Suomen Un Womenin ja Miehet ry:n HeforShe-seminaarista.

Osallistuin reilu viikko sitten Suomen Un Womenin ja Miehet ry:n järjestämään HeForShe-seminaariin, jossa pohdittiin muun muassa miesten roolia sukupuolten välisen tasa-arvon totetumisessa. Tilaisuudessa oli hienoja puheenvuoroja, joista näki kuinka tärkeitä ja kaivattuja puheenvuorot ovat olleet. Usein työ naistenoikeuksista ja sukupuolten välisestä tasa-arvosta vastuu jää aivan liikaa vielä tänä päivänäkin naisten harteille, ikään kuin kysymys olisi vain naisten asiasta tai ongelmasta. 

Esitin tilaisuudessa erillisessä puheenvuorossa kysymyksen siitä, miksi maahanmuuttajamiehet ei näy tai ovat hiljaa maahanmuuttajanaisiin kohdistuvasta väkivallasta. Enkä puhu nyt muutamasta hassusta (joiden tärkeyttä en millään tavalla halua tai vähättele) somekirjoittelusta tai järjestöjen vierailijablogisteja aina kun aihe on jostain syystä julkisuudessa. Tiedän että tää saattaa herättää kysymykisä ja ihmettelyjä siitä, miksi tietyn taustan omaava mies olisi jotenkin erityisen vastuussa. Vastaus on mielestäni hyvinkin selkeä sillä edelleen sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole vain naistan asia. Joten se ei ole myöskään maahanmuuttajayhteisöissäkään vain meidän naisten asia. 

Oon tehnyt vuosia vaikuttamistyötä naisiin kohdistuvasta väkivallasta, jonka erityismuodot poikkeavat tekotavoiltaan perinteisistä  sukupuolittuneesta suomalaisista väkivallan muodoista tai lähisuhdeväkivallasta. Näistä rajuin on tyttöjen sukuelinten silpominen, jota erityisesti vaadin erillislailla kriminalisoitavaksi. Kaikissa väkivallan muodoissa keskiössä on naisten asema ja rajusti sukupuolittuneet roolijaot, joilla on syvälle juurtuneet kulttuurilliset perinteet. Suomessa meillä on valitettavasti yhteisöjä, jossa sukupuolten välinen tasa-arvo yleisesti on hyvin kyseenalaisella tavalla tulkittua. Tämä usein näyttäytyy "epäonnistuneena" kotoutumisena naisten osalta sillä maahanmuuttajanaisiin kohdistuvat sukupuolittuneet väkivaltamuodot usein vähätellään kotoutumisongelmilla vaikka syytä olisi tarkastalle heidän ympäristöön muodostuneista valtarakenteita. 

Koen, että erityisesti maahanmuuttajamiehet, jotka tulevat kulttuureista, joissa esiintyy kulttuurisidonnaisia väkivaltaisia naisiin kohdistuvia normeja, ovat avainasemassa muutostyössä monista eri syistä. Erityisesti miehet, jotka tulevat kulttuureista, joissa kunnialla on erityisen side ja vaikutus naisiin. Nämä miehet pystyvät tavoittamaan ja heihin pystyvät samaistumaan monet, jotka eivät välttämättä ole ns. kantaväestöön kuuluvien henkilöiden tavoitettavissa. Usein näissä kulttuurinormeissa miesten mielipiteet ovat hyvin arvostettuja ja heidän on helpompi kyseenalaistaa normeja ylipäätänsä. He voivat kannustaa omalla toiminnallaan myös muita miehiä olemalla esimerkkejä toisenlaisesta tavasta toimia tai ajatella sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Uskon, että he voivat jopa viedä sukupuolten välistä tasa-arvoa eteenpäin paljon vahvemmin ja helpommin kuin nainen. Erityisesti kannustan auktoriteettiasemassa olevat miehet, kuten politiikot, vaikuttajat, uskonjohtajat etc. osallistumaan keskusteluun.  

Viimeisten parin vuoden aikana olen ollut useissa eri foorumeissa ja verkostoissa, joissa naisten oikeudet ja tasa-arvo kysymykset ovat olleet painopisteitä. Harmikseni minun on sanottava, että yleisestikin maahanmuuttajataustaiset ovat hyvin aliedustettuina näissä verkostoissa, vaikka maahanmuuttajanaiset ovat erityisen haavoittuvassa ja riskiasemassa. Olen itse useasti pyytänyt eri maahanmuuttajajärjestöjä (usein miehiä) osallistumaan joihinkin foorumeihin, mutta toistaiseksi kiinnostus osallistumiseen on ollut surullisen vähäistä tai oikeastaan aika olematon. Mä haluan nähdä maahanmuuttajataustaisten tai maahanmuuttajamiesten nostavan huolensa myös maahanmuuttajanaisten oikeuksista ja heihin kohdistuvasta väkivallasta heidän elinympäristössään. Mä haluan, että miehet oma-aloitteisesti tukevat myös naisia, jotka nostavat näitä ongelmakohtia esiin, sillä ei ole mikään salaisuus, että meihin kohdistuu aikamoista painetta myös miesten suunnasta. 

-Ujuni Ahmed

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen Ujuni Ahmed. Naisten ja tyttöjen oikeuksien puolustaminen on intohimoni, koska räikeimmät ihmisoikeusrikkeet kohdistuvat vielä tänä päivänäkin erityisesti tyttöihin ja naisiin

Blogissani puhutaan oman polun luomisesta: kuinka löytää rohkeus tehdä erilaisia valintoja, toimia toisin kuin muut odottavat. Kirjoitan arjen pienistä ihmeistä, maailmasta sekä muodista ja sisustamisesta joka saa välillä ihmiset mun ympärillä hulluksi. Tämän kaiken kirjoitan naisena, tyttärenä, muslimina ja ennen kaikkea ihmisenä, joka taistelee lokerointia vastaa. 

Edistän työkseni lapsen oikeuksia World Vision -järjestön asiantuntijana. Tämän lisäksi toimin kansalaisjärjestön Fenix Helsinki ry:n toiminnanjohtajana. Uskon, että menneisyys ei määritä tulevaisuutta, vaan onnellisuus on otettava omiin käsiin. 

Mielipiteet ovat blogistin omia. 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019

Kategoriat