Kirjoitukset avainsanalla #naistenpäivä #2020

Kuva: Niko Kallionalusta

Tänään 8.3 vietetään kansainvälistä naistenpäivä. Kun naistenpäivän kunniaksi minua pyydettiin Espritin #yourule kampanjaan mukaan, en epäröinyt lähteä mukaan sillä koen tarpeelliseksi tuoda kunniaväkivallan myös kampanjoihin mukaan. Kampanjan lisäksi Esprit ja UN Women järjestivät tilaisuuden Tukholmassa keskiviikkona 4.3.2020. Tilaisuuden paneelikeskustelussa käsiteltiin naisiin kohdistuvan väkivaltan vaikutus yksilötasolla sekä laajemmin meidän koko yhteiskuntaan. Vaikka paneelissa Suomi sai ihastelua Sanna Marinin hallituksen vuoksi niin kyllä naisiin kohdistuvan väkivallan yleistyvyys sai myös tiukkaa tarkastelua niin meillä kuin globaalitasolla.

Nostin paneelissa maahanmuuttajanaisiin kohdistuvasta väkivallasta sekä ns. kunnialla perustellusta väkivallasta ja yleisesti naisten asemasta maahanmuuttajayhteisöissä. Paneelissa oli upeat panelisisti:  Elina Nikulainen, Clara Henry, Klara Svensson, Zena Fialdini ja upea juontaja Alexandra Pascalidou.

Yksi panelisteista Zena Fialdini (Un Women SW) kommentti tyttöjen sukuelinten silpomisesta Ruotsissa kosketti minua. Hän nosti huolensa tytöistä joita lähetetään ruotsista silvottavaksi vielä tänäpäivänä. Hän mainitsi, että jos tytöt olisivat etnisesti eri näköisiä, olisimme tehneet tässä tilanteessa jotain muutakin. Zenan puhe kosketti minua koska hän on täysin oikeassa. Tyttöjen sukuelinten silopminen on globaali ongelma joka vaatii kovasti töitä joka puolella maailmaa, mutta meidän on kyettävä varmistaan vielä vahvemmin ja varmemmin että yksikään tyttö ei ole riskissä joutua silvotuksi euroopassa tai meille Suomessa. 

Torstaina 5.3 julkaistiin Iltalehdessä naistenpäivän kunniaksi minusta pienen dokumentin https://www.iltalehti.fi/iltv-doc/a/5ec10811-4c11-4eaa-9a9b-acc555fe0a88 tyttöjen sukuelinten silpomisesta. Dokumentissa lähestyn aihetta eri näkökulmasta, omasta kokemuksestani ja sen vaikutusta nykyiseen työhöni. Mä olen aina kokenut hieman epämielyttävänä ja vaikeana puhua oma kohtaisesta kokemuksestani. En sen vuoksi että aihe itsessään olisi vaikea puhua vaan ihmisten reaktiot. En ole voinut sietää ikinä sääliä ja uhriuttamista jollaisena olen kokenut keskustelun. Mietin pitkään ennen kuin suostuin nyt puhumaan kokemuksestani ja syy tähän on se, että koen tänäpäivänä silpomisen vastaisessa työssäni Suomessa kaipaavan selviytymisen ja onnistumisen näkökulmia. Sukuelinten silpomisesta voi selvitä eikä se ole tehnyt minusta yhtään sen vähemmän naista millään elämän eri tasolla. Omalla tarinallani haluan kannustaa ja rohkaista jokaista naista kohti omaa itse päätettyä elämää ja ymmärtää että menneisyyden ei tarvitse aina vaikuttaa negatiivisisesti tulevaisuuteen. Häpeä ei saa estää silpomisen läpikäyneitä osallistumasta keskusteluihin, sillä he ovat selviytyjiä ja sellaisenaan meidän pitää heistä puhua. 

Maahanmuuttajanaisiin kohdistuva väkivalta on vielä liian näkymätön yhteiskunnassamme vaikka viimeiset vuodet se on hyvin saanut media huomiota. Siihen vaikuttavat ja ylläpitävät syyt ovat monimutkaisia, monimuotoisia mutta hyvin oleellisia ja tärkeitä tutkia. Yksilötasolla olevat rajoitteet ja esteet on tärkeitä ymmärtää jotta niitä voi poistaa sekä tukea yksilöä yhteskunnan tasolla. Tällä hetkellä yksi itse myös väkivaltamuotojen näkymättömyyden vahvistaja on se, kuinka nämä väkivalta muodot usein valtakunnallisesta naistenoikeuksien ja tasa-arvo keskusteilussa ovat jäänneet pois. Niin kauan kuin emme tuo samalla tasolle ja samalle pöydille myös maahanmuuttajanaisten kohtaaman väkivallan erityispiirteet, siihen johtavat syyt, normit ja niitä ylläpitävät rakenteet maahanmuuttajayhteisöissä, pysyy se jatkossakin näkymättömänä. Tämän lisäksi näiden väkivaltatapausten näkeminen kulttuurisidonnaisina enemmän kuin sen vaikutusta naisten asemaan ja tasa-arvonäkökulmasta on hyvin ongelmainen. Loppujen lopuksi kaikissa naisiin kohdistuvassa väkivalillassa on kyse samasta juurisyystä.

Me olemme Suomessa monessa asiassa edelläkävijöinä. Meillä on monta asiaa mistä saamme ja pitää olla ylpeitä. Se ei saa kuitenkaan sokaista meitä siitä tosiasiasta että meillä on paljon tekemistä yhteiskuntana kohti tasa-arvoisempaa ja naisille turvallisempaa yhteiskuntaa. 

 

Hyvää kansainvälistä Naistenpäivää 2020!

 

-Ujuni 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Ujuni Ahmed. Naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustaminen on intohimoni, koska räikeimmät ihmisoikeusrikkeet kohdistuvat vielä tänä päivänäkin erityisesti tyttöihin ja naisiin

Blogissani puhutaan oman polun luomisesta: kuinka löytää rohkeus tehdä erilaisia valintoja, toimia toisin kuin muut odottavat. Kirjoitan arjen pienistä ihmeistä, maailmasta sekä muodista ja sisustamisesta joka saa välillä ihmiset mun ympärillä hulluksi. Tämän kaiken kirjoitan naisena, tyttärenä, muslimina ja ennen kaikkea ihmisenä, joka taistelee lokerointia vastaa. 

Toimin kansalaisjärjestön Fenix Helsinki ry:n toiminnanjohtajana. Uskon, että menneisyys ei määritä tulevaisuutta, vaan onnellisuus on otettava omiin käsiin. 

Mielipiteet ovat blogistin omia. 

Blogiarkisto

2019

Kategoriat

Instagram