Kirjoitukset avainsanalla #tyttöjensukuelintensilpominen #FGM #erillislaki #Seissilpomiselle #tasa-arvo

Kansalaisaloite luovuttamassa eduskunnan lainsäädäntöjohtaja Tuula Kulovedelle minun lisäkseni kansanedustaja Sofia Vikman, Finlaysonin luova johtaja Jukka Kurttila ja Suomen World Visionin ohjelmajohtaja Annette Gothoni.

Luovutimme eilen iltapäivällä eduskunnan kansliaan kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämistä erillisellä lailla. Matka tähän pisteeseen, ei ole ollut helppo, eikä tämä ole ollut missään nimessä itsestäänselvyys. Se että tähän pisteeseen päästiin, tarkoittaa yksiselitteisesti sitä että me emme hyväksy tyttöjen sukuelinten silpomista missään muodossa yhteiskuntana. Olen monta kertaa maininnut, mutta haluan vielä korostaa, että kyse on sukupuolittuneesta väkivallasta jonka tarkoitus on nimenomaan rajoittaa naisen seksuaalioikeuksia kuin alistaa tyttölasta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa epätasa-arvoon. Tyttölasta valmistellaan tiettyyn rooliin, joka usein on olla vain äiti ja vaimo.  

Usein minulta kysytään että suomessahan se on jo rikos eli mihin erillislaki tarvitaan. Viime viikolla Seura-lehti julkaisi laajan jutun,  missä on haastateltu eri asiantuntijoita (mukaan lukien minut) sekä viranomaisia aiheesta. Tässäkin jutussa ei tullut yllätyksenä tämä ikuinen problematiikka. Se että viranomaiset eivät vieläkään oikein osaa ottaa niin sensiitiivista asiaa puheeksi tai puuttua, syystä tai toiseen. Kuitenkin Seura-lehden kattavasta jutusta voi hyvin pettyneenä tarkastella mitä ja missä vaiheessa suomessa olemme alkaneet ottamaan vakavasti tyttöjen sukuelinten silpominen. Valitettavasti se on ollut vasta viimeiset kaksi vuotta, kun olemme alkaneet puhua, että vaarassa on myös suomessa syntyneet tytöt. Tämä vaara kuitenkin on ollut tiedossa aivan varmasti jo somalisyntyisen Mulki Mölsän aikaan. 

Jutun lukiessa, mua osittain alkoi ahdistaa. Miten voimme vuodesta toiseen, mediaa myöten ihmetellä ja voivotella, että viranomaisten on vaikea ottaa puheeksi kun epäillään rikosta. Kenellä on vastuu ja kenen on vastuulla katsoa että virkavelvollisuus ei rikota? Hyväksymmekö tyttöjen sukuelinten silpomista suomessa koska puhuminen on vaikeaa ja pelko rasismileimautumiselle on mahdollista? Olisiko tämä mahdollista jos kyse olisi ollut mistä tahansa kantasuomalaiseen lapseen kohdistuva törkeä pahoinpitely? Menisikö silloin läpi, että vaikea puuttua, koska viranomaisten on vaikea ottaa pahoinpitely puheeksi Maijan vanhempien kanssa? En usko. 

En usko että vain valistaminen ja kouluttaminen tulee riittämään vaan sen tueksi täytyy saada erillislaki tai maininta. Erillislaki antaa erityisen vahvan tuen sekä tarvittavan vakavuuden niin viranomaisille kuin heille jotka ovat avainasemassa ehkäisevään ja puuttuvaan työhön. Kun silpominen on selkeästi kieletty laissa, niin viranomaiset kuin he, jotka vielä perinnetta harjoittavat, ymmärtävät puheen tärkeyden eikä tulkintavaralle ole sijaa. Silloin, ihan sama mistä syystä vanhempi tyttölastaan silpoo, viranomaisen on helpompi kieltää sen eikä tarvitse miettiiä kulttuurisidonnaisia syitä. Se on yksiselitteisesti kieletty, perinteen omalla nimellään ja piste. 

Kuva: Oona Mynttinen, Iltalehti

 

Vaikka olen iloinen ja ylpeä siitä, että keskustelu on herättänyt monia tahoja niin kansalaisärjestöjä kuin viranomaisia, uskon että työ on kuitenkin jatkuvaa eikä välttämättä ikinä tule valmiiksi. Suomi on siinä mielessä hassu, että me tahdotaan havahtua välillä ongelmiin usein jälkijunassa. Siitä huolimatta täällä naisten- ja lastenasiat ja tasa-arvo ovat hyvin tärkeitä. Toivon vain että huolehdimme myös haavoittuvassa asemassa olevista, niistä joilla ei valitettavasti ole omaa ääntä vielä vaatia omia oikeuksia. Varmistaa että myös heillä on mahdollisuus tasa-arvoiseen lähtökohtaan naisina ja lapsina. Se on meidän vastuu. 

 

-Ujuni Ahmed

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Ujuni Ahmed. Naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustaminen on intohimoni, koska räikeimmät ihmisoikeusrikkeet kohdistuvat vielä tänä päivänäkin erityisesti tyttöihin ja naisiin

Blogissani puhutaan oman polun luomisesta: kuinka löytää rohkeus tehdä erilaisia valintoja, toimia toisin kuin muut odottavat. Kirjoitan arjen pienistä ihmeistä, maailmasta sekä muodista ja sisustamisesta joka saa välillä ihmiset mun ympärillä hulluksi. Tämän kaiken kirjoitan naisena, tyttärenä, muslimina ja ennen kaikkea ihmisenä, joka taistelee lokerointia vastaa. 

Edistän työkseni lapsen oikeuksia World Vision -järjestön asiantuntijana. Tämän lisäksi toimin kansalaisjärjestön Fenix Helsinki ry:n toiminnanjohtajana. Uskon, että menneisyys ei määritä tulevaisuutta, vaan onnellisuus on otettava omiin käsiin. 

Mielipiteet ovat blogistin omia. 

Blogiarkisto

2019

Kategoriat