Yhdeksännellä viikolla ne vihdoin kuultiin minunkin suustani muutamat kenkähaastetta syvästi kiroavat sanat. Ei nimittäin paljoa naurattanut kanniskella kameralaukkua, jalustoja sun muuta kuvauskamaa hillittömissä kiilakoroissa ja hymy hyytyi viimeistään siinä vaiheessa, kun kompastuin hotellin ulko-oven edessä mukulakivillä ja heitin näyttävästi nurin. Argh! Mutta siitäkin selvittiin. Sunnuntaita lukuunottamatta hiihdinkin sitten turvallisemmilla kengillä ja kenkäviikko näyttikin melkoisen synkältä ja tylsältä.

viikko9_A

Avasin viikon noin 6-7 vuotta vanhoilla Bullboxerin saappailla, jotka ovat saaneet levätä muutaman talven ihan rauhassa kaapin perällä. Koska uudempia ja kivempiakin mustia bikereita ja saappaita on vuosien aikana ilmaantunut, ovat nämä nyt "ehkä myyntiin" -listalla.

Tiistaina hemmottelin jalkojani kirpparilta joskus vitosella löytämilläni Martenseilla, jotka edellinen omistaja on käyttänyt ihan unelman pehmeiksi ja mukaviksi.

Keskiviikkona hihittelin itsekseni Tony Moran buutseille jotka ovat myöskin kirppislöytö samaisella vitosen hinnalla kuin Martensitkin. Näistä on ollut tarkoitus pyytää suutaria lyhentämään varsia, mutta enpä oo saanut aikaiseksi. Menee siis edelleen suutaripinoon.

Torstaina puolestaan palasin fiiliksissä jonnekin vuoden 2005 tienoille, kun kiskoin jalkoihini Bronxin korkosaappaat jotka ostin aikoinaan itselleni syntymäpäivälahjaksi. Olin himoinnut kenkiä jo koko syksyn ajan, mutta 160 € hinta oli opiskelijalle aivan liikaa. Vihdoin synttäriviikollani kengät olivat -50% alessa ja jäljellä yksi juuri oman kokoinen pari, joten itseni lahjominen oli vääjäämätöntä. Vaikka muuten onkin laardia tullut tähän leidiin vuosien aikana lisää, niin mun sääret ovat pysyneet samoissa mitoissa vuosikausia ja vanhatkin saappaat mahtuvat edelleen vaivatta.

viikko9_B

Perjantaina matkustin Helsinkiin viettämään tyttöjen iltaa parin kaverin kanssa joten halusin jalkaani hieman korkoa, mutta sellaisessa muodossa, että jaksan aamusta myöhään iltaan. Hätiin tulivat 2008 Biancosta pomolta saadulla lahjakortilla hankitut harmaat nahkasaappaat, jotka myöskin kuuluvat sarjaan pari vuotta kaapissa levänneet. Nyt tuntuivat kyllä taas siinä määrin hyviltä, eivätkä näyttäneetkään mielestäni hassummilta, että pitänee ottaa käyttöön.

Lauantaina lepuutin kinttujani viikon ainoissa väriläiskissä, viime syksyn Rooman reissulta ostetuissa Felminin matalissa nilkkureissa, joiden värikäs sisävuori on mielestäni vallan hurmaava yksityiskohta.

Sunnuntaina ei sitten juuri vaihtoehtoja ollut, vaan olin korvamerkinnyt kyseiselle päivälle Marimekon kiilakorkonilkkurit. Jalasani ollut pari ei ollut omani, vaan Iinan, mutta lainasta huolimatta emme rikkoneet sääntöjä, vaan olimme vain käytännöllisiä. Itselläni on nuo tasan samat kengät, joten edes takaisin Helsinkiin raahamiseen sijaan sovimme, että käytän Iinan  kenkiä. Näin säästyin yhden parin kanniskelulta reissullani.

Mutta noilla kipitellessä tuli siis tosiaan pari kertaa noiduttua tää haaste maanrakoon. Ei muuten olis ollut ongelmaa, mutta ei ehkä ihan parhaat kengät päivään jolloin täytyy kanniskella kauheat määrää tavaraa ympäri kaupunkia. Mutta selvisin!

Meillä on muuten tulossa vielä yksi arvonta tämän kenkähaasteen tiimoilta. Kerron heti kun se on eetterissä! Pysykää siis kuulolla jos 200 € kenkälahjakortti kiinnostaa.

Kommentit (3)

Tottahan jossain vaiheessa näytät myös kaapin, mihin tuollainen määrä kenkiä mahtuu? Vai miten/missä niitä säilytät? Itselläni kun on vain alle 10 paria kenkiä ja niittenkin kanssa on tilanahtaus. Vaikka kesäkengät onkin vintillä....

H-M

Nyt on pakko kysäistä, mistä nuo Marimekon nilkkurit ovat peräisin? Olisiko toivetta löytää niitä vielä jostakin? On nimittäin ihan mielettömän kivan näköiset ja jo pidemmän aikaa olen koettanut löytää omaa silmää miellyttäviä kiilakorollisia kenkiä.

Hitsi, kengät on vuodelta 2010, joten ei kyllä löydy enää mistään muuta kuin hirveellä tuurilla jostain käytettynä. :/

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram