Viime aikoina multa on monesti vaadittu selityksiä valinnoistani. Moni on kritisoinut suoraan, että takerrun tyttöjen sukuelinten silpomiseen ja siten aiheutan sillä somalityttöjen leimautumista. Minusta tämä on harmillinen ja surullinen dilemma, sillä minusta tämän pitäisi olla sellainen asia mistä meidän kaikkien pitäisi nimineomaan puhua vaikka varjopuolena olisi mahdollinen leimautuminen. Koen itse jopa olevani leimattu taustani vuoksi, sillä ihmiset luulevat puhuvani jatkuvasti somalialaisista vaikka monessa muutta kulttuurissa myös harjoitetaan tyttöjen sukuelinten silpomista. Toki, siihen vaikuttaa se tosiaasia, että olen kulttuurista, jossa tyttöjen sukuelinten silpominen on ollut osa perinnettä ja on vieläkin. Tämä valitettavasti ei miksikään muutu varsinkaan sillä että siitä vaikenee.

Tässä kävimme keskustelua poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen kanssa mm. siitä kuinka tyttöjen sukuelinten silpominen on piilorikollisuuttaa Suomessa sekä mitä sille voisi tehdä.  kuva: MAURI RATILAINEN ( (https://www.satakunnankansa.fi/kotimaa/selvitys-tyttoja-viety-suomesta-y...)

Mä ajettelen usein, että jos mulla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja muuttaa niitä niin ehdottomasti hyödynnän sitä. Olen nähnyt mitä vaikeuksia niin hekisesti kuin fyysisesti tyttöjen sukuelinten silpominen aiheuttaa tyttölapsille ja aikusille naisille. Olen myös nähnyt miten se vaikuttaa koko naiseuteen ja olen itse myös sitä läpikäynyt. Siihen liittyy kova häpeä joka hiljentää uhrit ja nähtävästi monet muutkin sillä keskustelua ei hirveästi julkisuudesta moni yhteisöistä käy. Musta on käsittämätöntä, että yksikään ihminen joka tietää aiheesta voi pitä negatiivisena keskustelua, jota siitä käydään. Fenix Helsinki ry:n selvityksessä sekä monet muut kokemuksen omaavat uhrit ovat nostaneet esille häpeän ja maineen hiljentymisen yksi syiksi. Siksi siitä huolimatta on juuri tärkeätä, että tänä päivänä  jopa vihapuheen lisääntyessä emme kuitenkaan saa vaieta vaan meidän pitää kyetä puhumaan vaikkeimmistakin ihmisoikeusloukkauksista. 

Sitä itse monesti sortuu miettimään, että Suomessa ei tehdä asialle mitää, että vaan vuodesta toiseen vellotaan samassa aiheessa. Tämä johtuu omalta osaltani  siitä että, vuonna 2009 antamani haastattelu Voima- lehdelle, pohdin miksi Suomen valtio ei puutu mihinkään tyttöihin, joita lähetetään ulkomaille silvottavaks eikä asialle tehty mitään. Lähes 9. vuoden jälkeen olin itse ensimmäisiä tekemässä aiheesta selvityksen, jota olisi mielestäni pitänyt jo vuosia sitten tehdä sillä onhan suomessa kuitenkin vuosikymmeniä tehty silpomisen vastaista työtä. Toiseksi ongelmaksi näen kuitenkin isot järjerstöt sekä liitot jotka edustavat aihetta koskevia yhteisöjä joita ei kiinnosta tarpeeksi tai että puolestaan heitä ei kutsuta oikeisiin sekä tärkeisiin pöytiin aiheen tiimoilta. Tästä huolimatta asiat myös etenee konkreettisella tasolla sillä meillä on tänä vuonna sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema uusi Tyttöjen ja sukuelinten silpomisen (FGM) estamisen toimintaohjelma, jossa olen myös kuultu. Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että Suomi tarvitsee myös toimintaohjelman ja muun valistustyön rinnalle erillislain tai merkinnän joka kieltää tyttöjen sukuelinten silpomisen poistamaan tulkintavaran. 

Tässä olemme juuri toimittaneet kansalalaisaloite Väestöriksterikeskukselle yhdessä Finlaysonin Jukka Kurttilan ja Suomen World Visionin ohjelmapäälikkö, Annette Gothoni. (https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201808182201145417)

Toissa päivänä eräs toimittaja kysyi minulta somalityttöjen leimautumisesta. Minä kysyin häneltä, että pitäisikö meidän pelata rasistien pelisäännöillä? Somalinaisena tiedän kokemuksesta, miltä tuntuu olla vihapuheen ja leimautumisen uhrina, mutta se ei ei saa hiljentää meitä suojelemasta niitä, jotka ovat mahdollisia uhreja. Tämä ei tarkoita, että hyväksyn tai sitä, että leimautumista pitää hyväksyä. Ei missään nimessä. Tarkoitan että tyttöjen sukuelinten silpomisesta keskusteleminen täytyy normalisoida ja siitä täytyy lisätä tietoisuutta. Sitä vastaan täytyy taistella naista alistavana, sukupuolittuneena välivaltana. Erityisesti julkisella tasolla ja vaikuttamistyössä meidän pitää puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Tyttöjen sukuelimiä silvotaan, ei ympärileikata.

 

-Ujuni Ahmed

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Ujuni Ahmed. Naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustaminen on intohimoni, koska räikeimmät ihmisoikeusrikkeet kohdistuvat vielä tänä päivänäkin erityisesti tyttöihin ja naisiin

Blogissani puhutaan oman polun luomisesta: kuinka löytää rohkeus tehdä erilaisia valintoja, toimia toisin kuin muut odottavat. Kirjoitan arjen pienistä ihmeistä, maailmasta sekä muodista ja sisustamisesta joka saa välillä ihmiset mun ympärillä hulluksi. Tämän kaiken kirjoitan naisena, tyttärenä, muslimina ja ennen kaikkea ihmisenä, joka taistelee lokerointia vastaa. 

Edistän työkseni lapsen oikeuksia World Vision -järjestön asiantuntijana. Tämän lisäksi toimin kansalaisjärjestön Fenix Helsinki ry:n toiminnanjohtajana. Uskon, että menneisyys ei määritä tulevaisuutta, vaan onnellisuus on otettava omiin käsiin. 

Mielipiteet ovat blogistin omia. 

Teemat

Hae blogista