Auts, kylläpäs kylkiin sattuu.. ja selkäänkin... mitä hemmettiä? Ai niin, se eilinen Sh'bam-tunti! Mulla on siis ilmeisesti noissa aroissa kohdissa jotain onnettomia lihaksen jämiä, sillä läskiä ei särje. Jaa, että minkälaista se oli? Vai pitäiskö kysyä urheilutermein, että miltä nyt tuntuu? No minäpä kerron. Se oli oikeasti ehkä idiooteinta mitä mä olen koskaan tehnyt isolla ämmälaumalla. Ja mä olen kuitenkin mm. pyörittänyt parinkymmenen itselleni vieraan ihmisen keskellä tissitasseleita näillä G-kupin kannuilla ja se ei saanut mua tuntemaan itseäni missään määrin sillä tavoin idiootiksi kuin eilinen tsädääm-tunti. Pääsin saliin ja eka ajatus oli, että "ei jeesus miten paskaa musaa!" Jengin valuessa paikalle taustalla soi jotain niin kaameeta eurodancea, että teki mieli jo juosta pois. Sali oli suuri ja paikalla oli nopeasti arvioituna ehkä 50-60 naista. Miehiä tämä kyseinen "bailu-tunti" ei ollut paikalle houkutellut. Ympärilleen silmäilemällä kävi selväksi, että neonvärit on nyt treenivaatteissa se juttu. Itse yritin sulautua seiniin mustissa trikoissani ja harmaassa paidassani, mutta kirkkaankeltaiset lenkkarini paljastivat olinpaikkani kanssaurheilijoille. Ohjaaja oli varsin positiivinen yllätys sillä tavalla, että hän ei ollut ärsyttävän ylipirteä eikä huudellut mikkiinsä taukoamatta jotain jaksaajaksaa-kannustusta, vaan luotti omaan esimerkkinsä ja ihan normaalilla intonaatiolla kerrottuihin ohjeisiin. Heti alkuun ohjaaja ilmoitti kylläkin vähän turhan lupailevasti, että "nyt sitten bailataan hittien tahdissa 12 biisin verran!" (Siinä kohtaa mun ajatus oli, että jos nää on bileet, niin missä on viinat?) Homma oli sinänsä yksinkertaista, että jokaiseen biisiin oli aina erilainen muutaman liikkeen sarja, eli jos jonkun biisin koreografiat oli omasta mielestä ihan syvältä (aika usein oli), niin sit vaan rukoili, että  kappale pian vaihtuisi. Musa oli edelleen tunnin oikeasti alkaessa ihan yhtä suolesta kuin saliin saapuessakin (imho), mut mä olenkin vähän enemmän rokkipuolen mimmejä, joten ei oikein tuollaiset yökerhojen tanssilattiolla soiva kama uppoa. Sh'Bam on Less Millsin konsepti ja sitä mainostetaan mm. seuraavin sanoin: "Les Mills SH’BAM-tunti koostuu kuumista liikkeistä, listahiteistä ja uudelleen miksatuista vanhoista suosikkibiiseistä. Tällä tunnilla voit yksinkertaisesti treenata itsesi kuntoon, ja antaa samalla sisäisen tähtesi loistaa!" Tuntikuvauksissa mainitaan aina tanssillisuus ja hauskuus. Ystäväni kertoi erään ohjaajan aloittaneen huutamalla mikkiin, että "nyt kreisibailataan 45 min!" Mulle asti ei kyllä se bailaaminen ja hauskuus välittynyt. Koreografiat olivat välillä todella väkisin väännetyn oloisia ja jopa kökköjä, eikä salillinen naisia hämmentyneinä imitoimassa musiikkivideoiden muka-seksyjä liikkeitä välttämättä ole käsitykseni hauskasta vaan ennemminkin myötähäpeästä. :D Mutta en mä nyt sentään niin tosikko ole, että nuo olisivat olleet ainoat ajatukseni. Mietin tunnillä myös, että "tää on onneks suht helppoa ja mä jaksan mukana ihan ok!" Joissakin sarjoissa hieman kevensin ohjaajan esimerkistä vaikkapa jättämällä hypyt itse hieman pienemmiksi tms, mutta pääasiallisesti homma oli ihan rapakuntoiselle sopivaa. Biisit vaihtelivat sopivasti sykettä nostattavammista palauttavampiin, joten pelkoni siitä salin nurkaan kuolmisesta oli turha. Hiki irtosi hienosti ja positiivista itselleni oli se, että tunti ei sisältänyt mitään piinaavaa lihaskunto-osuutta, vaan keskittyi vain tuohon aerobiseen liikehdintään. Luulen, että olisin suhtautunut tuntiin astetta positiivisemmin ellei musiikki olisi ollut omaan korvaani todellakin niin järkyttävää kuraa. Laskin vain mielessäni montako biisiä jäljellä ennen kuin pääsee pois. Aion kuitenkin negaatiostani huolimatta antaa Sh'Bamille uuden mahdollisuuden sillä toivon, että askeleet paremmin opittuaan on helpompi heittää aivot narikkaan ja "kreisibailata". Ja kun kerran Less Mills -konseptista on kyse, niin samoja koreografioitahan hinkataan tunnetusti muutama kuukausi, eli on aikaa opetella nuo huonot musavideomuuvit. Pääsin myöskin suht nopeasti yli siitä "mitä jos oon ainoo joka ei osaa"-kammostani, kun huomasin monen muunkin sekoilevan askelissaan ja olevan yhtä epäluuloinen ilme naamallaan kuin minullakin. Välillä askeleet sujui, toisinaan ei, mut niin se meni muillakin. Tunnin jälkeen fiilikset olivat seuraavat. "ei hitto miten typerää tuo oli" ja "olenpa tyytyväinen itseeni, että raahauduin liikkumaan". On parempi liikkua vaikkapa typerästi kuin ei liikkua ollenkaan. Illalla mieheni kysyi multa, että "no miten se Sh'Bam sitten eroaa Zumbasta? Kun eikö ne molemmat oo sellaisia tanssitunteja" Oli mielestäni ihan hyvä kysymys... Mutta Zumbassa mennään enempi lattarimeiningillä, kun taas Sh'Bamissa musa on helvetisti huonompaa! Ehkä mä meen seuraavaks Zumbaan. Pessimisti ja ikuinen negailija kuittaa. Tulipa testattua ja hyvä niin, sillä nyt tunnen vartalossani lihaksia.

Kommentit (25)

Täydellinen repeäminen tuon toisen kappaleen kohdalla! En itse ole lainkaan näiden "pirkkojumppien" ystävä vaan pakerran mielummin liikuntani yksin ja nautiskellen, ja tämä postaus kiteytti hyvin mielikuvani ko. jumpista. MUTTA olen aina iloinen, jos/kun joku löytää itselleen mieleisen tavan liikkua ja kannustan siksi kokeilemaan vielä toistekin.

Treeni-iloa! (:

mulle on tällä hetkellä sekä yksin pakertaminen että ryhmäpirkkoilu ihan yhtä kaameeta. Mut jospa se kiva tapa vielä löytyy!

Hahhaa, kokeilin itse shbamia viime syksynä ja se jäi kyllä tasan yhteen kertaan. Itsekin olisin niitä viinaksia kaivannut, että olisi muuvit tuntuneet luontevilta. Oma päälimmäinen tuntemukseni oli: hemmetin nolo jumppa! Tietysti se omaa rajoittuneisuutta, jos ei osaa sheikata äässiä selvinpäin mut mun ei oo pakko jos en haluu. Zumbasta sen sijaan tykkäsin jollain tasolla, vaikken kyllä yhtään pidä lattarimusasta. Nykyisellä salilla vain ei ole zumbaa, joten tällä hetkellä käyn ainoastaan combatissa ja pumpissa.

kyllä mä esim baarissa tanssiin selvin päin et ei se oo se ongelma, mut joku tuossa vaan oli niin väkisinväännettyä ja päälleliimattua, et tuli just tuo "hemmetin nolo jumppa" -fiilis.

Sevivas

Mun mielestä zumba on vielä nolompaa, kun suomalaiset pirkot yrittävät sheikata yläkroppaa ja ketkua ah niin aurinkoisten rytmien tahdissa. No okei, käyn mä zumbassakin säännöllisesti säbämin lisäksi eikä kumpikaan oikeastaan ärsytä enää kovasti, mutta kyllä silti mun ääneni menee säbämille. Kuntosalien tarjonnasta ainoita tunteja, joilla mä pysyn hengissä mutta myös sen verran skarppina, että en ehdi tuijottaa kelloa. Eikä sitä viinakaan tarvita siinä vaiheessa, kun alkaa olla endorfiinikoukussa ja vähän pöllyinen olo tulee sitä kautta :)

Mulle tuli samanmoinen fiilis taannoin Zumbatunnilta. Siinä vaiheessa kun huomasin hyppiväni urpona kädet edessä ranteet ristikkäin oppaa oppaa gagnam staiiiil, niin mun teki oikeesti mieli lähteä kesken tunnin pois. Olisipa olemassa joku vähän rokimpi tsädää tunti..

Johanna

Heh, hauska kirjoitus!
Itse en ole tähän tsägäbägäbumiin vielä tutustunut, kun sitä ei täällä päin ole tarjolla, mutta kiitos kuvauksesta. Minulle itselle tuli vastaava tunne ("mitä hittoa tämä on??") body combatissa, kun piti taistella jotain näkymätöntä vihollista vastaan! Yhtä aikaa nauratti ja ärsytti typeryys. Jäi sitten combatit käymättä.

Musiikilla on kyllä suuri merkitys siihen, miten tunnilla viihtyy ja jaksaa. Ja niin on kyllä ohjaajallakin. Olen zumbannut muutaman vuoden eri paikoissa, ja tykännyt, vaikka ohjaajissa on ollut tosi paljon eroa. Zumbassa kun yksi vetää pelkkää lattaria, toinen yhdistää showtanssia kaikenmaailman loikkineen ja teatraaleinen poseerauksineen (!!), kolmas ketkuttaa kreikkalaisittain, neljäs ohjaa juuri tuota musiikkivideohetkutusta ja viides jotain ihan muuta. Eli onneksikin tuntisisällöt eivät ole ihan niin tarkkaan määritelty kuin lessmillsseissä.

Onnea vielä rapakunnon karkoitukseen! Minulla on menossa projekti "läskin karkoitus". Tuloksia saattaa tosin huonontaa se, että aika usein itsensä tulee palkinneeksi suklaalla jumpan jälkeen :D

pitänee käydä testaamassa muutaman eri ohjaajan zumbat, löytyiskö sieltä sellanen siedettävä versio. Ja kyllä, minäkin söin säpän jälkeen Pätkiksen! :D

Shäbässä ja Zumbassa on just se hyvä puoli, että jos ne askeleet ei onnistu niinku ohjaajalla, ei sen väliä! Omaan tyyliin voi hyvin mennä :D Mieki sekoilin joka kerta askelissa ja silti oli hauskaa ja kukaan ei välittänyt. Ja joo, toi on hyvä että niitä samoja liikkeitä tehdään useempi viikko peräkkäin, että ne kerkee oppia. Mutta kun ne liikkeet oppii just sillä viimosella kerralla kun niitä tehdään ja seuraavalla kerralla liikkeet onkin jo ihan erit. Huoh!

Ja mulla on niin ikävä Shäbään ja Zumbaan, mutta tyhmät aikataulut ei mahdollista noille tunneille pääsyä. Oispa työpaikka liukuvalla työajalla eikä tyhmällä 8-16 tyylillä..

Mun mielestä taas Sh'Bamissa on oikeasti helppoa kreisibailata. Eli antaa mennä vaan ihan täysillä, ihan sama mille näyttää. Mutta koreografiset jutut on mulle muutenkin aika tuttuja vuosien saatosta. Aika tanssilattiapoppiahan ne biisit on, mutta mulle ainakin toimii siinä yhteydessä.. Niin ja tosissn itse tykkään kyllä Sh'bamista enemmän kuin Zumbasta. Zumbassa on enemmän pientä näperrystä, ja ketkutteluja kun Sh'bam on vähän suoraviivaisempaa! Mutta eihän sillä ole mitään väliä mikä kenekin oma suosikki on. Pääasia, että löytää jotain jossa viihtyy ja saa itsensä liikkeelle :) ja vaihtelu virkistää!

e

En tiedä meneekö siellä päin Bodyjamia, mutta se on enempi sellainen perinteinen tanssillinen tunti, noi sh'bammit ja zumbat perustuu isolta osalta kuitenkin siihen musiikkiin ja on aika lattaripainotteisia - sh'bammikin välillä.

Mä olen muuten nyt inspiroitunut tästä sun blogista jotenkin täysin. Parisen vuotta sitten aloin pitää treeniaiheista blogia, ja kirjoittelinkin just ajatuksia erilaisista tunneista ja tyyleistä ylös aika samaan tyyliin kuin mitä sä täällä. Sitten jotenkin uus elämä vei ja se aika kirjoittamiselle jäi vähiin.. Mutta nyt siis jotenkin, kun täällä sun juttuja luen, niin tulee itellekin tsemppi, että vois herättää sen blogin taas naftaliinista - varsinkin, kun itselläkin on kuitenkin kunnon kuntotsemppi taas vaihteeksi päällä.

Joten kiitos blogistasi ;)

ei oo mun mielestä Bodyjamia täällä. en ainakaan muista nähneeni lukujärjestyksissä. :(

Kiva jos blogi innostaa ja inspaa! Blogi vaan takas tulille!

Hitto kun ne tajuis lanseerata rokimman/hevimmän "shabäämin". Ihan varmasti olisi sielläkin kävijöitä, ehkä jopa jotkut miehet uskaltaisivat messiin.
Mutta hyvä, että menit. Seuraavalla kerralla jumppaan tai ryhmäliikuntaan meno ei tunnu niin pahalta, kun on jo nähnyt, että siellä on muitakin alottelijoita. :)
Mä olen kipittänyt menien lenkillä ja jumppaillut himassa, tiistaina alkaa itämainen tanssi taas, ihanaa.
Hyvä me, paremman kunnon metsästäjät!

kyllä tää tästä! Reipas oot, jos oot jumpannut himassa. Mä en kyllä ikinä saa aikaiseksi. :( Pitäisköhän koittaa kaivella toi Wii Fit naftalliinista..

S

Oma kokemus on että noissa Les Mills tunneilla on yleensä aika kauheeta musaa :D Yleensä tulee tarkistettua jo ennen uuden ohjelman alkua playlistit tuolta -> http://w3.lesmills.com/finland/en

Spinning-tunneilla soi useammin rokkia kuin niillä tanssillisimmilla tunneilla, tai siltä ainakin tuntuu. Tietty, jos kyse ei ole konseptitunnista niin ohjaajalla on paljon enemmän vapauksia ja ehkä ottaa toiveita vastaan sekä liikkeistä että musasta!

Muahhahhaa, kuvailusi perusteella zädääm-tunneilla soi juuri minun lenmpi(treeni)musiikki! :D Harmi ettei omalla salilla ole sitä tarjolla. Zumbaa siellä on, ja kuten aiemmassa piiitkässä kommentissani avauduin, se ei tässä kropassa sovi mulle. Olen muuttunut sen verran kömpelöksi, etten pysy Zumban tahdissa mukana. Ja joo, ei se haittaa ohjaajan eikä Zumban luonteen mukaan, mutta itseä harmittaa, kun melkein puolet tunnista menee hukkaan ja puoliteholla, kun ei vain enää osaa. Joten mieluummin käyn nyt erilaisissa lihaskunto- ja steppitunneilla, joissa pysyy köntyskin perässä ja saa silti koko ajan tehokkaasti tehtyä. Aiemmin olen zumbaillut säännöllisestikin, ja ehkäpä vielä zumbalaitumille palaan, kunhan saan peruskunnon takaisin sinne 5 vuoden takaiselle tasolle - joka ei suinkaan ole ollenkaan korkea silloinkaan ollut.

stiia

Minä, kaikkien ryhmäliikuntatuntien vihaaja, ostin taannoin salikortin lisäksi ryhmäliikuntatunnit myös, koska halusin käydä venyttelytunnilla. Noh, eihän kukaan maksa kerran viikossa venyttelystä niin paljon kun ko. kortti maksoi, joten ajattelin sitten käydä koko rahan edestä muillakin tunneilla. Yksi oli juurikin shäbääm! luoja, mä häpesin kaikkea mitä siellä tehtiin. Vanhana tanssijana mä oletin, että olisin voinut saada tunnista irti muutakin kuin myötähäpeää.. noh ajattelin kokeilla body balancea, mutta pokka ei meinannut pitää enää jonkun aurikosoturin konhdalla. Nauru vaihtui kauhuksi hetken kuluttua, kun arviolta 180 kiloa vanhempaa rouvaa alkoi kaatua päälleni, kun joku yhdellä jalalle tehtävä kuunjumala tai joku muu intian käärme ei ollutkaat rouvalle selvästikään se bravuuriliike. Onneksi (meidän molempien) rouva sai tasapainonsa pidettyä, säästy mun keskivartalon luut ja rouva lonkkamurtumalta.. Pari kertaa kävin vielä jossain pumpisa, mutta enää ei mulle ilmesty mitään jumppia. Kyllä tuo seinistä ja katosta roikkuminen riittää mulle lajiksi ihan tarpeeksi hyvin. :D

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram