Suosittelen, että kaikki ne jotka tuntevat ahdistuvansa toisen ihmisen kymmenistä kenkäpareista ja joiden mielestä kenkähaasteemme on ällöttävää yllytystä kerskakulutukseen, lopettavat lukemisen nyt sitten suosiolla. Turhaan itteenne kiusaatte näillä raporteilla.

Tänään on kenkähaasteen päivä nro 50. Takana on siis jo yhtä monta kenkäparia, mutta edessä olevien määrästä ei ole allekirjoittaneellakaan kovin kummoista arviota, sellaiseen tahtiin kaapit tarjoavat yllätyksiä. Nim. "Ai hitto, olin ihan unohtanut nää ihanat mokkanahkaiset Vagabondin bikerit!" Säästin kylläkin tuon löydön vähän myöhemmäksi.

Vaikeuksia en tunnusta vieläkään haasteen aikana kohdanneeni muuta kuin toisinaan kiireessä jolloin jalkinepäätöksenteko on tuntunut ylitsepääsemättömältä ja normitilanteessa olisi vain kiskonut jalkaan jotkut ikisuosikit. Joka päivä on kuitenkin kengät jalkaan löytynyt.

Maanantaina kaivelin käyttöön kirpparilta muutamalla eurolla ostamani Dockersin traktorit. Muistuttivat jollain niin suloisella tavalla teinivuosista, että sekosin ja ostin. Mutta nyt käyttäessä muistin miksi ovat jääneet kaappiin, toinenkenkä tuntuu ikävän painostavalta  jalkapöydän korkeimmalta kohdalta. Harmittavaa sillä toinen kenkä tuntuu ihan sopivalta. Teininostalgiatraktoreita odottaa siis kirppispino.

kenkaviikko7_A

Tiistaina keli oli karmea ja kovin märkä, joten oli hyvä päivä korkata ainoat haasteen aikana taloon tulleet uudet kengät. Kyse ei siis ole ostetuista uutukaisista, vaan me kaikki Refa-tytöt saimme valita itsellemme suosikkimme Sorelin syys-/talvimallistosta. Eli myös kilpakumppanini sai kengät, joten tämä ei vaikuttanut kilpailutilanteeseen.

Itselleni Sorel-valinta oli helppo, sillä olin jo usein ihastellut Iinan melko samanmallisia  korkkarikumppreita niiden käytännöllisyyden ja kauneuden vuoksi. Iinan vanhemmat Sorelkumpparit ovat mustat, mutta nykyisestä mallistosta nuo sadepäivien piristäjät löytyivät ehkäpä vielä asteen upeampina nimittäin oranssinpunaisella korolla varustettuna!

Sellainen on pakko sanoa Soreleista miinukseksi, että niiden kokopolitiikka on jotenkin monimutkainen. Omistan samalta merkilt toisetkin kengät ja yritin vertailla niiden kokomerkintöjä ja cm-mittaa päättäessäni oikeaa kokoa noista uusista kengistä, mutta tiedot eivät jotenkin täsmänneet ja homma meni ihan arpomiseksi. Mutta jollain tuurilla mulle sitten saatiin sopivat kengät. Nämä on nyt kokoa 37,5 US 6,5 ja eivät saisi olla ainakaan milliäkään pienemmät.

Keskiviikkona hengailin kaikinpuolin pulsun näköisenä päällä olleiden vaatteiden ollessa mitä omituisin sekasotku. Legginssien ja värikkäiden sukkien kaveriksi nappasin yllärinä eteen tulleet pinkit tennarit.

kenkaviikko7_B

Torstaina käytin kivat kevyesti kimaltavat Bullboxerin maiharit ja perjantaina saapastelin koko päivän ilan baarireissua myöden omaan kenkätyyliini kovin konservatiivisilla, mutta silti paljon tykkäämilläni Clarksin Mascapone -nimisllä nilkkureilla.

Koko viikko meni oikeastaan enemmän tai vähemmän kotona masistellessa ja kaikki kodin ulkopuoliset pyrähdykset olivat aika lyhyitä, mutta lauantaina sattui koko haasteen aikana ihan eka päivä, kun en astunut jalallanikaan ovesta ulos. Sovimme jo haasteen alussa, että tuollaisina päivinä sitten vaan valitaan jotkin kengät jotka lentävät käytettyjen pitoon. Sinne oli hyvä heivata tähän vuodenaikaan muuten takuuvarmasti käyttämättä jäävät Dieselin kiilakorkoiset sandaalit.

Eilen oli kuiva keli, mutta käytin silti viikon toisen kumikenkäparin, kun halusin kauppaan lähtiessäni vetää jalkaan jotkin helpot ja nopeat kengät. Onneksi jemmassa on vielä parit ihan kunnon kumpparit kurjia vesikelejä varten.

Tällä viikolla onkin sitten taas vaihteeksi syytä kaivella kaapista myös kekkerikorkkareita, sillä ylihuomenna juhlitaan Re:faa Helsingissä. Jospa siis seuraava viikkoraportti esittelisi vähän mielenkiintisempia ja herkullisempia kenkiä kuin tämä kotonamöllötysviikko.

Kommentit (1)

Sorelin koot on kyllä monimutkaiset, itse valitsen sen yleensä ihan cm:n mukaan, mutta silti välillä tulee väärä koko. Juuri jouduin luopumaan ihanasta parista siksi, että se oli kaikesta huolimatta liian pieni jalkaani :(

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram