Kun olin pieni, kuulin aina ympärilläni, että ystävä on sellainen, josta on enemmän iloa kuin surua. Silloin kauhistelin, mutta sittemmin ymmärsin, mitä sillä tarkoitettiin. Itse olen ollut pienestä asti sosiaalinen lapsi niin hyvässä kuin pahassa. Ympärilläni on ollut aina paljon ihmisiä, ja peruskoulustakin tunsin kaikki tai ainakin melkein. Näytin jos pidin jostain, mutta näytin enemmän jos en pitänyt jostakin. Siitä en ole ylpeä mutta se oli mulle selviytymiskeino. Tunteita opin ilmaisemaan todella vahvasti jo pienestä lähtien. Surua en kuitenkaan oppinut ilmaisemaan ikinä "normaalisti" vielä tänä päivänäkään.

Luottamus on kaikkein tärkeintä mulle ihmissuhteissa ja sen rakentaminen kestää aina sen ikuisuuden melkein. Siksi he joita kutsun ystäviksi ovat ihmisiä, joiden kanssa olen aloittanut yhteisen polun jo lapsena. Ystävät ovat rinnastettavissa mielestäni helposti verisukulaisuuteen juuri luottamuksen, turvallisuuden tunteen ja lojaalisuuden vuoksi. Heille voin olla henkisesti alasti ilman pelkoa ja vapaasti oma itseni niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Heistä olen kiitollinen joka päivä.

Ystävyyden pituus ei kuitenkaan kerro mitään ystävyyden vahvuudesta tai sen aitoudesta. Se ei kerro mitään luottamuksesta eikä lojaalisuudesta. Vain sen takia, että olet tuntenut jotakuta koko ikäsi ei tarkoita etteikö hän salaa kilpailisi kanssasi. Vain koska he ovat "parhaita ystäviäsi"  ei tarkoita että he haluavat sinulle parastasi. On sanottua että usein he joista välitämme eniten, ovat ne joihin meidän ei pitäisi luottaa. 

Ystävä haluaa ja antaa sun kasvaa siitä aidosti iloiten. Hän tuo elämääsi rauhan, unelmia ja motivoi sinua aina askel kerrallaan eteenpäin. Draaman, huolien ja juorujen sijaan te autatte toisianne kehittymään ja jättämään turhat asiat elämältänne jotka painavat molempia alas. Ennen kaikkea hän kertoo sinulle kun ympäristösi on haitallinen sinulle eikä katso sivusta mutta ei tyrkytä omat valintansa ainoina oikeina kuitenkaan. 

Halusin jakaa tämän teille, jotta muistaisimme hyviä ystäviä ja ihmisiä joita meillä on. Sekä luopumaan myrkyllisistä ihmisistä oli kyse perheenjäsenestä tai niin sanotusta ystävästä ympäriltämme. Valitettavaa on myös että meillä on tänä päivänä sosiaalisen median kautta satoja ihmisiä ympärillämme, mutta kuinka moni heistä voi kukin kutsua ystäväkseen. Kuinka monelle heistä voi sanoa turvallisesti jos on paha olla? Kuinka monen heidän elämä muuttuu kun omasi romahtaa? Kuinka moni heistä seisoo puolestasi kun et itse kykene seisomaan. Ystävä ei ole vain se ihminen jonka kanssa jaat ilon. 


Ujuni


 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Ujuni Ahmed. Naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustaminen on intohimoni, koska räikeimmät ihmisoikeusrikkeet kohdistuvat vielä tänä päivänäkin erityisesti tyttöihin ja naisiin

Blogissani puhutaan oman polun luomisesta: kuinka löytää rohkeus tehdä erilaisia valintoja, toimia toisin kuin muut odottavat. Kirjoitan arjen pienistä ihmeistä, maailmasta sekä muodista ja sisustamisesta joka saa välillä ihmiset mun ympärillä hulluksi. Tämän kaiken kirjoitan naisena, tyttärenä, muslimina ja ennen kaikkea ihmisenä, joka taistelee lokerointia vastaa. 

Edistän työkseni lapsen oikeuksia World Vision -järjestön asiantuntijana. Tämän lisäksi toimin kansalaisjärjestön Fenix Helsinki ry:n toiminnanjohtajana. Uskon, että menneisyys ei määritä tulevaisuutta, vaan onnellisuus on otettava omiin käsiin. 

Mielipiteet ovat blogistin omia. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019

Kategoriat