Olen nyt jo aika monta päivää pohtinut pitäisikö minun lainkaan raottaa sanaista arkkuani mieltäni painavasta asiasta vai olisinko vain hiljaa ja odottelisin parempaa päivää. Nyt kuitenkin päätin availla "ääntäni" siinä toivossa, että tämä nillittäminen osoittautuu jo muutaman päivän kuluessa täysin turhaksi, jälleen kerran.

Lyhyestä virsi kaunis. Minua vaivaa mitä pahin blogi-kriisi, -laiskuus, -tympeys, you name it. Tuntuu, että ei ole mitään sanottavaa yhtään mistään. Tai olisi oikestaan paljonkin sanottavaa (mm. tissiliiveistä, ihmetyksestäni läskimakkaroiden väliin vaatteiden päälle kiskottavista vöistä, minua vaivaavasta akuutista housuhimosta, hääangstista, kasvavasta rakkaudestani valkoisia Vagabondejani kohtaan jne jne) mutta en osaa pukea niitä kiinnostaviksi sanoiksi.

Keskittymiskykyni ei vaan riitä tuottamaan hyvää ja mielenkiintoista tekstiä. Ja mitään hauskaa nyt ei ainakaan näppikseltä irtoa. Ja minä kun kuitenkin haluaisin kirjoittaa sellaisia postauksia joista löytyisi aina edes jokin pieni pointti ja jotka edes silloin tällöin hymyilyttäisivät niin minua kuin lukijoitakin.

Blogitympeys on ulottanut lonkeronsa myös tunteisiini muita blogeja kohtaan, muutamia livenäkin tuttujen ihmisten blogeja lukuunottamatta oikein mikään ei jaksa nyt innostaa.En halua syventyä tähän tylsistymiseen sen enempää, mutta tyydyn vain ihmettelemään, että miksi niin blogi tuntuu liukuvan entistä enemmän sellaiselle "mitä tein ja söin tänään" -linjalle joka ei valitettavasti kiinnosta minua. Mutta ilmeisesti sitten aika monia kiinnostaa.

Tahtoisinkin löytää jotain uutta mielenkiintoista luettavaa. Nimenomaan luettavaa, ei pelkkiä random-kuvia kahden lauseen kera. Haluaisin luettavaksi jonkin tyyli-/lifestyle-blogin josta voisin tuntea saavani inspiraatiota ja jonka kirjoittajaan voisin kiinnostuksenkohteiltani samaistua. (kellään hyviä vinkkejä?!) Ja ennen kaikkea olisi todella hienoa jos kykenisin itse kirjoittamaan edes hieman haavekuvieni suuntaista blogia, mutta just nyt ei oikein irtoa. On vähän niin kuin fokus hukassa.

Miksi siis tämä vinkuna? Siksi, että luotan siihen, että sanomalla tympäytymiseni ääneen, saan joa muutaman päivän sisään huomata olleeni väärässä ja purkaukseni olleen täysin turha ja blogi-innoituksen jälleen salakavalasti palanneen. Näin on käynyt joskus aiemminkin. Parin viikon hiljaisuuden ja siitä mainitsemisen jälkeen runosuoni onkin jälleen pulpunnut hetken aikaa melko vuolaasti. Siihen en sentään usko, että kehittyisin yhtään taitavammaksi kirjoittajaksi, mutta jos nyt toivotaan, että näppis  joskus laulaisi jos ei nyt ihan nerokkaita aarioita niin edes keveitä pop-säkeitä.

Ehkäpä siis jo tänä iltana näpyttelen taas entisellä innolla jotakin uutta postausta ja tunnen suurta noloutta katsellessani tätä avautumista. Tai sitten en. En osaa sanoa. Ehkä. Toivottavasti. Nolon vinkumisen hetken päästä täysin turhaksi huomaaminen kun on aina yhtä kirvelevää ja ah niin ihanaa.

Tämä helpotti.

Kommentit (29)

Eksyin tänne blogilistan kautta ja ensinäkymällä tykkään kyllä kovasti:) sama blogi-väsymys ajoittain vaivaa minuakin ja mä en myöskään oikein saa mitään irti mainitsemasi kaltaisista blogeista. Onneksi joukossa on kuitenkin muutama oikein hyväkin jotka tuovat hymyn huulille. Kun vaan muistaisi joskus lähteä niitä blogeja tsekkaamaan sen normaalin päivittäisen listan ulkopuolellekin;)

Veera

pitäis tosiaan joskus vaellella sattumanvaraisissa blgeissa niiden vanhojen tuttujen lisäksi.. ei niitä upeita tuoreita tuttavuuksia taida muuten löytyä..

Yksi sana: "blogitauko". Ite kärsin aivan samasta ongelmasta melkein koko alkuvuoden, kunnes lopulta annoin periksi ja pidin yli kuukauden tauon. Aluksi jätin muidenkin blogit tyystin lukematta, koska ei vaan jaksanut kiinnostaa. Sen luvan ku itelleen antoi ja keskittyi hetken muuhun, tuttu innostus blogimaailmaa (etenkin sitä omaa blogia) kohtaan palas aivan vaivihkaa. Ei ne harrastukset aina voi yhtä hyvältä maistua ja se on ihan normaalia se. Sen oon huomannu myös, että jos on itellä into kadoksissa, niin uusien mahtavien blogien ettiminen ja löytäminen aiheuttaa vaan pahemman turtumuksen ja riittämättömyyden tunteen, ku eihän se oma ulosanti siitä virkisty, jos oma mieli sanoo, että muilla on sana hallussa paremmin ja "emmää osaa noin hyvin kirjotella" jne. vaikkei totuus ihan semmonen oiskaan. :p

Veera

toi oli kyllä hyvä pointti, että ne uudet mahtavat blogit voi tosiaan huonoon aikaan luettuna aiheuttaa turhia huonommuuden tunteita. Etenkin kun mä ainakin olen melkoisen herkkä juurikin sellaisille tuntemuksille. :P

Niin tuttua, niin tuttua.. Pieni tauko kuitenkin auttaa aina :) Ja samoin ahdistuksen ulos päästäminen vaikka blogitekstinä - itekin oon monesti huomannut, että heti kun vähän valitan miten ei oo innostusta ja ei keksi mitään, niin parin päivän päästä onkin yhtäkkiä taas intoa täynnä.

Jotenkin tää kevät tuntuu muutenkin taas olevan turhan raskasta ja väsynyttä aikaa. Mut ehkä se tästä. Tsemppiä! :)

Veera

joo, itseasiassa jo tänäänkin tuli jo monta juttua mieleen mistä vois kirjoittaa. Eli lähes viikon tauko ja höyryjen päästely auttoi jo vähän. :)

Marja

Nyt kommentoin jotain, mitä ei ehkä pitäisi, mutta itseäni ärsyttää myös nopsa randomkuva ja kaksi sanaa -postaukset *kaupallisissa blogeissa* siitä syystä, että kuvittelen bloggaajan saavan palkkion per postaus. Ehkä näin ei ole ollenkaan, mutta olen pässääni kehittänyt tällaisen skenaarion.

Muuten kannatan blogitaukoa, jos yhtään siltä tuntuu. Me uskolliset lukijat kyllä jaksetaan odottaa hyvää takaisin!

Veera

mitä Indiedaysiin tulee, niin voin sanoa, että todellakaan ei saada palkkiota postausten määrään perustuen. Eli nou hätä sen suhteen. :)

Minulle tyylibloggaaminen jää usein paljolti kuvien varaan siksi, että koen tyyliasioista kirjoittamisen jotenkin tosi vaikeaksi. En missään nimessä halua esiintyä tyylipoliisina - enkä oikein edes pidä itseäni tyylikkäänä ihmisenä, mitä nyt satun tykkäämään vaatteista. Kirjoita siitä nyt sitten. Välillä tuo ahdistaa ja inspiraatio on hukassa, etenkin jos tee-se-itse osastokin on ihan jumissa.

Minulle parasta antia ovat kyllä sellaiset blogit, jotka eivät ole oman tyylini kanssa mitenkään sataprossenttisesti linjassa - jopa sellaisista joissa tyyli ei ole sinne päinkään. Noista saa huomattavasti enemmän inspiraatiota omaan pukeutumiseen kuin niistä, joissa jokainen asu voisi olla omasta arjesta. Vaatteita ja asusteita näkee tuoreista näkökulmista.

Veera

kyllä minäkin joitakin sellaisia blogeja tykkään kytätä jotka on ihan erilaisia oman tyylini kanssa, mutta kaipaisin kyllä jotain omaa tyyliäni lähellä olevaakin. Itse kun en ole ajatustoiminnaltani sitä lajia, että osaisin inspiroitua juurikaan millään tasolla sellaisten ihmisten pukeutumisesta joiden tyylistä en välitä lainkaan.

Niina

Sanonpahan vain kannustukseksi, että nuo merkinnän alkuun kirjaamasi asiat, jotka haluaisit jossain muodossa blogiisi tallentaa ja jakaa meidän lukijoidemme kanssa (valkoiset Vagabondit, rintsikat, housuhimosi, jne) ainakin herättivät jokainen heti innostiksen - haluan lukea lisää! On monia arkipäiväisiä asioita, joista monet haluaisivat hieman rakentavampaa ja jonkin näkökulman sisältävää lueattavaa, kuten vaikka nuo edellä listaamasi aiheet. Kannustan siis tarttumaan aiheeseen kuin aiheeseen, jos vain jokin näkökulma itseltäsi löytyy. Toki blogi ja niiden lukeminen ei saa olla koko elämä, joka alkaa ahdistaa jos mitään ei keksi. Itse olen pyrkinyt siihen, että ahdistaessaan sysään blogimaailman koukerot ja klikkaukset taka-alalle ja kun innostus herää (niin käy yleensä kun asiaa ei edes ajattele) on ihana uppoutua taas tähän virtuaalimaailmaan!

Mainiota maaliskuuta sinulle, huomenna jo kuun puoliväli saavutettu ja kevät on taas askeleen lähempänä <3 Ehkä se kevätilma ja arska auttaa bloggaajiakin hersyviin teksteihin :)

Veera

minäkin luotan kevätilmaan ja aurinkoon joten eiköhän noista jo mainituista aiheista tule jotakin turistua. :)

Voi Veera, Veera. I feel you! Minua blogitylsistyminen on vaivannut jo pitkän aikaa ja olen huomannut, että luen enää paria hassua blogia (tämä yksi niiden joukossa), kun tuntuu että niin harvalla on mitään kiinnostavaa annettavaa.

Tunnen samalla syyllisyyttä, kun en jaksa enkä ehdi seurata mitä blogosfäärissä tapahtuu. Niitä suosikkiblogejanikin seurailen nykyään vain harvakseltaan, koska vapaa-aikaa tuntuu olevan niin julmetun vähän. :/

Mutta parhaita blogeja ovat minusta ne, joiden juttuja jaksaa hymyssä suin muistella vielä pitkänkin ajan jälkeen. Viimeksi eilen nauratti se teikäläisen "uudelleen lämmitetty nakkikeitto"-vertaus, kun katselin telkkarista Sinkkuelämää-leffaa. :D

Veera

ihana kuulla, että en ole tylsistymiseni kanssa ihan yksin!

Pitänee tosiaan itsekin vaan raakata lukulistaa entisestään ja käyttää aikansa vaan muutamaan oikeasti kivaan blogiin ja käyttää muuten vapaa-aikansa paremmin. Ehkä sitä kivaa kirjoitettavaa sitten löytyy itsellekin. :)

K

Monesti auttaa se, että uskaltaa sanoa asiat ääneen. Stressikin helpottaa, kun uskaltaa tunnustaa itselleen ja muille, että nyt stressaa ja pinna katkeaa ihan just. Terkuin eräs stressierkki, jonka stressi lieveni heti, kun pääsi purkautumaan.

Veera

joo kyllä minustakin tuntuu, että pahin paine poistui heti kun sitä ei enä pantannut sisällään. :)

mirkku------

Arvostan blogiasi juuri siksi, että vaikka kirjoitat keskivertoa harvemmin, on sinulla kuitenkin keskivertoa enemmän sanottavaa. Teksti on nokkelaa ja jutuissa on yleensä jokin mielenkiintoinen pointti. Olen huomannut joidenkin blogien muuttuneen ajan kanssa hiukka väkisin väännetyn oloisiksi. Ei ole enää mitään sanottavaa mutta on "pakko" postata päivittäin jolloin postaukset jäävät laimeiksi.

Mutta tuskinpa tuo ketään haittaisi, jos vaan ottaisit esmes parin viikon tauon? Sinä aikana voisi kertyä jutunjuurta ja ajatuksia moniin uusiin postauksiin?

Veera

mä yritän viimeiseen asti välttää pakkopostaamista. Ja siksi näitä hiljaisia viikkoja sitten aina väliin tuleekin. Mutta sitä tuntee itsensä jotenkin huonoksi bloggaajaksi kun ei joka päiväksi riitä mahtavia aiheita. :P

Väsyminen ja kyllästyminen on ihan sallittua, en usko, että lukijakuntasi häipyisi minnekään vaikka pitäisitkin pienen tauon. :) Ja olen samaa mieltä muiden kanssa, sinulla on keskivertoa enemmän asiaa päivityksissäsi, ja minä ainakin odotan niitä aina innolla.

Veera

no mä aina pidän pieniä taukoja siitä sen pahemmin mitään tiedottelematta. :)

Vierailija

ei sun tartte kirjottaa, jos ei huvita. kohta ehkä taas huvittaa. tuskin väkisin vääntämällä tekstisi olisivatkaan sitä oivaltavaa, humoristista veeraa mihin olemme saaneet tottua. hyvää kannattaa odottaa! leppoisaa kevättä!

Veera

kiitos kauhiasti! Kirjoittelen sitten taas kun on enempi sanottavaa. :)

Tätä näyttää nytten olevan ilmassa muillakin! Muista kuitenkin, ettei ikinä ole pakko kirjoittaa. Yrittämällä yrittämisestä ei useimmiten tule kuin huonoa jälkeä. Asian täytyy tulla sydämmestä. Kirjoitat kun kirjoitat, pysyn itse ainakin täällä hamaan tulevaisuuteen! :D

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram