmärsin mitä eroa on kaupungin puistoissa ja metsässä keskellä ei mitään keskellä Suomea. Ja tänä vuonna vasta olen itsekkin alkanut saada kiinni mistä on tosiaan kysymys.

Oon viimeaikoinan miettinyt, että mikä siinä on ollut että jotenkin kun puhutaan siitä kuinka jengi menee mökille, mulle on tullut jotenkin yksinäisyys vahvasti mieleen. Olen kasvannut isossa perheessä ja somalialaisessa kulttuurissani yhteisöllisyys ja isot perheet on se juttu. On koko ajan läsnä ihmisiä ja edelleen mun sukulaiset ja vanhemmat tutut kauhistelee kun asun yksin. Tavallaan mun elämässä ja arjessa tänäpäivänäkin vahvasti näkyy yhteisöllisyys, sillä harvemmit mun ystävät tai sukulaiset ilmoittavat tarkkaan milloin tulevat käymään. Musta se on parasta. 

Kuitenkin samaan aikaan olen viimeaikoina oppinut tunnustelemaan varovaisesti että voinkohan minä nauttia yksinolosta tai hiljaisuudesta. Yksinolo ei ole niinkään ongelma kuin taas hiljaisuus. Vielä reilu vuosi sitten nukuin tv päällä, sillä ahdisti nukkua hiljaisuudessa. Nyt kun olen ollut luonnon ja metsän keskellä, olen huomannut että nautin hiljaisuudesta ja luonnosta. Erityisesi tänä viikonloppuna kun pääsin esimimmäistä kertaa veneelle. Se hiljaisuus ja luonnon äänet oli jotain sanoinkuvaamattoman rauhoittavaa. 

Kerta se on ensimmäinenkin. Mäntyharju. Vaatetuksesta huomaa että ei ollut ihan suunniteltua.. 

 

Parasta kuitenkin on ollut huomata, kuinka levottomuus katoaa kokonaan. Keskittymishäiriöstä kärsivänä olen tietoisesti tarkkaillut kuinka mieleni lepää verrattuna siihen kun olen kaupungilla. Työasioista saa etäisyyden ja vain voi olla. En olisi ikinä uskonut että minä, kaikenmaailman ihmisistä tulisin tekemään postauksen luonnosta ja mökkeilystä mut näköjään kaikki on mahdollista. Siskoni kanssa juttellessa niin joku heistä vitsaili että kohta olet avannossa tällä menolla. Mukavuudenhaluisena epäilen kyllä sitä päivää... but never say never.  Kesäkuussa olisi tarkoitus viettää enemmänkin viikonloput mökillä joten katsotaan miten tästä tämä kehittyy. Jännityksellä odotan.

 

-Ujuni

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Ujuni Ahmed. Naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustaminen on intohimoni, koska räikeimmät ihmisoikeusrikkeet kohdistuvat vielä tänä päivänäkin erityisesti tyttöihin ja naisiin

Blogissani puhutaan oman polun luomisesta: kuinka löytää rohkeus tehdä erilaisia valintoja, toimia toisin kuin muut odottavat. Kirjoitan arjen pienistä ihmeistä, maailmasta sekä muodista ja sisustamisesta joka saa välillä ihmiset mun ympärillä hulluksi. Tämän kaiken kirjoitan naisena, tyttärenä, muslimina ja ennen kaikkea ihmisenä, joka taistelee lokerointia vastaa. 

Edistän työkseni lapsen oikeuksia World Vision -järjestön asiantuntijana. Tämän lisäksi toimin kansalaisjärjestön Fenix Helsinki ry:n toiminnanjohtajana. Uskon, että menneisyys ei määritä tulevaisuutta, vaan onnellisuus on otettava omiin käsiin. 

Mielipiteet ovat blogistin omia. 

Teemat

Hae blogista