Pimeä ehti yllättää eilen ennen kuin asu oli kuvattu, mutta ei kai joka blogissa tarvitse olla aurinkoisia ja raikkaita muotilehtimäisiä asukuvia. Mun mielialaan sopii loistavasti tällaiset pimeät, rakeiset ja synkät kuvat. Tärkein käy kuitenkin selväksi.

Se tärkein on nimittäin nämä mahtavat paljetit mun Dieselin paitamekkotunika-asian selässä, hartioilla ja kauluksessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hihaton paitamekko löytyi loppukesästä Stockmannin alesta ja oltiin Iinan kanssa yksimielisiä siitä, että mun on se ostettava. Jouduin kyllä turvautumaan ns. Iina-luottoon ja hän ystävällisesti maksoi vajaan yhdeksänkymppiä kustantaneen löydön lahjakortillaan. True friendship.

Niin ihana kuin paljettikoristeinen vaate onkin, ehti se levätä vaatehuoneessa reilut pari kuukautta ennen kuin pääsi ensimmäistä kertaa päälle. Olin hieman empinyt, että riittääkö pituus pelkkien sukkisten kanssa pidettäväksi, mutta pukemalla alle alusmekon, joka seivaa hanurin tuulenpuuskan tai muun vilautustilanteen yllättäessä, huomasin sukkisten olevan ihan riittävän peittävä vaihtoehto.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

paitamekko-Diesel/takki-Cubus/kengät-Vagabond/huivi-Asos

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tää meneillään oleva kenkähaaste on oikeasti jo kolmessa viikossa onnistunut tavoitteessaan löytää omasta kenkäkokoelmasta unohdettuja aarteita. En nimittäin todellakaan muistanut omistavani noita melko teräväkärkisiä Vagabondin korkonilkkureita. Ostin ne varmaan pari vuotta sitten jostain Andiamon 3 kengät 1 hinnalla tarjouksesta, mutta olivat sittemmin hautautuneet kenkälaatikossaan jonnekin pinon alimmaiseksi. Etsin sitten yhtenä päivänä ihan yksiä toisia mustia korkonilkkureita, kun sattuikin noiden laatikko käteen ja tänään kaupungilla kipitellessä tajusin mitkä mukavuudet nämä ovatkaan. Onneksi siis löytyivät. Mutta harmi, että voin käyttää uudelleen vasta, kun haaste on ohi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ooh, mahtavat nuo paljettihommat. Tykkään ihan sikana.

Kuten ehkä jo postauksen alusta kävi ilmi, niin mä en ole ollut viime aikoina kauhean iloinen ja aurinkoinen. Mulla on ollut melkoisen masisviikko ja fiilis on ollut tulevaisuuden suhteen aika toivoton. Onneksi Iina otti mut luokseen terapiaviikonloppua viettämään. Nauraminen rakkaan ystävän kanssa on varmasti parasta mahdollista tähän tilanteeseen.

Onneksi seuraavat pari viikkoa ovat taas vaihteeksi aika työntäyteisiä, sillä se on toimettomuus, joka mua pahiten rassaa ja ahdistaa. Marraskuun alusta mua sitten odottaa... ei mikään. Että onko se nyt kumma, jos on vähän synkkää? Niin, ei minustakaan. Mut pari päivää vielä naurua täällä Iinan seurassa. Aion nauraa varastoon.

Kommentit (11)

Tossa tokakuvassa sua on varmasti "litistetty"...? Vau, mitkä kintut! Mä oon kade, mut onneks en sentään tykkää paljeteista.

maija

ei se vaate kustanna mitään. älä sinäkin sorru tähän maailman turhimpaan verbin väärinkäyttöön. jos se vaate olisi maksanut jotain, sillon se olisi kustantanut. nyt se oli kyllä iina joka kustansi, eikös.

Ootko sä nyt sama ihminen joka tästä nillitti jo aiemmin vai joko tää kahta ihmistä niin kauheasti ahdistaa?
No, tässä sama vastaus kuin aiemmalle kitisijälle:

Kustantaa

1. suorittaa jonkin menot, kustannukset, maksaa, rahoittaa. esim. Kustantaa korjaustyöt. Kustantaa jkn koulunkäynti, jku ulkomaille opiskelemaan. Erik. painattaa ja saattaa kauppaan kirjallisia tms. tuotteita. esim. Kustantaa kirjoja, nuotteja. Tarjota romaaniaan kustannettavaksi.

2. (arkikieltä) olla jonkin hintana, maksaa. esim. Mitäs tämä lysti kustantaa?

Lähde: suomisanakirja.fi

Jos et ole huomannut, niin täällä blogissa ei muutenkaan kirjoiteta kirjakielellä, vaan mukana on pitkälti puhekieltä. Että joko loppuis tällainen tyhjästä valittaminen.

aiai

Ohhoh...yllättävän tylysti vastattu..Kustantaminen ja kotiuttaminen ja juurikin ovat sitä ns. blogikieltä, johon törmää tosi usein....en ymmärrä, miksi siitä ei saa sanoa, monesti kirjoittaja ns. sokeutuu omalle kielelleen ja alkaa toistamaan tiettyjä maneereita. Tietenkin voi miettiä oikeaa tapaa ilmaista mielipahansa.. Itse asiassa luulen, etteivät nuo muotisanat varsinaisesti ahdista ketään, vaan pikemminkin ärsyttävät ja antavat kuvan sanamuotimassan mukana menosta...ja juu, ei ole blogia pakko lukea : ) Palaute ja siihen reagoiminen ovat bloggareillekin tärkeitä asioita...ei siihen negailuun tarvitse lähteä mukaan : ) Kommentteihin vastaaminen kertoo omaa kieltään, joten se ei ole ihan yhdentekevä asia.

no mun mielestä jostain yhdestä sanasta valittaminen vaan on ihan hemmetin turhaa nillittämistä, joten siksi ei tuollainen kommentti saa mitään "kiitos kovasti palautteestasi, totta kai muutan kirjoitustapaani sinun ärsytyksesi takia" -vastausta.

Ei ole todellista! Ihanko todella täällä joku kitisee siitä, että haluaa tahallisesti olla ymmärtämättä yksittäisen sanan merkitystä ja jatkaa kitisemistä vielä, kun sanan käyttöön on linkitetty perustelu. Sitten vielä leikisti loukkaannutaan bloggaajan vastauksesta. Ei tuollaista idioottia voi olla edes olemassa! Ei, voipas... AV-MAMMA TUNNISTETTU!;)

aiai

nuo kommentit ovat kyllä eri henkilöiden kirjoittamia, minä en ole maija : ) ja minä en ainakaan loukkaantunut, sinusta en ole ihan yhtä varma : ) minä ihmettelin vain yllättävän hyökkäävää vastausta, olin kuvitellut tässä blogissa olevan rennomman meiningin, mutta taisin olla väärässä ...: )

bloggaajat on ihan samanlainen ihmistyyppi kuin muutkin, eli meininki on toisinaan rentoa ja toisinaan ei. Jos mua joku asia ärsyttää, niin en jätä sitä kertomatta vaan siksi, että blogeissa kuuluis aina olla vaan tähtipölyä, sokeria ja hattaraa.

PS. Mitä rentoa oli alunperin siinä kommentissa jossa kitistiin yhdestä sanasta??

aiai

No oli se ainakin rennompi ja vähemmän hyökkäävä kuin vastaus, joka oli mielestäni ylimitoitettu asian suuruusluokkaan nähden, siksi hämmästyinkin.. Mutta nämä ovat mielipideasioita.ja.kritiikin vastaanottaminen on taitolaji sekin. Jospa se sinunkin mielesi piristyy : ))

no sun kaltaiset jankkaajat ei ainakaan piristä. Kävi jo selväksi, että sun mielestä mun vastaukset on hyökkääviä ja ärsyttäviä. Ollaan tasoissa.

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram