Kirjoitukset avainsanalla #teatteri #näytelmä #zambeezi #aleksanterinteatteri

Huhhuh! Viimeiset viikot on mennyt täysillä Zambezi-näytelmän harjoituksissa ja vielä muutama viikkoa ensi-iltaa. Harjoitukset on ollut välillä helppoja ja välillä raskaita mutta toki sitä joutuu itse tekemään enemmän töitä kun en kuitenkaan ole ammattilainen.

Onnekseni olen kuitenkin päässyt oppimaan alan ammattilaisilta ja voi tässä vaiheessa jo sanoa että jotain olen myös oppinut. Kiitos huikeille työkavereilleni! Tässä hieman kuvia meidän harjoituksista ja lisää tulee vielä ensi viikolla. 

Mamadou (Wali Hashi), Kristiina (Eija Ahvo), Vellamo (Stella Laine) ja Calle (Juha-Pekka Mikkola) harjoittelemassa. 

Kristiina, Calle ja Mirka (Sonja Silvander)

Binta(Fatima Usman), Kristiina(Eija Ahvo), Pirkko(Mira Kivelä), Vellamo (Stella Laine) ja Mamadou (Wali Hashi)

Aamutreeneissä Ismail (Betadi Mandunga) ja Mirka (Sonja Silvander)

Mamadou vauhdissa.. 

Näytteleminen on itsensä haastamista jatkuvasti. Kehon, tunteen ja koko mielen haltuun saamista. Näin keskittymisen kanssa kamppailevana se on ollut kyllä haastavaa välillä. Kuitenkin jokaisena harjoituspäivänä oon oppinut itsestäni jotain uutta tai sit vaan tuntuu siltä :D Mulle se on ollut hyvin terapeuttista.

Oon myös äärettömän onnellinen ja onnekas siitä, että meillä on tiimi, jonka kanssa on turvallista kehittyä ja oppia. Tiimi, jonka kanssa on ollut helvetin hauskaa vaikka on ollut pitkiä päiviä välillä.

Zambezi-näytelmä on tarina, jota on vaikea näytellä ja ymmärtää ilman että se koskettaa. Riippumatta mistä näkökulmasta sen katsoo tai käsittelee. Se on tarina johon aika pitkälti meistä jossain määrin ja jossain kohti pystyy samaistumaan niinkuin olen aikasemmin sanonut. 

Mutta siis kohti ensi-iltaa nyt, joka on 19.2 Aleksanterin teattilla.

 

-Ujuni

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Ujuni Ahmed. Naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustaminen on intohimoni, koska räikeimmät ihmisoikeusrikkeet kohdistuvat vielä tänä päivänäkin erityisesti tyttöihin ja naisiin

Blogissani puhutaan oman polun luomisesta: kuinka löytää rohkeus tehdä erilaisia valintoja, toimia toisin kuin muut odottavat. Kirjoitan arjen pienistä ihmeistä, maailmasta sekä muodista ja sisustamisesta joka saa välillä ihmiset mun ympärillä hulluksi. Tämän kaiken kirjoitan naisena, tyttärenä, muslimina ja ennen kaikkea ihmisenä, joka taistelee lokerointia vastaa. 

Edistän työkseni lapsen oikeuksia World Vision -järjestön asiantuntijana. Tämän lisäksi toimin kansalaisjärjestön Fenix Helsinki ry:n toiminnanjohtajana. Uskon, että menneisyys ei määritä tulevaisuutta, vaan onnellisuus on otettava omiin käsiin. 

Mielipiteet ovat blogistin omia. 

Blogiarkisto

2019

Kategoriat

Instagram