Koitin tänään pitää vapaapäivän ja onnistuinkin muutamia asiakaspuheluita lukuunottamatta tavoitteessani. Ja kuten onnistuneeseen vapaapäivääni usein kuuluu, oli tänäänkin ohjelmassa lounas hyvän ystävän kanssa ja piipahdus kirpputorilla. Ja siitä mitä mä olen tehnyt sen jälkeen, pitääkin kirjoittaa joskus erikseen tarkemmin. Mutta toteanpa kuitenkin, että vaate-ja kenkäkaapissa käy nyt melkoinen myrsky. Kokonainen kengille varattu hyllykkö jäi tämän päivän raivonpuuskan tuoksinassa tyhjäksi. Että semmoista.

Tuossa päivänasussa ei ole mitään ihmeellistä, vaan päällä on jo aiemminkin nähtyjä lemppareita, mutta katsokaa mitä mulla roikkuu kädessä!!!

2010_08_26_asub

martensb2

martensb

Just oikean kokoiset, juuri sopivan pehmeäksi kävellyt, mutta kaikin puolin loistavassa kunnossa olevat Dr. Martensit kirpputorilta. Ja mikä parasta, ne kustansi huikeat 5 €!! (mulla on joku 5 € nahkasaapastaika kirppareilla. Myös viime keväänä ostetut pitkät maiharit kustansi saman verran) Nauhojen puuttuminen tietenkin korotti hieman kokonaishintaa, kun piti sellaiset hankkia, mutta eipä niihinkään uponnut kuin reilut kolme euroa.

Mä olen niin fiiliksissä tästä löydöstä! Mulla ei yläasteella ollut oikeita Martenseja, mutta varrettomat ihan samannäköiset jotkut merkittömät ja ne oli kovin rakkaat.  Muistan vieläkin kuinka ne ostettiin muutama päivä ennen seiska luokan alkua ja istuskelin autossa niitä ihailemassa sillä välin, kun äiti kävi iskän asioilla autopurkaamossa. Muistan siitä hetkestä kaiken. Missä kohti purkaamon pihaa meidän auo oli parkissa, kuinka aurinko paistoi jne. Hetki autopurkaamon pihassa ei varmasti olisi piirtynyt vuosikausiksi niin tarkasti mieleeni, ellei jalassani olisi ollut juuri ostetut suunnattoman räyheät kengät. Yläasteelaisen kengät.

Muitakin maihareita on vuosien varrella ollut, mutta ei koskaan Martenseja. Usein on tullut kenkiä kaupassa soviteltua, mutta uutuuden jäykkyys, on aina saanut jättämään ne loppujen lopuksi kauppaan. Nyt sitten joku on muhjannut ne puolestani pehmeiksi ja tarjoili ne vielä käsitämättömän edulliseen hintaan. En voi uskoa onneani. :)

Kommentit (14)

Vierailija

mä olin ihan martens orja lukiossa...oiskohan ollu viidet tai kuudet erilaiset, lontoosta ostettuja.se oli se juttu-depeche mode, valkoset 501 ja prätkätakki;) nyt ne on mulle kaikki liian pieniä, mutta säästössä rakkaat kengät!-maikku-

Veera

hahaa, mä pystyn niin kuvittelemaan! Ja tähänkös se sitten kuului vielä se etutukan koukkupermis? :D

Veera

mä alan itsekin vihdoin uskoa, että on olemassa ainakin yksi asia, jossa mulla on onnea. :D

Vierailija

Historiaa:

Kauan sitten nahkakenkiä oli vain varakkailla, suutari valmisti käsin henkilökohtaisten mittojen mukaan jokaisen saapasparin. Silloin palvelijoilla ei yleensä ollut omia kenkiä, he vain saivat mahdollisuuden käyttää kenkiä, kun kävelivät isäntänsä/emäntänsä kengät pehmeiksi ja mukaviksi käyttää. Palvelijan tunnistikin uusista kengistä jotka olivat sisäänajossa. Kenkien käyttäjä oli yleensä luotettava henkilökohtainen palvelija joka hoiti kenkiä kuin pientä lasta, rasvasi, harjasi ja kiilloitti säämiskällä kunnes niistä tuli riittävän mukavat ja pehmeät herrasväen käyttöön. Rakot kantapäissä olivat renkien ja piikojen "vero" mahdollisuudesta kulkea kunnon kengissä.

Veera

oo, tämä oli varsin mielenkiintoista tietoa. Tässähän tuntee itsensä varsin hemmotelluksi. :D

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram