Kirjoitukset avainsanalla #tottumiskysymys #metoo

Puku: Liz Ndegwa

Sain kunnian viime viikon (19.9) katsoa muiden kutsuvieraiden kanssa Tottumiskysymys- elokuvaa. Olin aikasemmin lukenut seitsemän ohjaajan yhteisteoksesta näyttää laajemmalle yleisölle hetkiä naisten elämästä, jotka ovatkin hyvin tuttuja meille jokaiselle. 

Elokuva oli hyvin selkeä, kaunistelematon tuntui välillä että tarkoituksella haettiin sen herättävän vahvoja tunteita. Toisaalta mun on vaikeata kuvitella katsojaa, jolla ei heräisi vahvoja tuntemuksia yhteiskuntaamme kohtaa. Kyseessähän on tilanteita jotka ovat todellisia. Tilanteita jotka ovat niin pitkään olleet normalisoituja että herää ärtymys, miksi ja miten? 

Aina kun kyse on rakenteista ja normeista, on muutos vaikeampaan. Erityisesti kun on kyse naistenoikeuksista. Itse en voi samaistua jokaiseen elokuvassa esitettyihin hetkiin mutta kylläkin lähipiirien kautta. Pahimpana näenkin hiljaisen hyväksynnän ja häpeän, joka hiljentää automaattisesti uhrin yleensä

Tottumiskysymys- on elokuva, jota suosittelen lämpimästi kaikille. Erityisesti miehille sillä usein miehet jäävät taka-alalle näistä keskusteluista. Tietoisuus ja seksuaaliahdisteluista puhuminen on nomalisoitava. Siitä kuuluu hävetä ainoastaan vain tekijä itse. Naisena erityisesti, kaipaan voimaanuttavia ja tämänkaltaisia rohkeita teoksia. Olen ylpeä.

Kiitos tästä elokuvasta, tästä on hyvä jatkaa tasa-arvo työtä hieman erillaistan haasteiden pariin. 

-Ujuni

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Ujuni Ahmed. Naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustaminen on intohimoni, koska räikeimmät ihmisoikeusrikkeet kohdistuvat vielä tänä päivänäkin erityisesti tyttöihin ja naisiin

Blogissani puhutaan oman polun luomisesta: kuinka löytää rohkeus tehdä erilaisia valintoja, toimia toisin kuin muut odottavat. Kirjoitan arjen pienistä ihmeistä, maailmasta sekä muodista ja sisustamisesta joka saa välillä ihmiset mun ympärillä hulluksi. Tämän kaiken kirjoitan naisena, tyttärenä, muslimina ja ennen kaikkea ihmisenä, joka taistelee lokerointia vastaa. 

Edistän työkseni lapsen oikeuksia World Vision -järjestön asiantuntijana. Tämän lisäksi toimin kansalaisjärjestön Fenix Helsinki ry:n toiminnanjohtajana. Uskon, että menneisyys ei määritä tulevaisuutta, vaan onnellisuus on otettava omiin käsiin. 

Mielipiteet ovat blogistin omia. 

Blogiarkisto

2019

Kategoriat