Puolikuollut bloggaaja täällä hei! Siis mä oon jostain syystä ollut lähes viikon ajan ai-van sai-raan vä-sy-nyt.. Mä voisin vaan koko ajan nukkua, mut sit toisaalta uni ei meinaa illalla oikein helpolla tulla. Aamulla puolestaan miettii vaan, että ei voi olla mitään kamalampaa kuin sängystä nouseminen ja lähes koko päivän päässä hakkaa vaan yksi ja sama ajatus: "mä oon niin väsynyt, että mä kuolen.." Ei tämä nyt sinänsä ole mulle mitenkään uutta, mutta nyt muutaman päivän on tuntunut vaihteeks taas lähes ylitsepääsemättömältä. Mut vielä kolme päivää töitä ja sitten kolme vapaata! En malta odottaa!

Mut fiiliksestä huolimatta olen viimeisen viikon aikana saanut sen verran aikaiseksi, että korkkasin sen Lady Line -jäsenyyteni 45 min muokkaus -tunnilla. Joo, tiedän olis voinut yhdeksän päivän aikana ehtiä käymään jo useamminkin, mutta sitä ekaa kertaa varten piti ensin kerätä rohkeutta ja tsemppiä useamman päivän ajan, joten olen tyytyväinen , että ylipäätään sain pelin avattua.

Ja että mitäkö fiiliksiä se sporttispurttaaminen sitten herätti? No suoraan sanottuna mä vihasin ihan joka ikistä neljääkymmentäviittä minuuttia. Se oli kamalaa. Luulin jo ekan kymmenen minuutin jälkeen kuolevani. Ja viisi minuuttia myöhemmin mä sitten puolestaan toivoin sitä.

Mä en muista montaa muuta hetkeä jolloin olisin tuntenut itseni yhtä avuttomaksi, typeräksi ja noloksi kuin nostellessani niitä käsipainoja reidet kyykkyjen jäljiltä täristen. Toivoin vain katoavani savuna ilmaan. En valehtelematta ollut osannut edes kuvitella kuinka järjettömän huonossa kunnossa mä nykyään olen, ja sen asianlaidan tajuaminen oli syy joka aiheutti nuo edellä kuvailemani tunteet.

No mutta, mä selvisin hengissä vaikkakin se vaati pientä fuskausta kohdissa joissa ohjaaja vaati entistä syvempiä kyykkyjä tai tuplasti nopeampaa tempoa. Ja kyllä mä vähän liioittelin tuossa aluksi, en oikeasti vihannut ihan jokaista minuuttia. Venyttelyistä minä ja erityisesti maitohapoille kuritetut olemattomat lihakseni osasimme sitten jo nauttia.

Pukuhuoneeseen tärisevin jaloin kävellessäni mä sitten koin ahaa-elämyksen ymmärtäessäni, että nyt jos alan harjoittaa tuota karmealta tuntuvaa itseni kidutusta edes suht säännöllisesti, niin se ei enää koskaan tulisi tuntumaan ihan yhtä kamalalta kuin juuri hetki sitten. Se kamalin low point oli nyt takana päin, suunta ei voi olla siitä kuin ylöspäin.

Kotimatkalla osasin sitten jo hieman iloita ja tajusin myös, että mullahan on oikeastaan ollut tietämättäni ikävä sitä urheilun jälkeistä hikistä fiilistä. Se toi mieleen paljon rakkaita muistoja ajalta jolloin kulutin urheiluhallin lattioita monta iltaa viikossa ja farkut kiristivät reisistä vielä lihaksen eikä laardin vuoksi. Mietin haikeana, että mihin se sporttimimmi aikoinaan oikein katosi?

Aika paljon tunteita onnistui siis nuo hikiset kolme varttia minussa herättämään. Se ei voi olla huono juttu.

Kommentit (15)

Tsemppiä Veera! :) Mä taistelen omaa laiskistunutta olemustani ja vanhaa reisivammaa vastaan lenkkipolulla...urheilijaminä katosi reisivamman myötä viitisen vuotta sitten, eikä se reisi siellä sohvalla makoilulla ole parantunut, joten josko liikkumalla sitten, aluksi ihan vaan reippailla kävelyillä. :)

Ramona

Ihana teksti! Mulla kans ollu ihan samanlaisia tuntemuksia, että tsemppiä kans sinne! :))

Muakin väsyttää kyllä ihan liikaa!

Ja toi sun liikuntatekstis herätti mut tajuamaan että musta on tullu kyllä joku ihmeen laiskamato ja että voisin mäkin lähteä vaikka lenkkipolkuja kuluttamaan kunhan paranen vatsataudista :D

Mme Flore

Kuulostaa jotenkin tutulta... :) Mutta voit myös lohduttautua / lisätsemppaantua sillä, että kun kerran on ollut hyvässä lihaskunnossa, niin siihen tilaan pääsee nopeammin takaisin, kuin jos ei olisi koskaan treenannut.

Kiva muuten kuulla kokemuksiasi LL-salista, olen miettinyt itse että pitäisikö vaihtaa nykyisestäni heille.

Joo tuo nolous on kyllä karmea fiilis joka tulee kun menee ekan kerran sinne jumppaan/salille/treeniin. Tuntuu että kaikki katsoo ja huomaa. Tekis mieli tosiaan haihtua silloin savuna ilmaan.

Mutta siinä olet ihan oikeassa että se vaikein on nyt tehty ja tästä eteenpäin se onkin jo helpompaa. Jossain vaiheessa tulet jopa nauttimaan siinä rääkin aikanakin :)

Oot muuten rohkeempi kuin minä, koska en ole _vieläkään_ lähtenyt salille, treenaan vain kotona ja käyn lenkillä. Tuntuu että ois kiva olla vielä vähän pienempi ennenkuin minnekkään kehtaa edes mennä :P

Ootko muuten tsekannut että saat tarpeeksi vitamiineja? B-vitamiini saattais auttaa tohon väsymykseen :)

Pippuri

Hei paljon tsemppiä sulle! Niinkun sanoit niin nyt on suunta vain ja ainoastaan ylöspäin! :) Jokainen tekee jumppatunneilla oman parhaansa mukaan, se on ihan sama vaikkei jokaista toistoa jaksaisi tehdä tai riittävät isona! Paljon tsemppiä ja leuka pystyyn ja ole ylpeä itsestäsi!

sannu

Jee, hyvä Veera! Jo se, että yleiskunto nousee, auttaa selättämään väsymyksen ja sen tunteen kun veto on pois ja vois maata 24 h peiton alla. Ja mikä positiivisinta, kevät tekee tuloaan ja valoisat aamut ja pitenevät illat auttaa jaksamaan. Mä olin kuukausi sitten omassa low pointissani, en jaksanut herätä luennoille ja pidin verhot kiinni ja käperryin tiukasti viltteihin. Päivät käynnisty kahvilla (jos silläkään) ja harkitsin jopa johonkin lääkäriin menemistä. Cittarin vitamiinihyllyllä nappasin kuitenkin koriin vahvaa d-vitamiinia ja kalaöljykapseleita ja monivitamiinia, enkä oo sen jälkeen ollu enää niin väsynyt! (Tai sitten mulla on vaan kevättä rinnassa ja tollanen pillerimäärä toimii placebona..)

Tiina

Hyvä Veera, siitä se lähtee, eka kerta on se vaikein.. Kunto kasvaa yllättävän nopeesti :)

pauliina

siitä se lähtee! ja mitä huonompi alkukunto, sitä nopeammin näkyy kunnon kohentuminenkin. ja sehän jo itsessään motivoi jatkamaan. nautit sentään jo venyttelystä ja jälkifiiliksestä, kohta nautit siitä treenistökin. hyvä veera!

E

Tsempit, siitä se lähtee! Kunto nousee kyllä nopeasti ja pian jo nautit hommasta :) !

Mulla on molemmissa raskauksissa tuntunut heti ekana tuolta "että kuolen väsymykseen"..tää on ollut siis eka oire raskaudesta.

Elisa

I can feel your pain. Kävin tänään pitkän tauon jälkeen ensimmäistä kertaa kuntosalilla, ja olin aivan järkyttynyt siitä, millainen voimaton ja löysä vetkula minusta on tullut. Mutta tästä on suunta vain ylöspäin, toivottavasti sekä siellä että täällä :)

Tsemppiä! Itellä sama eessä ens viikolla. Liityin uudelle salille, ja nyt taas kerran se uusi elämä on alkamassa. Itellä aktiivinen liikuntatausta takana, mutta kummasti sitä kroppa unohtaa kaiken. Ja jos ei oo säännölisiä treenejä niin ei tule kyllä yksin lähdettyä. Pari ekaa viikkoa on aina kauheimmat, pärjäät kyllä! :)

Vierailija

Hienoa että sait ylitettyä kynnyksen! Mulla on aina ollut (ja on edelleen) hirveä kynnys ryhmäliikuntaan, koska olen aina se isoin/kömpelöin/hyllyvin/kalpein tyyppi siellä trikoohousuisten tervehenkisten jumppapimujen seassa. Tärkeintä on löytää se oma laji, missä viihtyy vaikka hyllyisikin. Itse olen sen löytänyt, ja vaikka välillä tuleekin treenitaukoja, motivaatio on helpompi löytää uudestaan kun muistaa miten tykkääkään siitä lajista.

Apua, tästä sain taas inspiraatiota lähteä salille. Kuntoiluuni oli tullut jo useamman vuoden tauko, kunnes viime elokuussa liityin taas. Nyt en ole nilkan nyrjähtämisen jälkeen käynyt yli kuukauteen, eli voisin jo ryhdistäytyä. Meikäläisen reidet ei kuitenkaan ole sieltä ihan pienimmästä päästä, minkä tajuaa entistä selvemmin ku aloitin blogin pitämisen ja asukuvien ottamisen :) tsemppiä sinullekin ja jaksamista!

kedolla.blogspot.com

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram