Sain syntymäpäivälahjaksi tutustumiskäynnin helsinkiläiseen ampumaradalle. Kokeilin kesällä ensimmäisen kerran ja yllätyin kuinka paljon nautin sekä sain mun aivot täysin fokusoitua keskittymiseen mitä multa on tosi haastavaa usein löytää. Aseet on aina ollut mulle tosi pelottavia ja symboloi kuolemaa ja tappamista jotenkin olen itse aika hämmentynyt siitä kuinka ampuradalla ampuminen itseasiassa auttoi mua rauhoittumaan. Ennen ampumaradalle menoa, käytiin hyvin perusteellisesti läpi turvallisuus sekä aseen käsittely ja ampumatekniikka.  Kansamme oli koko ajan kouluttajia jotka ohjasivat myös tarvittaessa yksilöllisesti. 

Radalla oltiin hyvin tarkkoja siitä kuinka kuulo ja näkö täytyy suojata. Niitä ei saanut ottaa pois ellei ohjeisettu siihen. Myös aseisiin liittyvät turvallisuusohjeiden kanssa oltiin hyvin tarkkoja, mikä rauhoitti itseäkin.

Kouluttajien opastuksella ampuimme 25metrin etäisyydestä pienoispistooleilla viiden laukauksen sarjoja. Ensimmäistä kaksi kierrosta en saanut itse yhtääkään osumaa. Keskittyminen oli hyvin vaikeeta sillä olosuhteet oli mulle uusi ja jännitys vei energiaa. Kouluttaja kuitenkin autto mua ymmärtää mihin keskittyminen kannattaa keskittää ja jeesasi tekniikan kanssa. 

Ohjeiden ja oppien sisäistäminen alkoikin sitten tuottaa tulosta ja sain jopa kaksi osumaa napakymppiin! En olisi itse uskonut rehellisesti että osun lähellekkään tauluun, koska en alussa edes nähnyt sitä ja se oli nii kaukana. Mutta oli huippua huomata kuinka tavallaan kun pääsi yli jännityksestä ja keskittyi siihen tarkkuutteen niin oivalsin sen jutun. Keskittymishäiriöisenä mä nautin joka hetkesti ja oli niin rentotuttavaa älytä kun lähti ampumaradalta kuinka omat ajatykset nollautuivat enkä edes tiedä mitä olen ajatellut. En millään maltannut lähteä pois ja aika meni liian nopeasti mielestäni.

Tää oli paras syntymäpäivälahja ikinä. Nyt en malta odotaa milloin pääsen takaisin radalle. Näyttää siltä, että olen löytänyt  sen kauan etsityn harrastuksen, joka toimisi rentouttavana vaativalla vaikuttamistyölle. 

 

-Ujuni

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Ihan hyvä harrastus. Kiinnostaisi itseänikin kokeilla, mutta kaikissa paikoissa ei tuollaiseen ole mahdollisuutta. En tiedä pääseekö ilma-aseella aivan samanlaiseen tilaan, mutta toisinaan harrastan sillä maalitauluun ampumista mökillä. Kyllä siinä aika katoaa ja kuluu mukavasti. On lisäksi lähes äänetöntä, edullista eikä häiritse naapureita.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Ujuni Ahmed. Naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustaminen on intohimoni, koska räikeimmät ihmisoikeusrikkeet kohdistuvat vielä tänä päivänäkin erityisesti tyttöihin ja naisiin

Blogissani puhutaan oman polun luomisesta: kuinka löytää rohkeus tehdä erilaisia valintoja, toimia toisin kuin muut odottavat. Kirjoitan arjen pienistä ihmeistä, maailmasta sekä muodista ja sisustamisesta joka saa välillä ihmiset mun ympärillä hulluksi. Tämän kaiken kirjoitan naisena, tyttärenä, muslimina ja ennen kaikkea ihmisenä, joka taistelee lokerointia vastaa. 

Edistän työkseni lapsen oikeuksia World Vision -järjestön asiantuntijana. Tämän lisäksi toimin kansalaisjärjestön Fenix Helsinki ry:n toiminnanjohtajana. Uskon, että menneisyys ei määritä tulevaisuutta, vaan onnellisuus on otettava omiin käsiin. 

Mielipiteet ovat blogistin omia. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019

Kategoriat

Instagram