Käsi ylös ne harvat tyypit joiden kotona ei ikinä koskaan milloinkaan ole ollut yhtä ainutta Marimekon vaatetta tai kodintekstiiliä. Aika vähissä on, mä uskoisin. Vaikkei joku itse olisi ikinä innostunut jo klassikkoasemaan nousseen kotimaisen muotitalon tuotteista, niin kyllä yleensä jostain joulupaketista on kuoriutunut edes yksi Unikko-pyyhe tai tasaraitapaita kaapin perukoille kummittelemaan. Kansakunnan kollektiivisen käsityksen mukaan ripillepääsevän tai ylioppilaaksi kirjoittavan nuoren elämä ei voi jatkua ilman Marimekon laadukkaita lakanoita. Tutut kuosit ja kestävät tuotteet kulkevat sukupolvelta toiselle ja tuovat muistoja mieleen lähes jokaiselle meistä. Ei siis ehkä ole ihan hölmö juttu, että lähes aina kun suomea esitellään ulkomaalaisille, manitaan ainakin sauna, ruisleipä, Nokia ja Marimekko.

Minä kuulun myös niihin ihmisiin, joiden elämään marikuosit ovat kuuluneet tavalla tai toisella koko elämäni ajan. Indiedaysin ja marimekon yhteinen Minun Marimekkoni-kampanja olikin siis luonnollisesti sellainen johon tahdoin mukaan ja vielä onnekseni pääsin. Kampanja näkyy täällä blogissa sillä tavalla, että tulen tällä viikolla postaamaan muutamankin kerran sekä uusista, että vanhoista Marimekko-vaatteistani.  Muiden bloggajien omia Marimekko-tarinoita voi lueskella Ireneltä, Sallalta, Nelliinalta, Mintulta ja Jenniltä. Uskomatonta miten paljon muistoja liittyy yhteen tuotemerkkiin. :) Omia tarinoitaan muuten kannattaa käydä jättämässä kuvan kera tuonne brändisivulta löytyvään kilpailuun, sillä jaossa on muhkeita palkintoja!

Äitini oli nuorempana ihan hurahtanut Ananas-kuosiin ja sitä olikin huushollissa sitten värissä jos toisessakin. Noista mamman kätköistä on riittänyt Ananas-pöytäliinoja ja -lakanoita meidän kolmen siskoksen koteihin mm. keltaisena, turkoosina, oranssina, beigenä ja violettina ihan vaan noin muutamia mainitakseni.

Minulla taas oli omilleni muuttaessa ensimmäisenä ostoslistalla punaista Kaivo-kangasta, josta sitten ommeltiin yksiööni verhot ja pitkä tyyny sängyn päälle. Nykyisen asunnon vierashuoneen ikkunoissa on roikkunut äidin vanhat Vihkiruusu-verhot jo useamman vuoden.  Mitä sitä hyviä vaihtamaan. Voisi siis todeta, että etenkin kodintekstiilien osalta olen imenyt jo äidinmaidossa rakkauden Marimekkoa kohtaan.

marimekko8

Vaatteissa tietenkin raitapaidat pitivät pintansa ikävuosien karttuessakin ja ajokortissa sekä samaan aikaan hankitussa passissa komeilee päällä isosiskon lähemmäs parikymmentä vuotta vanha maripaita. Yksi noista siskon vanhoista tasaraidoista on edelleen tallessa päiväkirjavaatteiden laatikossa, koska se kuului lukioiässä todellisiin lemppareihin ja päätyikin päälle mitä muistorikkaimmille reissuille.

Mulla liittyy moneen Marimekon vaatteeseen nimenomaan sellainen turvallisuuden tunne ja fiilis asioiden pysyvyydestä. Elämäni ainoan pallopaidan sain joululahjaksi pojalta jota tapailin, kun surin eroa ensirakkaudestani ja moni muukin asia tuntui kaatuvan niskaan. Minusta ja paidan ostaneesta pojasta ei koskaan tullut mitään sen kummempaa, mutta muistan varmasti ikuisesti kaiken sen huolenpidon ja lämmön jota häneltä sinä syksynä sain. Sininen pallopaita muistuttaakin minua aina siitä, että on olemassa ihmisiä jotka kannattelevat toista silloin kun on vaikeaa.

marirotsi

Yksi mahtavimmista Marimekko-aarteistani on tuo yllä oleva yläasteaikojeni farkkutakki, joka saa heikkohermoisemman hyppimään seinille kirjavuudellaan. Muistan, että takin hinta hirvitti vielä alennuksessakin, mutta Mamma raotti lompakkoaan hyvillä mielin, kun ymmärsin ihastua hyvään merkkiin. Harmittaa ihan hirmuna, etten tajunnut kuvata tuota nyt lomalla käydessäni päälläni, vaan joudutte tyytymään vanhaan arkisto-otokseen pelkästä takista. Kun uskokaa tai älkää, niin tuo malli on sellainen, että rotsi mahtuu edelleen vaikka aikaa on kulunut 15 vuotta ja kiloja tullut 30. Takki on siis malliltaan taattua pussittavaa ysärikamaa. Mutta  tallessa takki ei  suinkaan ole sen takia, että enää koskaan kuvittelisin pukeutuvani mihinkään noin villiin, vaan puhtaasti muistona siitä, että olen joskus ollut noinkin räväkkä mimmi. :D Nim. "Mustan keskellä harmaakin on oikeastaan jo aikamoista revittelyä."

Marimekon vaatteita on mahtunut vuosien varrelle yksi jos toinenkin, mutta suurin osa on tietenkin kilojen hiipimisen myötä muuttanut kirpparin kautta uusiin koteihin. Mutta kuten mottonikin sanoo, niin vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina. Marimekon yksinkertaisiin laukkuihin eivät ole vuodet ja muodin vaihtelut päässeet iskemään ja  alla olevassa kuvassa onkin Kirjurinluodon konserttiin piknikille lähdössä vuonna 2000 hankkimani suuri pinkki kassi.

pinkki marimekon laukku

Kävin hiplaamassa tuota pirteää kaunokaista kummitätini liikkeessä pitkin abi-kevättäni ja haaveilin pian koittavasta vapaudesta ja kaikista niistä aurinkoisista päivistä jotka viettäisin rannalla kantaen tavaroitani unelmieni kassissa. Yo-juhlista sitten vihdoin tärähti sen verran pätäkkää, että monta sataa markkaa maksanut kassi ei enää vienyt konkurssiin. Jäipähän jotain pysyvää muistoa niistäkin rahoista. Tai no, onhan ne festarikesä-2000-muistotkin pysyviä. :D

Me kampanjassa mukana olevat bloggaajat saimme valita muutamia Marimekon tuotteita itsellemme ja tokihan sitä nyt piti yksi laukku valita. Kymmenen vuotias pinkki kassi sai nyt siskokseen juuri oikean punaisen suuren ja tukevan kanvaslaukun, joka nielee sisäänsä sujuvasti hieman isommankin kansion. Laukku on juuri sitä ihanan ajatonta Marimekkoa, että se voisi yhtä hyvin olla peräisin siskojeni kokoelmista 80-luvulta tai sen voisi kuvitella löytyvän kaupan hyllyltä tulevaisuudessakin. Mikäli kaunottaren kestävyys on samaa luokkaa kuin vanhemmilla marikasseillani, niin yhteiselomme tulee kestämään vähintään sen kymmenen vuotta.

marimekko6

Muutaman viime vuoden aikana Marimekon vaatteet ovat olleet kaapissani hieman vähempänä, sillä monesta himotuksesta huolimatta ovat ne hintansa vuoksi jääneet useimmiten kauppaan. Onneksi on kuitenkin mamma jolta saattaa nyysiä ihanuuksia itselleen, nyt kun ollaan suht saman kokoisia. Yksi noista äidin kaapeista ryövätyistä mahtavuuksista on tuo Marja Sunan suunnittelema ja meidän makkarankuoreksi nimeämämme musta trikoomekko, joka on nähty blogissa ainakin viime syksynä. Itselleni ei Marimekon vaatteissa iske lainkaan ne printtitouhut, vaan isken silmäni kaikkeen graafiseen, linjakkaaseen ja yksinkertaiseen ja sitä puoltahan merkillä nykyään riittää.

marja Suna makkarankuori

Vaikka olinkin pitkään melko pahasti raita-allerginen kuvitellen vaakaraitojen korostavan tissejäni aivan julmetusti, niin viime aikoina olen hieman alkanut kiinnostua kuosista jälleen. Uudelleen lämmenneistä väleistä kieli ensimmäisenä tämä kesäkuussa nähty neuletakki. Tuosta raitakokeilusta rohkaistuneena päätinkin heti tästä kamppiksesta kuullessani, että haluan pitkästä aikaa itselleni tasaraitapaidan. Klassikosta oli onneksi tarjolla raikkaita perusvärejä ja mallitkin olivat monipuolistuneet sitten nuoruusvuosieni. Ilokseni valikoimista löytyi myös tuolla kovasti rakastamallani 3/4 hihalla varustettu versio. Ja kun värin valinta osoittautui vaikeaksi, niin mukaan tarttui sekä musta-valkoinen, että puna-valkoinen pusero! Jälkimmäisestä kuvia myös toivottavasti pian.

marimekko7

marimekko5

Raitapaitakuvat: Jari Laasanen

Viuhtoessani viime perjantaina tuossa asussa lähibaarini terassilla. huikkasi yksi tuttu, että "mikäs Charlie Chaplin se sieltä tulee?". En kyllä muista herraa raitapaidassa nähneeni (vai oliko se kenties jossain elokuvassa vangin haalarissa?), mutta hattu, housut ja musta-valkea väritys kyllä kieltämättä veivät omatkin ajatukseni tuohon koomikkoon. Vain viikset uupuu. Jotenkin minusta vaan tuntui, että vaatekaappini uusimmat tulokkaat, raitapaita ja knalli kuuluvat yhteen. Ja kuten jo siitä aiemmin tekstissä linkkaamastani raitaneuletakkipostauksesta huomattiin, niin musta-valkearaidoitus kaipaa minun silmissäni aikan jotain punaista piristyksekseen. Uuden laukun kanssa kasassa oli siis kaikki klassikon ainekset.

Kommentit (16)

Sun päällä nuo Marimekon vaatteet näyttävät hyvältä, mutta jotenkin itse en ole koskaan oikein niille oppinut.

Lapsena minulla oli treenipaitana tasaraitaa, mutta se onkin kai ainoa omistamani Marimekon vaate, sisustustuotteita löytyy kylläkin.

Nykyään en enää välitä kovin paljon edes sisustustekstiileistä - jotenkin tuntuu, etteivät ne oikein sovi klassiseen ja romanttiseen tyyliini. Toisaalta on hyvä, etteivät he lähdekään kalastelemaan kaikkia asiakkaita, vaan pysyvät tiukasti omassa tyylissään :).

Ja onhan aina Mariskool, se muuten täältäkin löytyy :).

Veera

no, itsellenikin iskee lähinnä juuri ne vaatteet jotka eivät huuda kilometrin päähän olevansa marimekkoa. eli ne printtijutut ym. jää kyllä minultakin pukeutumisessa väliin.

Vierailija

Ihana laukku! Jotenkin tulee lapsuus mieleen tuosta mallista ja neppareista (joo, en ymmärrä), mutta silti samalla moderni ja no... ajaton :)

Veera

joo, ohnhan siinä aika paljon sellasta lapsuuden kerhokassimeininkiä. itsellä ainakin oli vähän tuon mallisia "jenkkikasseja" ihan lapsena. :)

Vierailija

Hihii mikä tukka tuossa kuvassa jossa "makkarankuori" on päälläsi :D Kiva teksti myös kokonaisuudessaan :)

Veera

haha, joo se oli joku "nyt meni hermot, ja lähtöön on kaksi minuuttia"-tyyppinen ratkaisu ja päätin tupeerata kaiken sotkuksi pystyyn.

Olennnainen

Kiva postaus - herätti nostalgisia tunteita. Mulla eka Marimekko -kokemus varmaan 70-luvun puolivälistä, kun sain ns. Marishortsit. Sen jälkeen sain lähinnä joululahjaksi trenditietoisilta kummeiltani t-paitaa ja yöpaitaa. Ekan markiisikassin ostin oppikouluvuosinani.

Rakkaus Marimekkoon jatkuu edelleen ja kaapista löytyy varmaan viisikymmentä eriväristä ja mallista paitaa, jakkua, takkia, mekkoa ja laukkua. Nykyisin arvostan Marimekon tyyliä työpukeutumisessa; asiallista, mutta silti hauskaa ja rentoa.

Harmittaa kuitenkin, kun niin monessa vaatteessa lukee nykyisin Made in Estonia, Lithuania tai jopa joku kaukainen Aasian maa. Kadonnutta on myös se muinainen superlaatu, joka kesti äidiltä tyttärelle. Hinnat ovat laadun surkastumisesta huolimatta edelleen varsin kovia.

Vinkki Ihamuotilalle: suomalainen nainen on valmis maksamaan kunnollisesta suomalaisesta laadusta!

Veera

joo, kyllähän se kotimaisuusaste taitaa olla nykyään melko heikkoa ja harmihan se on. Olen kans joidenkin tuotteiden kohdalla miettinyt tuota laatuasiaa. Raitapaidat ainakin tuntuu ihan eilaiselta ja ehkä vähän ohuemmalta matskulta kuin ne nuoruuden aikaiset. Mutta toisaalta taas esim. tuo laukku tuntuu ihan just samanlaiselta jämäkältä ja luotetavalta kuin jo yli 10 vuotta käytössä ollut olkalaukku.

Vierailija

Vein kerran tuliaisiksi ulkomailla asuvalle ystävälleni Marimekkoa. Vähän alkoi noottaa, kun tuotteista alkoi paljastua "Made in Estonia" ja "Made in Czeck Republic" -tekstejä! Tämä vuoksi en ole viitsinyt ostaa itsellenikään Oiva-sarjan astioita, vaikka kuviot miellyttävät silmääni kovasti!

Toinen ikävä juttu on tosiaan se, että tuotteiden hinnat tästä kotimaisuuden katoamisesta huolimatta nousevat huimaa vauhtia! Esimerkkinä kerrottakoon, että hipelöin taannoin potkupukua vauvalleni, mutta hirmuinen 37 euron hinta pakotti jättämään tuotteen kauppaan, varsinkin kun kyse on vaatteesta, joka ei kauaa päälle mahdu. Eli ei tavallisella palkansaajalla ole Marimekkoon enää varaa!

Jonayla

Hei,

olen lapsuudenmuistoissani olen hetken aikaa himoinnut tuollaisia mustia kiinantossuja, mitkä sinulla ovat jalassasi ylhäällä olevassa kuvassa. :) Mistähän sellaisia nykyään löytäisi?

Veera

nuo kuvissa olevat kiinantossut löytyivät kirpputorilta. Mutta olen löytänyt perus kiinareita eBaystä jopa monissa eri väreissä. suosittelen vilkaisemaan sieltä.:)

Taru

Mulla ei ole ikinä koskaan ever ollut ainuttakaan Marimekon vaatetta. Ei myöskään sisustustekstiiliä, verhoa tai kangasta. Ainut, mille on henkkoht tehnyt myönnytyksen, ovat nuo klipsumalliset kukkarot. Sellainen löytyy meikki-, kynä-, kameran- sekä kolikkopussukkana. Joskus himoitsin yhtä tiettyä laukkua pelkän kuvan perusteella mutta nähtyäni kyseisen laukun livenä jätin himoitsematta. Olen _pikkuisen_ nirso nimittäin.

En dissaa Marimekkoa muiden päällä tai kotona, itse en vain pidä moisista tuon enempää. Onneksi kaikkien ei tartte pitää samoista asioista :)

overdose

Mä en oo koskaan omistanu mitään Marimekon juttua. Monta kertaa oon miettinyt ostavani mutta kuitenki aina jääny ku jotain kivempaa on sattunu eteen (:

nasu86

ihania kuvia taas kerran sinusta ja kiva postaus=)

mulla on ollu lokkia , ananasta ja pionia mm. verhot, pöytäliina Ja itse tehty laukku....

myös mari kukkaro ruusukuosilla löytyy=)

Vierailija

Jos sinulla vain sattuu olemaan, niin olisi tosi kiva nähdä nostalgisia kuvia niistä lapsuudenkotisi Ananaksista ja ensimmäisistä Kaivo-verhoistasi. Vihkiruusuista myös!

En saa nimien perusteella mieleeni, millaisia kuoseja nuo ovat, vaikka varmaan tunnistaisin, jos näkisin.

Joku kommentoija mainitsi jo Marimekon klipsipussukat. En tiedä miten nykyään, mutta reilut kymmenen vuotta sitten niitä näki yliopiston luentosaleissa kynäkoteloina jokaisella humanistitytöllä. Myös minulla :)

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram