Seurasin eduskunnan lähetekeskustelua tänään Oulussa.

Tänään 11/09/2019 eduskunnassa käytiin lähetetekeskustelu kansalaisaloitteesta, jossa vaaditaan tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämistä erillisellä lailla (https://www.is.fi/politiikka/art-2000006235428.html). Tänään käytiin keskustelua, jota olen odottanut viimeiset kymmenen vuotta. Vähän aikaan sitten myös Euroopan Neuvoston tarkastusyhmä on kannustanut Suomea kriminalisoimaan tyttöjen sukuelinten silpomisen. 

Kuva keväältä, jolloin luovutimme yhdessa kansanedustaja Sofia Vikamin, Finlaysonin Jukka Kurttilan ja Suomen World Visionin ohjelmapäälikkö Annette Gothonin kanssa kansalaisaloitetteen lainsäädäntöjohtajalle Tuula Kulovedelle. 

Suomessa on tehty tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaista työtä jo lahes 20v. THL:n tuore riskiarviossa puhutaan hälyttävistä numeroista sen sijiaan että riskiarvio pitäisi olla 0. Useat tahot ovat nostaneet ongelmaksi aiheen parissa työskentelevien haasteista. Oma kokemukseni terveyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisen kouluttamisesta olen törmännyt useasti pelkoon ottaa aihe puheeksi ennaltaehkäisevästi sekä jälkiseurannassa. Yhteisöissä näen haasteena silpomisen tulkinnan, sillä perinteen harjoittavat eivät pidä sitä pahoinpitelynä. Tämä on keskustelu, jonka olisi pitänyt alkaa jo vuosia sitten. 

Seurasin keskustelua innolla Oulusta. Olen ylpeä päättäjistämme, jotka ovat rohkeen selkeästi nostaneet vahvasti esille, millaisesta vakavasta asiasta on kysymys ihmisoikeusnäkökulmasta. Keskusteluun mahtui harmikseni myös puheenvuoroja, jossa leimattiin myös omaa kulttuuritaustaani ja uskontoani. Tyttöjen sukuelinten silpomista harjoitetaan yli uskonto- ja kulttuurirajojen. Näin vakavalla ihmisoikeusloukkauksella politikointi on vaarallista niin uhrien kuin silpomisen vastaisen työn kannalta.  Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt kuinka keskustelussa nostettiin myös tyttöjen sukupuolten silpomisessa naisten tasa-arvon näkökulmasta. Kysehän on sukupuolittuneesta väkivallanmuodosta, jossa tavoitteena rajoittaa naisen seksuaalioikeuksi ja kehoa.

Moni päättäjä oli sitä mieltä, että Suomen on yhteiskuntana viestittävä kantansa tyttöjen sukuelinten silpomisesta. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, oli avoimin mielin erillis lain säätämisestä. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson painotti tietoisuuden lisäämisen olevan keskeisessä asemassa silpomisen vastaisessa työssä. Erillislaki tyttöjen sukupuolten silpomisesta on nimenomaan vahva, ehkä jopa vahvin tapa lisätä tietoisuutta yksiselitteisesti. 

Itselleni matka tähän pisteeseen on elämäni haastavin henkisesti. On ollut haastavaa keskittyä tähän työhön sydämmellä miettimättä alistanko leimautumiselle kokonaisia kansanryhmiä. Mulle on alusta asti selvä kaikesta huolimatta, että ihmisoikeuksista täytyy kyetä puhumaan eikä pelolle antaa valtaa. Olen tehnyt töitä nuorten naisten kanssa, jotka ovat kokeneet silpomista Suomessa syntymisen jälkeenkin. Sanomattakin on selvää, että olemme epäonnistuneet turvaamaan kaikkia tyttöjä sukuelinen silpomisen kohtalosta. Nyt onkin korkea aika Suomen viestiä kantansa ja tehdä kaikkensa, jotta tulevaisuudessa yksikään tyttö ei joudu tämän vakavan ihmisoikeusloukkauksen uhriksi. Siksi haluankin lopuksi kiittää päättäjiämme sekä kaikkia jotka ovat antaneet tukensa kansalaisaloitteelle.

-Ujuni

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Ujuni Ahmed. Naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustaminen on intohimoni, koska räikeimmät ihmisoikeusrikkeet kohdistuvat vielä tänä päivänäkin erityisesti tyttöihin ja naisiin

Blogissani puhutaan oman polun luomisesta: kuinka löytää rohkeus tehdä erilaisia valintoja, toimia toisin kuin muut odottavat. Kirjoitan arjen pienistä ihmeistä, maailmasta sekä muodista ja sisustamisesta joka saa välillä ihmiset mun ympärillä hulluksi. Tämän kaiken kirjoitan naisena, tyttärenä, muslimina ja ennen kaikkea ihmisenä, joka taistelee lokerointia vastaa. 

Edistän työkseni lapsen oikeuksia World Vision -järjestön asiantuntijana. Tämän lisäksi toimin kansalaisjärjestön Fenix Helsinki ry:n toiminnanjohtajana. Uskon, että menneisyys ei määritä tulevaisuutta, vaan onnellisuus on otettava omiin käsiin. 

Mielipiteet ovat blogistin omia. 

Hae blogista