Mä hirveän harvoin kuvaan blogiin mun perus työpäivien asuja. Se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että mä hiippailen duunissa suurimman osan ajasta huivi tai joku lätsä päässä, farkuissa ja t-paidassa tai neuleessa riippuen kelistä ja näytän useimmiten melko ryvettyneeltä ja hikiseltä viimeistään puolen päivän jälkeen. Tänään oli jälleen samaa normisettiä yllä, mutta onnistuin ehkäpä värityksen vuoksi näyttämään useimpia työpäiviä freesimmältä ja siistimmältä, joten päätin kerrankin ikuistaa duunilookin.

Toimituksen puuhamaaksi nimitetty kokoontumistila toimi loistavasti asukuvauspaikkana niin värikkään miljöönsä kuin hyvän valaistuksensakin vuoksi, niinpä varastin muutaman minuutin työaikaa napatakseni nämä kuvat. Apuna jälleen jalusta ja Olympuksen OI.Share appsi puhelimessa. Onneksi mun puhelimen punaoranssit pupukuoret kuitenkin sopivat hienosti asun ja ympäristön väreihin! :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nahkarotsi ja Martensit on kyllä sellainen yhdistelmä, jotka yllä olo tuntuu omimmalta. Ja jotenkin yhtäaikaa rennolta, itsevarmalta ja uskottavalta. En ole ihan varma, että uskottavalta suhteessa mihin, mutta lähinnä kai mielessäni on tämä työ-konteksti. Töissä en halua olla habitukseltani kovinkaan naisellinen, vaan kaipaan omaan fiilikseni pientä jätkämäisyyttä. Ronskeilla kengillä voi saapastella lähes mihin tahansa kuvauksen vaatimaan maastoon eikä tummat kuteet päällä tarvitse miettiä voinko kontata ojassa tai istua konepajan lattialle.

Muistan erään vuosien takaisen keskustelun jonkin blogin kommenttiboksissa, kun bloggaaja kyseli millaisissa vaatteissa ihmiset menevät työhaastatteluihin. Itse kerroin, etten edes mitenkään tarkkaan muista, että farkuissa ja jossain itselleni ominaisessa puserossa niissä on tullut käytyä ja jalassa varmaan bikerit ja niskassa nahkarotsi. Bloggaaja itse oli jollain pukeutumiskoodiltaan tiukemmalla alalla ja häntä tämä rento työhaastattelupukeutumiseni kauhistutti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

farkut-H&M Mama/Pellavapusero-Zara/nahkatakki-Junarose (saatu)/kashmirhuivi-Marimekko/kengät-Dr. Martens/silmälasit-Tiger Of Sweden (saatu, Specsavers)

Kommenteissa nousi bloggaajan ja joidenkin muidenkin taholta mielipide, että kyllä työhaastatteluihin kuuluu aina pukeutua linjalla jakkupuku-suorat housut-paitapusero tms. Minä puolestaan kauhistuin tuosta. Että kyllä minä ennemmin näen, että työhaastatteluihin pukeudutaan työpaikan mukaan, eikä jonkin ulkoa säädellyn normin (pakko olla jakkupuku!) mukaan.

Itse taisin täällä Satakunnan Kansassa haastattelussa pyörähtäessäni olla pukeutunut johonkin tällaiseen. Totuutta en muista, mutta tuollaista mä olin ainakin blogin mukaan suunnitellut. Itse siis olen aina pukeutunut työhaastatteluihin samoin kuin pukeutuisin kyseiseen työhönkin, mutta siis toki sen tyylin siisteimmällä tavalla. Eli tuntisin itseni hölmöksi, jos olisin tullut tätä lehtikuvaajan duunia hakemaa vaikkapan kynähameessa ja korkokengissä. En olisi näyttänyt silloin tämän työn tekijältä.

Eli kyllä se minun mielestäni riippuu hyvin paljon alasta ja itse työstä, miten haastatteluun pukeudutaan. En tietenkään tarkoita, että raksamies menisi paskaisissa haalareissa mahdollista tulevaa pomoa tapaamaan, mutta ei sellaista työtä kyllä mennä pukupäälläkään hakemaan. Farkut on siinä kohtaa esimerkiksi oikein jees, pörssimeklarilla homma taas vallan päinvastoin.

Mitä ajatuksia työpukeutuminen ja työhaastattelupukeutuminen herättää? Oletteko joutuneet asiaa tuskailemaan töitä hakiessanne?

Kommentit (15)

terhi

haastatteluasu työn mukaan :) itse lastentarhanopettajana en vois kuvitella meneväni jakkupuvussa tms, muthan naurettais pihalle saman tien :D farkuissa ja t-paidassa oon mennyt, kunhan on siistit ja puhtaat. töissä käytän kyllä pääosin collegehousuja, mutta haastatteluun vähän siistimmin kummiskin.

joo, ehkä ne colleget olis vähän nolot haastiksessa. :D Mut niin ois toisaan se jakkupukukin!

tiia

mielestäni pukemalla työhaastatteluun sellaista missä on hyvä ja itsevarma olo, jonkun kireän ja epämukavan jakkupuvun sijaan antaa parhaimman kuvan ihmisestä myös työntekijänä. itse lähihoitajana hain paikkaa kotihoidossa ja olin haastattelussa siistissä t-paidassa ja farkuissa ja sieltähän se duuni tuli :)

Haituva

Olen kanssasi todellakin samaa mieltä. Työhaastatteluun ei ole vain yhtä universaalia asua. Pitää ottaa huomioon työ ja pukeutua sen mukaan. Omassa työssäni pukeutuminen vaihtelee päivän mukaan, mutta farkut ja siisti pusero tai mekko olisivat aivan yhtä hyvä asu haastatteluun Konservatiivista pukeutumiskoodia noudattavassa paikassa pitää toki se huomioida jo haastatteluun pukeutuessa.

mulla taitaa olla sillä tavalla onnellinen tilanne, että en ihan heti kykenisi kuvittelemaan että koskaan hakisin työtä jossa olisi kovin koservatiivinen pukeutumiskoodi, joten saan renttuilla rauhassa :D

Susu

Näin kirppiksellä viime la siniset samanhenkiset kengät ja MELKEIN sovitin, mut ne oli siniset.. Seuraavalla kerralla en epäröi. Kiva kun sun asu(ste)issa on oranssia. #tykkään

manuu

Minusta hyvä nyrkkisääntö on ollut että pukeudu kuin olisit menossa paikkaan töihin, mutta astetta siistimmin. Eli ehkä ne uusimmat/kivoimman näköiset kledjut ko kategoriasta niskaan ja hieman meikkiä ja hiukset ojennukseen.

jees, juurikin näin! Töissä en juurikaan meikkiä käytä (ihan käytännön syyt, silmämeikit ei yksinkertaisesti kuvatessa pysy), mutta haastatteluun toki meikkaan eikä sinne haastatteluun ihan mikä tahansa työpäivien perusvaate tosiaan kelpaisi, vaan juurikin sanojesi mukaan valikoituu päälle ne uusimmat tai kivoimmat.

Mun työhön kuuluu olennaisena osana rekrytointi ja sanoisin että kannattaa tosiaan pukeutua kuin olisi paikkaan tulossa töihin ja ehdottomasti puhtaisiin ehjiin, vaatteisiin. Välillä tuntuu että hakijat ovat panostaneet siihen vaatepuoleen, mutta unohtuu se hajupuoli, eli vaikka kuinka hermostuttaa ei kannata polttaa sitä tupakkaa juuri ennen kun astuu haastatteluun tai laittaa sitä hajuvettä liikaa. Ja kun cv:n kuvaa valitsee, niin jos vain suinkin voi, kannattaa valita kuva itsestä töissä, työvaatteissa.

Mua kyllä välillä harmittaa etten omassa työssäni voi hieman rennommin pukeutua ja ihan minkälaisiksi vaan hiuksiani värjätä, sen verran konservatiivisessa ympäristössä tulee liikuttua. Onneksi silloin tällöin tulee päiviä että voi laittaa ne tennarit jalkaan ja rennompaa yläosaa jos on ihan varma ettei ole muiden kuin työkavereiden kanssa tekemisissä :)

Todellakin riippuu paljon omasta itsestä, työstä jonne haetaan ja ylipäätään hakutilaisuudesta miten laitetaan. Ei tulisi koskaan mieleen laittaa kynähametta ja korkkareita haastatteluun, korkeintaan tosissaan se jakku - muttei tosiaankaan mitään liian hienoa suorine huosuineen. En edes omista sellaisia :D

hanna

www.hannamariav.com

-Jonna

Kyllähän se on jos haastatteluun pitää mennä semmoisissa vaatteissa että tuntee ittensä omaksi itteksi. En vois kuvitella meneväni jakkupuku päällä haastatteluun, en varmaan edes ole koskaan pitänyt jakkupukua. Sitä olisi vain itte vaivautunut jos sellainen päällä lähtisin haastatteluun. Itte kävin viimeksi farkut ja ruutupaita päällä haastattelussa ja töitä sain, eikä ees oo mikään raksaduuni :)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram