Tajuttomat tissit. Mahottomat melonit. Pahaiset puskurit. Kauheat kannut. Pulleat purjeet. Just ne. Raivostuttavat, hillittömän rasvakasan päällystämät maitorauhaset jotka roikkuvat nahkapusseissaan tuossa etumuksessa. Ai että mitä niistä? No ne ovat jo pitkän aikaa kalvaneet mun mieltä, hankaloittaneet elämää, aiheuttanet kipua ja suoraan sanottuna v******neet aika raskaasti. Ja nyt tällä viikolla jotenkin katkesi kamelin selkä, tai tarkemmin ottaen tämän pyllerön niska.

Mun päätä oli särkenyt jo muutaman päivän, kaulan kaikki lihakset olivat ihan totaalisen kosketusarat ja rintarangan lukot haittasivat jopa hengitystä. Keskiviikko aamuna huonosti nukutun yön jälkeen herätessä päänsärky oli jo sitä luokkaa, etten päässyt edes töihin. Päädyin nakkaamaan naamaani normin särkylääkkeen lisäksi yhden opamoxin (rauhoittava), joka sitten toimi kuin häkä ja relaksoi koko eukon siinä määrin, että pystyin myöhemmin päivällä alkaa venyttelemään ja hieromaan niskaa ja hartioitani ilman karmeaa kipua ja huonoa oloa.

Siinä sitten nukuttuani yhden kokonaisen arkipäivän pehmeässä lääkeillä aikaansaadussa pilvessä tajusin, että nyt on hommat menneet liian pitkälle. Tajusin, että mun on nyt ihan oikeasti alettava kaikin mahdollisin keinoin taistelemaan näitä mega boobsejani ja niiden vaikutuksia vastaan. Olen aivan liian kauan vältellyt säännöllistä liikuntaa ja suurin syy siihen välttelyyn on ollut juurikin nämä saakelin tissit. Mutta niin inhottavalta kuin urheiluhommat näiden säkkien kanssa tuntuvatkin, niin liikunta on juuri se ainoa ase (hyvien ja tukevien liivien lisäksi ja se homma on jo hoidossa), jolla voin koittaa minimoida H-kuppini aiheuttamaa harmia ja yrittää pitää itseni työkykyisenä ja järjissäni.

Niinpä suuntasin askeleeni tänään läheiselle kuntosalille, jossa oli avoimien ovien päivä, kerroin tutulle jumppaohjaajalle rehellisesti ongelmistani ja siitä kuinka suuri kynnys minulle on liikunnan suhteen viime vuosien aikana kasvanut. Sain riittävästi ymmärrystä ja tsemppausta ja vinkkejä esim. mitkä tunnit voisivat sopia minulle, jotta allekirjoittaa täräytin sopparin ja liityin Lady Linen jäseneksi.

Porin Lady Line on itselleni tuttu paikka jo aikojen takaa, sillä olin siellä jäsenenä reilun parin vuoden ajan lopetettuani lentopallon pelaamisen vuosikausia sitten ja tykkäsin paikasta kovasti. Säännöllinen kuntoilu loppui sitten selvittämättömän lähes pari vuotta kestäneen niveloireilun ja sen aiheuttamien kipujen vuoksi ja sen jälkeen on säännöllisen liikunnan ujuttaminen elämääni käynyt vuosi vuodelta vaikeammaksi. Mutta nyt mä päätin myöntää pelkoni ja ongelmani, tarttua niitä sarvista ja aloittaa varovaisesti matkan kohti tavoitteitani.

Ja mitäkö ne tavoitteet sitten ovat?

  • saada säännöllinen liikunta takaisin osaksi elämääni
  • oppia pitämään parempaa huolta selästä, hartioista ym. tissiparoista kärsivistä paikoista
  • yleinen kunnon kohottaminen

Nyt kaikki tietenkin miettii, että miksi ihmeessä minä ylipainoinen pyllerö en listannut tavoitteisiini laihtumista. No minäpä kerron. En halua lähestyä tätä asiaa laihdutuskärki edellä, sillä en halua vahingossakaan luoda itselleni mielikuvaa, jonka mukaan hyvinvointia voisi mitata muka nimenomaan painolla. Haluan keskittyä tavoittelemaan hyvää, energistä ja kivutonta oloa. Toki noita edellä mainittuja tavoitellessa myös painon muutos on hyvin paljon mahdollista, mutta en halua tehdä vaa'asta pääasiallista vastustani. Haluan tuntea onnistumisen ja hyvän olon tunteita mitattuna muuten kuin kiloissa. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Pelkkä laihtuminen ei useinkaan ole se järkevin tavoite kenellekään. Sitä sokeasti tavoitellessa, kun on vaarana myöskin totaalinen harhaan astuminen. Niin sanotusti ojasta allikkoon. Itse olen joskus ollut siellä "allikossa". Menneistä edes hieman viisastuneena haluankin siis tavoitteideni olevan ennemminkin sellaisia pieniä muutoksia tavoissani ja tekemisissäni jotka tekevät olostani kokonaisvaltaisesti paremman, putosipa siinä sivussa kiloja tai ei.

Liityin siis tosiaan Lady Linen jäseneksi ja olen nyt tämän päivän kerännyt rohkeutta suunnatakseni huomenna sinne tähän erään ensimmäistä kertaa. Myöhemmin tulen saamaan apua myös Lady Linen ammattilaisilta, sillä kehittelemme jonkinmoista yhteistyötä henkilökohtaisen valmennuksen saralla. Maksan siis ihan itse jäsenyydestäni, mutta tulen saamaan veloituksetta henkilökohtaisen valmentajan neuvoja ja ruoskintaa, kunhan mietimme yhdessä niistä sopivan kokonaisuuden.

Ajatuksenani olisi pyytää valmentajalta apua nimenomaan siihen, että löytäisimme minulle ja ongelma-alueilleni sopivia treenimuotoja ja tarkoituksena olisi sitten jakaa ammattilaiselta saamaani viisautta myös täällä blogissa, jotta siitä voisi kenties joku muukin kaltaiseni tissevä pyllerö, tai tissevä ei-pyllerö, hyötyä. Ja miksei toki muutkin. Mutta itsellä nyt tuo motivaation ja kiinonstuksen kärki löytyy tosiaan tuosta puskuriprobleemasta, joten sen asian ehdoilla ja vaatimuksilla tässä varmasti tullaan monessakin kohtaa menemään.

Miltäs mun suunnitelmat kuulostaa?

Kommentit (66)

Vierailija

Hihi, olipa ihana kirjoitus. Minulla on 3 kk ikäinen vauva, ja imetän häntä. Osaan tosi hyvin samaistua tuohon tissi-inhoosi! Vauva on ihana, mutta kieltämättä odotan, että pääsen näistä mahtimeijereistä eroon. Tsemppiä liikkumiseen! :)

Sanna

Tsemppiä! Hienolta kuulostaa suunnitelma ja toivottavasti saat hyvä ohjelma joka motivoi sitä noudattamaan ja saat tuloksia jotka helpottavat oloa. Innolla odotan postauksia millaisella liikunnalla tuloksii pääset.

Ja tuo on on totta, ei se laihdutus aina ole se avain onneen.

koitan nyt vaan muistaa, että täytyy aloittaa riittävän varovasti ettei into laannu heti alkuunsa. Mutta jos jotain tuloksia tulee, niin kerron kyllä täällä. :)

Keiju

Hei!

Yksi isorintainen ilmoittautuu täällä myös. Mulla on ''vaan'' DD-kupit, mutta tuntuu, että nekin on jäämässä pieneksi. Minustakin tuntuu, että pienemmätkin rinnat riittäisivät. Välillä oikeasti turhautuu suuriin rintoihin. Vaatteet ei näytä niin hyvältä ja lenkkeily on hankalampaa jne. Mutta tällaiset on annettu, niin näillä mennään. :) Tunnen siis ärsytyksesi! Itse olen kuitenkin välttynyt pahemmilta päänsäryiltä, mutta yläselän lihakset menee välillä jumiin ja hartiat myös. Hierontaa tarvitsee ehkä enemmän kuin keskivertoihminen. Ah, mikä ''tekosyy'' hierontaan. (Jos haluaa nähdä jotain positiivista.)

Tsemppiä liikuntaan! :)

joo, hieronta-aikoja vois kyllä taas pitkästä aikaa varailla.. kiitos siis muistutuksesta! :)

Heipsis,

Samojen asioiden äärellä ollaan. Mulla on DD-kuppi, niskat aina jumissa ja vatsalle on tullut ihana uimarengas, joka alkoi ällöttämään valokuvia katsoessa ja mä olin aina kärttyinen. Mulla oli paikallisen fressin jäsenyys pyörinyt turhan panttina varmaan vuoden lompakossa. Ennen vuoden vaihdetta mä kävin hierojalla ja purpatin hänelle ongelmistani. Hän ehdotti omaohjaajapalveluita ja niin mä teinkin ja varsin omalle ohjaajalle ajan. Ekalla kerralla kartoitettiin tilanne ja nyt tällä viikolla on kehonkoostumusmittaukset, treeniohjelmien tsekkaus ja salitreenin harjoitukset.

Mä oon pariviikkoa käynyt ihan oma-aloitteisesti ohjatuilla tunnilla ja pyrkinyt aloittamaan liikuntaa pehmeästi niskoja kuunnelle. Ehdottomia lemppareita on Core ja Boby Balance. Aiemman lemmpparin body pumpin on jättänyt odottamaan sitä aikaa, kun mun niskat on kondiksessa.

Tsemppiä liikuntaan, suunnitelmat kuulostaa hyvälle!

mä en olekaan corea tainnut koskaan kokeilla, mut body balancesta oon kans tykännyt silloin kun olin viimeksi salilla jäsenenä.

Mua kyllä vähän hirvittää oma mahdollinen kehonkoostumusmittaus.. :P

Maami

Isojen rintojen kanssa elo voi olla joskus kyllä aikasta taistelua.

Tuli vain mieleeni jotta oletteko tietoisia semmoisesta, että rintojen pienennysleikkauksen saa KELAN maksamana silloin kun rinnat aiheuttavat noinkin paljon ongelmia.

Ystäväni leikkautti jo jotain 15 vuotta sitten, eikä ole katunut päivääkään. Hän pääsi ainaisista selkä, hartia ja pääkivuista ajan kanssa kokonaan.

Hänen tilanne oli hurja ennen leikkausta...pituutta naisella on vain 150 cm ja rinnat oli kuppikokoa H. Ryhti oli painunut kasaan ja sai tehdä aika duunin että sai sen oikeneen, vuosien "rintojen kannon" jälkeen.

Tsempit kaikille asian kanssa taisteleville!

juu, olen kyllä tietoinen tuosta rintojen pienennysleikkauksen mahdollisuudesta ja olen sen mahdollisuutta toisinaan miettinytkin. Haluan kuitenkin kokeilla ensin kaikki itsehoitokeinot ennen kuin alan oikeasti miettimään puukon alle suuntamista. Tuollainen leikkaus ei kuitenkaan ole ihan pikku juttu.

Hyvältä kuulostaa!

Olen itse kulkenut tien ylipainosta normaalipainoon (normaalipainossa vuodesta 2004 tai 2005, en enää muista ilman tarkistamista) - ja se tie kulki nimenomaan pienten yksittäisten muutosten kautta, ei valtavana elämäntaparemonttina. Mutta jokaiseen pieneen muutokseen sitouduin ja huolehdin siitä, että pystyn niitä oikeasti elämässäni toteuttamaan.

Tisseistä en kokonaan päässyt (Funky Ladyn myyjä myi järkytyksekseni minulle liivit kokoa 70 H) - mutta rintavarustuksen aiheuttamat ongelmat ovat nykyisin huomattavasti vähäisempiä.

Onnea ja intoa matkaan!

joo, en edes yritä mitään "rytinällä kaikki tavat uusiksi", vaan jos nyt jotain pieniä muutoksia saisi aluksi aikaan edes tuon liikunnan kanssa.. katsellaan muita juttuja sitten hetken päästä.

SaraJana

Erittäin järkevältä kuulostaa tuo, miksi et listaa laihdutusta tavoitteeksi! Mullakin kuppikoko normaalisti E, mutta nyt imetyksen myötä H. Tosin myös vaatekoko on 44-46. Tein itselleni uudenvuodenlupauksen, että alan liikkua enemmän. Ei haittaa, jos sivutuotteena laihdun, mutta päätavoite on saada itselle parempi ja energisempi olo. Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevia postauksia aiheesta! :)

Jutta

Suunnitelmat kuulostaa hyvältä! Itsekin etenen etuvarustuksen sanelemalla tahdilla. Aloitin viime lokakuussa, kuten sinäkin, monen vuoden tauon jälkeen salilla käymisen. Sitä ennen lääkekaappi oli viikottainen kaveri. Nyt lihaskunnon parannuttua lääkekaapilla on käyty vain pari kertaa. Hurjasti tsemppiä sinulle! Paremmilla lihaksilla jaksaa itsekin tallustaa päivänsä reippaammin.

mahtavaa kuulla, että olet jo tuntenut muutoksen! Toivottavasti minullekin käy niin tässä kevään myötä. :)

Vierailija

Todella oikein tuo ajattelutapa! Itsellänikään (koko 42-44) ei ole laihtumistavoite todellakaan ykkösenä.

Tiedän aikaisemmista salikokemuksistani, että tavoitteena on tälläkin kertaa yleinen hyvinvointi ja ryhdin saaminen. Lihaksilla saatu ryhti ja kiinteys sai ainakin itseni näyttämään jo 10 kiloa hoikemmalta, vaikka oikeasti en laihtunut painostani.

Tsemppiä sulle ja kaikille muillekkin!

ja sekin, että jos ei koko ajan sattuisi, niin sekin kaunistaisi kovasti ainaisen epätoivon ilmeen vaihtuessa kenties hymyyn. :)

solina

Oletko ajatellut rintojen pienennysleikkausta? Itselleni (D/DD-kuppi) oli jo leikkausaika varattunakin yliopistolliseen sairaalaan, mutta viikko ennen leikkausta hannasin ja peruutin ajan! Tämä on kyllä vähän kaduttanut...

Leikkauskriteerit ovat (julkiselle puolelle), että BMI pitää olla alle 30 ja solisluusta nänniin tulee olla tietty senttimäärä, olisko ollut joku 29 cm?? Yksityisellä puolellahan toki voi mennä kuka vaan leikkaukseen, mutta julkisella puolella leikkaus maksaa vain sairaalassaoloöiden verran eli muutaman kympin/yö.

Mitä olen netistä lukenut, niin harva on katunut leikkaukseen menoa. Itsekin luultavasti menen vielä leikkausjonoon uudestaan (6-8 kk) kunhan olen synnyttänyt. Imettäminen ei nimittäin _välttämättä_ pienennetyillä rinnoilla onnistu...

joo, miettinyt olen leikkauksenkin mahdollisuutta, mutta haluan katsoa ensin itsehoitokortit. Ja mun BMI:in on yli 30 joten painoa pitäisi saada alas jos leikkaukseen mielisi. (vaikkakaan se ei ole ehdoton tuo BMI-raja, se vain vähentää ns. pisteitä"

Aivan julmetusti tsemppiä sulle! Itse olen myös kärsinyt suurista (70I) rinnoistani ja itkeskellyt rintaliivi-ja bikiniostoksilla... Suuremmilta fyysisiltä vaivoilta olen onneksi säästynyt (vaikka onhan noita niskajumeja peruspirkkoja enemmän), mutta esteetikkona en vaan siedä lölleröitäni - saati niille tarjolla olevia mummoliivejä.

Tein kuitenkin tässä vuoden alussa täyden elämäntapamuutoksen (ja uuden bloginkin sitä tsemppaamaan), jonka toivon kunnon kohottamisen ohella vaikuttavan myös tissien pienenemiseen. Ja itse asiassa, on se jo vaikuttanutkin! (Tai sitten se on reilu viikko sitten lopetettu imetys... who knows, mutta aivan sama mulle kunhan tapahtuu!)

käyttäjä-11858
Liittynyt5.4.2015

Minulla on myös 3 ystävätärtä, jotka ovat käyneet rintojen pienennysleikkausessa, eikä yksikään ole katunut. Kyllä se varmasti vaikuttaa ryhtiin, jos etumuksesta häviää 1,5-2 kiloa. Ja toisinpäin: jokainenhan voi kokeilla ripustaa pari sokeripakettia rinnuksille roikkumaan ja samaistua isorintaisiin :) Liikunta on varmasti kaikille hyväksi, mutta jos siitä ei saa apua, kannattaa muistaa, että apua on saatavilla.

kyllä mä vielä ajattelin ensin yrittää kotikonsteja selviämiseen ennen kuin alan oikeasti harkitsemaan leikkausta.

Katri

Moni näyttää täällä rintojenpienennysleikkausta mainostavan KELA:n tarjoamana oikotienä onneen. Olen itsekin isotissinen pullukka, joskin olen aiemmin laihduttanut montakymmentä kiloa. Tuolloin kyllä muutama kuppikoko lähti mukana helposti. KELA ei maksa em. leikkausta reippaasti ylipainoiselle henkilölle. Toisekseen leikkaus on aina leikkaus joten kyllä terveelliset elämäntavat ja pieni painonpudotus on paljon parempi kropalle kuin kirurgin veitsi. Onnea treeneihin! Kunhan jaksat muutaman viikon tunnollisesti käydä niin monenlaiset vaivat alkavat kadota esim. väsymys, alakuloisuus ja univaikeudet. Ruokahalu voi kasvaa mutta itselläni on ainakin huomattavasti terveellisemmät mielihalut kun treenaa. Kroppa tuntuu itse tietävän mitä rakennusainetta tarvitsee. Tsemppiä!

itsekin näen leikkauksen vasta viimeisenä vaihtoehtona, kun on ensin itse tehnyt parhaansa terveytensä eteen. Eli yritän nyt ensin tätä parempaa huolenpitoa tästä tomumajastani ja jos ei omat tekemiset ala millään auttaa, niin vasta sitten mietin oikeasti operaation mahdollisuutta.

Emmi

Suunnitelmat kuulostaa tosi hyvältä:) Itselläni on ollu se paha tapa, että aloittaa aina liian kovaa ja sit väsähtää ja ei olekaan enään kivaa. Nyt oon viimesen puolen vuoden aikana yrittäny opetella liikkumaan 2-3 krt viikossa. Onnistunut olen ja kivaa on ollu. Mä suosittelisin vielä hierojaa tuohon päälle. Se on omaa laatuaikaa ja helpottaa kipuihin/särkyihin.

mulle on kans käynyt aiemmin niin, että on tehnyt liian kovat tavoitteet esim sen suhteen montako kertaa viikossa "pitäisi" urheilla. ja sitten kun ei ole jaksanut tavoitetahdissa on kauheasti masentanut. nyt aloitan varovaisemmin ja menen fiiliksen mukaan. :)

Minnie

Olen hoikka mutta aika kurvikas, liivikoko F65. Harrastuksena kestävyysjuoksu, hauskanpitona puolimaratonit. Eipä ole rinnat haitanneet liikkumista. Tosin en ota ainuttakaan juoksuaskelta, jo päällä ei ole hurjimman support levelin sporttiliivit jotka linttaavat mut aivan lätyksi.

en muistanut kertoa tekstissä omaa ympärysmittaani joka on 80. Kun sehän on fakta, että pelkkä kuppikoko ei kerro rintojen kokoa. Eli esim. rintojen todellisen koon (tilavuuden vai miten sen sanoisi) suhteen esim. 65F ja 80F ovat hyvin eri asia. (ja omani on siis H80)

Joten voin sanoa, että omat varmaan n. pari kiloa pala painavat hinkit kyllä aika lailla estävät esim. juoksemisen vaikka kuinka hampaat irvessä yrittäis itseään tsempata. En ole vielä löytänyt sellaista tissiliivipanssaria joka litistäis nämä boobsit lätyksi. :D

lalala

Oon ite Changen rintsikoissa kokoa 80J (kyllä, sellainenkin on olemassa) ja sieltä ostetuilla urheilurintsikoilla on kipittänyt lenkkipoluilla, eikä tunnu missään. Henkilökohtaistahan tämä varmasti on, mutta pakko sanoa että en koskaan uskonut että juokseminen voisi olla kivaa näiden hinkkien kanssa. :)

Mutta joo siis, tunnen tuskasi. :D

sannu

Tiedän tuon aloittamisen tuskan ja ison kynnyksen! Normaalipainon ylärajoilla kiikkuvalle parikymppiselle on iso pala mennä jumppaan, jossa nelikymppiset rautanaiset on parempikroppaisia ja -kuntoisia kuin itse:( Miten mä en voi löysän opiskelun ohessa käydä säännöllisesti liikkumassa, kun töissäkäyvät kolmen lapsen äiditkin pystyy ja jaksaa! Suurin ongelma on muutaman vuoden ajan ollut se, että otan aina laihduttamisen päätavoitteekseni ja turhaudun kun parin viikon huhkimisella ei näy peilistä tuloksia. Sama juttu ruokavalion kanssa, viikon jaksaa olla yltiöterveellinen, sitten retkahtaa kerran herkkuihin ja kokee sen liian suurena takapakkina.

Ihan vastikään olen viimein tajunnut, että rento meininki ja mielen hyvinvointi on se avainjuttu terveellisempään elämäntapaan. Kun ei lähde projektiin liian vakavana ja rajuilla muutoksilla, ei pienet vastoinkäymiset lannista. Ja ehdottomasti kannattaa etsiä sellaiset tunnit ja liikuntamuodot, joista tykkää niin paljon, että liikkuminen ei tunnu pakkopullalta, vaan kaloreita kuluu ja lihaksia työstää siinä liikkumisen riemun sivussa :)Esimerkiksi mä saan vaan pahan mielen kuntosaliharjoituksista ja pumppitunneista, mutta zumbassa sheikkaan pebaa niin innolla, että ihmettelen seuraavana päivänä miten voikin olla näin kipeät lihakset. Rohkeasti vaan, odotan innolla lisää näitä liikuntapäivityksiä :)

Janna

Mun varustus oli 85 G ennen leikkausta. Liikunta niitten kanssa oli tuskaa ja kunto oli surkea. Pääsin kunnalliseen leikkaukseen ja toivuttuani leikkauksesta tuli ilo mukaan liikuntaan. Kunto kohosi ja paino putosi siinä sivussa (mikä ei minullakaan ollut ensimmäinen tavoite).

Päänsärky, lukko lapaluissa ja hartiakivut jäivät leikkauspöydälle.

T: Nykyään C80

mä yritän kans olla ajatelematta tätä liikaa minään "projektina", niissä kun tahtoo aina motivaatio lopahtaa. mutta jos nyt tosiaan sais nyt tehtyä ihan vaan sellaisen muutoksen, että liikkuis ede hieman enemmän kuin tähän saakka. Eli vähällä pääsee alkuun. :)

:)

Tämmöset kannustaa aina mukavasti kun kokee olevansa jotenkin vajaa naiseksi pienirintaisena.. :) Kuulostaa niin vaivaolloiselta tuo isojen rintojen kanssa eläminen etten sellaisia toivoisikaan. Pikkusen voisin ottaa kyllä täytettä lisää, mutta kai sitä täytyy olla onnellinen siitä mitä meille on annettu! Aina kuulostaa olevan ruoho vihreämpää aidan toisella puolen :D t: 65B/70A..

Täällä päässä tissevä pyllerö ilmoittautuu kannatusjoukkoihin ja toivottaa kaikkea hyvää ja onnistumista projektiin. Samainen hiljalleen täälläkin aloitettu.

Laura

Itse hurahdin totaalisesti 1,5v sitten zumbaan, mutta paino/polvet estävät käymästä useammin kuin kerran viikossa. Rintoja on, liikaakin(D85) joten urheiluliivejä löytyy. Shock Absorberit ehkä parhaat, mutta ei näitä mukaviksi voi sanoa, Triumphin liivit myös hyväksi havaittuja. Ja paras vaihtoehto on urheiluliivit sekä toppi jossa sisäänrakennettu liiviosa.

Tsemppiä urheilun aloittamiseen, siihen jää koukkuun! Erityisesti voin suositella kahvakuulaa, auttoi ainakin omiin niska-hartia vaivoihin ja on juuri niin rankkaa kuin itse jaksaa&haluaa tehdä.Linkkivinkkinä liiviostoksiin http://triumph.timarco.fi/?ref=adwgooglefi&gclid=CLmn58351K0CFUaDDgodcUk9mg

mua kans kiinnostaa toi kahvakuula! Kaveri on siitä intoillut ja se näyttää tosi kivalta hommalta. Aion ehdottomasti mennä kokeilemaan. :)

Mä tiedän mistä sä puhut.

Elämä isotissisenä ei ole aina niin helppoa. Sekin että tykkään nukkua mahallaan ja tuntuu että pitää tissit asetella paikoilleen ettei satu niiden päällä röhnöttäminen niin alkaa olla jo vähän liikaa :D

Olen myös aloittanut liikkumisen, tavoitteena on pienentää rintoja ja muutenkin tätä ruhoa, kokoa kun mulla on aika hurjasti.

Paljon tsemppiä sulle! :)

ää! eihän mahallaan voi olla oikeastaan lainkaan, vaikka miten koittais puskurinsa järjestellä. :P

Oikeastaan mikä tahansa nukkuma-asento on kyseessä, niin tissit vaatii aina hemmetisti asettelua. tympeetä.

Unaja

Tämäkin tissevä pyllerö ilmoittautuu mukaan kannustusjoukkoihin! Tsemppiä! :) Itse olen "kärsinyt" samasta vaivasta jo pitkään, ja kuppikoko on vain vuosien saatossa kasvanut kasvamistaan. Tällä hetkellä huidellaan 80G-koossa ja näyttää, että sekään ei kohta riitä. Ja koska kaikki uudet projektit alkavat perinteisesti maanantaisin, niin aloitin itsekin tänään tissien pienennysprojektin, ja pienen kuntokuurin siinä sivussa. Jään mielenkiinnolla seuraamaan sun tavoitteiden etenemistä, ja ootan innolla erityisesti niitä valmentajan vinkkejä tisseville!

Sini

Tää tissevä liittyy myös kannustusjoukkoihin. Itse aloitin vuoden alussa salilla käynnin samaisista syistä, joten uudet vinkit ovat tervetulleita! Joku kirjotti tuolla, ettei leikkaus ole oikotie onneen vaan pitäisi laihduttaa. Muttakun kaikki isotissiset ei ole lihavia tai koe laihdutustarvetta. Itselläni jos tisseistä otetaan se 2-4kg pois, tipahdan painoindeksilläni aika alas. Kaksi sukulaista on käynyt vuoden sisällä leikkauksessa ja kuulemma katuvat ainoastaan, etteivät menneet aiemmin. Itse menen ihan takuulla, kunhan mahdolliset lapset on tehty. Täällä muuten leikkaukset tehtiin päiväkirurgiassa ja maksu oli 70e.

itselläni laihtuminen voisi viedä jonkin verran tissejäkin mukanaan, mutta tuskin kovin paljoa. Olin tissevä hoikkanakin. Joten väärässä ovat tosiaan ne jotka väittävät, että isojen rintojen aiheuttamat ongelmat vaivaavat vain ylipainoisia ihmisiä. :P

Sini

Pitää vielä lisätä, että itselläni ei tissit pienene vaikka paino putoaakin. Sama ongelma on ollut näillä sukulaisillani. Toisen leikkauskin venyi melkein kahdella tunnilla, koska poistettava osuus olikin melkein pelkkää rauhasta joka oli muotoiltava.

Tosi kiva lukea tällästä realistista ja "rentoa" tekstiä liikunnan alottamisesta (silti vakavalla otteella). Tammikuussa joka paikassa tunnutaan puhuvan joulukiloista jotka pitäis taas polttaa pois mahdollisimman pian... Mutta oon kyllä ihan samaa mieltä tuosta sun ajattelutavasta ja koitankin muistella tuota kun seuraavan kerran vaa'an sylkemä luku ei miellytä. Onneksi niitä tuloksia näkyy muuallakin!

akkainlehtien vaahtoaminen joulukilojen nopeasta pudottamisesta tammikuussa on todellakin niin raivostuttavaa. kaikkea mitataan vain kiloissa ja luodaan mielikuvaa, että vaa'an lukema on yhtä kuin onnellisuuden mittari. argh.

Vierailija

Hei kaikille!

Täällä yksi H65-kokoinen lähettää tsemppiä sinulle Veera ja kaikille muillekin tissiharmitusten kanssa painiville.

Itse hiukan ihmettelen, kun niin monet ovat ratkaisseet isojen tissien ongelman leikkauksella. Uskon kyllä, että se on monille hyvä ratkaisu, mutta toisaalta tuntuu, että nykymaailmassa ajatellaan liikaa niin, että kaiken voi ratkaista "helposti" lääkärin toimenpiteen avulla. Rinnat ovat luonnollinen asia (olivat ne sitten aata tai hoota) ja siksi niistä, niinkuin muistakin kropan osista, pitää pitää parhaansa mukaan hyvää huolta. Uskon, että jos on normaalipainoinen ja harrastaa itselle sopivaa liikuntaa, hartiaongelmatkin häviävät ilman mitään leikkauksia. Ainakin mulla kaikki ongelmat ovat tähän mennessä hävinneet liikunnan avulla (kop kop, pitää puuta koputtaa...).

Olen itse harrastanut liikuntaa ( mm. joukkueurheilua, juoksua ja bodypumppia) koko ikäni, enkä ole antanut tissien tulla minun ja urheilun väliin. Tarpeeksi hyvät urheilurintsikat vaan päälle, niin niitä tissejä tuskin enää huomaa! :D Suosittelen erityisesti Shock Absorberin Basketball-liivejä! Mulla on sellaset ja olen niitä vähän ompelemalla fiksaillut ja ovat ihan tolkuttoman hyvät ja kestävät.

Muistakaa, että kaikilla on jotain ongelmia vartalonsa kanssa. Niiden kanssa pitää vaan oppia elämään ja valita itselle sopiva liikuntamuoto, kyllä se siitä sitten lutviutuu :) Loppuun on muuten vielä pakko sanoa, että itselläni e-pillereiden lopetus pienensi rintoja kuppikoolla tyyliin viikossa... suosittelen :)

Liikuntaintoa elämääsi, et ole yksin ;)

- Minä vaan

mä en ole ehtinyt elämässäni edes syödä e-pillereitä kuin hetken aikaa ja siitäkin on jo vuosia. Eli eipä ole mitä lopettaa..

Ja kuten jo tuolla aiemmin jollekin kommentoin, niin kuppikokohan ei suinkaan kerro koko totuutta joten kyllä ne rinnat vaan voi joillakin olla jopa esteenä liikunnalle. Minä olen vuosikausia yrittänyt löytää itselleni sopivia urheiluliivejä, mutta voin kertoa, että omat kannuni olen kyllä aina huomannut olipa liivit mitkä tahansa.

Joten haluan vaan sanoa, että tissit voivat joillakin olla ihan oikeasti sellaiset ettei iiden kanssa opi elämään. Tai ehkä oppii, mutta se elämä ei ole kovin mukavaa, vaikka kuinka tekisi kaikkensa itseään huoltaakseen.

Itse nyt meinaan vielä tätä liikuntakorttia kokeilla, mutta mikäli tuntuu, ettei kovalla ja pitkäkestoisellakaan työllä tilanne muutu jollain tavalla paremmaksi, niin kyllä silloin voi joutua leikkausta harkitsemaan. :(

Tiia

Itse olin myöskin kokoa 80H ja kävin leikkauksessa 6 vuotta sitten enkä ole kyllä päivääkään katunut,ainoastaan sitä etten edes lääkärin kehoituksesta uskaltatunut sinne aikaisemmin!Mulla poistettiin yhteensä 2,5 kg ja jäljelle jäi DD-kuppi,pienirintaiseksi en olisi edes halunnut.Mulla oli sellainen tilanne,ettei edes rankka laihduttaminen ennen häitä (20 kg/4 kk) pienentänyt etumusta,eli oli pakko todeta ettei mikään muu enää auta kuin leikkaus.

Jonottamaan kirurgin arvioon jouduin yli vuoden ja operaatioon sen jälkeen vuoden,eli suosittelen kuitenkin käväisemään asiasta lääkärille juttelemassa,mikään nopea prosessi se ei ainakaan Tampereella ollut.

Tsemmpiä reeneihin,toivottavasti saat helpotusta vaivoihin sieltä ja jos niskat menevät todella juntturaan,niin suosittelen lämpimästi akupunktioita,auttaa!

Aivan loistava asenne!!!! Go girl! Siitä se lähtee, pienin askelin eteen päin. Sama projekti on ollut täälläkin menossa vuoden ajan - välillä tuloksekkaammin kuin joinakin kuukausina, mutta tärkeintä on, että muutosta tapahtuu :)

Envia

Tuli tästä postauksesta vaan mieleen, että vaikka itse olen vaatimattomasti kokoa E, ja nuo vaivat kuulostaa erittäinkin tutuilta... Niin. Yritäppä selittää tuota ongelmaa "normirintaiselle" tutulle. Joskus puhuin tuosta leikkausmahdollisuudesta, ja sain vain katseita jotka ihan suoraa sanoi "mitä hittoa horiset". Se, että joku haikailee pienemmistä rinnoista tuntuu olevan jotenkin käsittämättömän omistuista, suoranainen tabu. Pienirintaiset itkee miten haluaisivat olla isompia, ja kun sanot että ei se ole onnea ja autuutta tämäkään, niin saat suunnilleen silmille sieltä kun kehtaat väittää moista. En ymmärrä. Ehkä se sitten vain on niin että kaikkien pitäisi itse kokea se miltä tuntuu kun päätä särkee 24/7 ja niskat on jumissa ja lukossa ennenkuin tajuavat ettei se todellakaan ole vain niin että isot rinnat = miehet tykkää, jes.

Soffe

Mä alotin itse urheilun koska halusin pudottaa painoani. Mutta tässä on hiljalleen tullut olo, että ei se paino loppujen lopuksi niin paljoa mua haittaakaan. :D Mun selkäkivut on kadonnut, samoin nilkka- ja polvikivut. :D Mä en edes tajunnut kuinka usein ne oli kipeitä, kunnes havahduin ettei mulla oo selkä sattunut vähään aikaan jaloista puhumattakaan. :D Piristi niin paljon ettei painon vähäinen putoaminen ole haitannut. :D

Niin ja tissiongelmasta. Mulla on aika pienet tissit ja silti tuntuu että esim. lenkillä saattaa välillä sattua kun juoksen liian lujaa... :D

Vierailija

Toivottavasti aiot yhdistää liikuntaharrastukseen myös ruokavaliomuutoksen, sillä paskalla syömisellä liikkumista ei voi suositella kenellekään. Ja tällä en sitten tarkoita mitään "hiilaritankkausta" vaan oikeasti puhdasta, monipuolista ravintoa. Viljat voi suosiolla jättää pois turhina, pelkästään sillä lähtee jo kiloja ja liikkuminen helpottuu (siinä sivussa että muutenkin elämänlaatu todennäköisesti paranee, koska viljat ovat niin monien nykyvaivojen taustalla). Kuiduista huolestuneille tiedoksi, että kasviksista saa kuituja moninkertaisesti viljoihin verrattuna, lisäksi kannattaa tietysti käyttää oliiviöljyä ja voita niin pysyy ruuansulatuskanavat liukkaina. Ja kuten liikkumista, tätäkään ei tietysti kannata ajatella minään tehokuurina tai dieettinä, vaan tekemällä vaikka vähittäisillä muutoksilla niistä pysyviä.

Vierailija

Osaisitko vinkata, mistä vähän tissikkäämmän kannattaisi lähteä metsästämään sporttiliivejä? Terveisin hieman pienempi pullero kokoa F85.

Vierailija

Entäs uinti, tai vesijuoksu? tuntus et siinä ei ole rinnat niin tiellä, ja vedessä kaikki on kevyempää, eli eivät tunnu raskaallekaan. vesijuoksu on tosi tehokastakin (vaikkakin sairaan tylsää, kannattaa ottaa juttukamu mukaan ;) ja hellempää nivelille, polville jne kun kovalla lattialla pomppiminen jumpassa tai kadulla juoksu.

Inka

Kääk, tällanen 85C-D (mallista riippuen) tuntee tässä ihan laudaksi itsensä vaikka näidenkin kanssa tuntuu olevan välillä semmosta tappelua!

Olen vasta tutustunut blogiisi ja tykkään niin niin paljosti! Hyvää mieltä tuonut tytölle, joka on ikänsä paino-ongelmien kanssa tapellut, kun näkee että toinen ei-nollakoon-naisihminen on niin sinut itsensä kanssa ja ah, niin kaunis ja tyylikäs! :-)) Kiitos! Ehkä toivoa on siis.

Ada

Itselläni rinnat ovat 70E-kokoluokituksen saaneet, mutta koska olen hervottoman pitkä ja normaalilla kropalla varustettu nainen, rinnat eivät näytä kokonaisuudessa mitenkään älyttömän isoilta. Nyt ongelmana on tosiaan se, että olen raskaana ja juuri ostamani ja täydellisesti istuvat rintaliivit ovat liian pienet eli jippii vaan uutta kuppikokoa odotellessa ja liian pienissä liiveissä kulkiessa. Liikunta on itselläni rajoittunut pariin lajiin nilkan pysyväisvamman takia, minulta kun kiellettiin juoksu ja hypyt kokonaan loppuelämäksi. Nyt tosiaan kun keskivartalo alkaa saada lisää painoa koko ajan ja selkä kipeytyy entistä herkemmin, on ollut yksinkertaisesti pakko tehdä napakkaa lihaskuntoliikuntaa vähintään se 30-40 min päivässä, ettei alaselkäni jumahtaisi särkyjen takia kokonaan.

En tiedä miten sinun kuppikokosi kanssa, mutta minä ja tissikkäämpi sisareni löysimme avun Changen urheilurintaliiveistä. Muistan varmaan loppuikäni kun siskon kauppaan raahasin ja se sai ne urheiluliivit myyjän avustuksella päälleen. Siellä se hyppi sovituskopissa hysteerisesti nauraen ja hoki, että "miulla ei ole tissejä, miulla ei ole tissejä" :'D Eli mahdollisimman hyvät ja povea minivoivat rintaliivit kannattaa hakea ja kokeilla monilta eri merkeiltä. Itsekin olen törmännyt välillä huomattavasti heikommin tukeviin yksilöihin urheilurintaliiveissäkin ja ennen kunnon yksilöiden löytymistä sitä ei välttämättä edes tajua pitävänsä huonoja liivejä päällään.

Älyttömästi tsemppiä, iloa ja intoa kuntoilun parissa, toivottavasti rintojen aiheuttamat ongelmat pienenevät ja selkävaivat helpottavat!

Vierailija

http://www.viidakkomies.com/wp-content/uploads/2010/08/nutrix1.pdf

Sen verran haluan postata kokemuksiani, että oleellista on oikea ravinto. Siitä liikkuu niin paljon väärää infoa, jopa personal trainerien taholta riippuen siitä ovatko saaneet valtion virallisen koulutuksen vai ovatko ottaneet itse asioista selvää.

Paraskin kuntoiluinto vesittyy väärällä ravinnolla. Kaiken ravinnosta treeniin pitää olla hauskaa ja luonnollista ja sen jälkeen kaikki posititiviset muutokset tapahtuvat itsestään ilman stressiä! Oheisesta mainiosta pdf: tä saa parhaat vinkit toimiviin valintoihin kaupassa. Itse olen pari vuotta perehtynyt ravintoon ja koko ikäni treeniin ja uskallan vahvasti suositella. Parin viime vuoden aikana olen huomannut kuinka vähän tarvii varsinaisesti edes treenata kun vaan syö oikein! Kroppa hakeutuu itsestään optimitilaan kun sille antaa oikeat palikat! Parasta kevättä!

Vierailija

Mä olen tällä viikolla tehnyt päätöksen, että pyrin leikkaukseen. Olen ihan koko ikäni kärsinyt rintojen koosta (80F). Niihin on liittynyt häpeää, haittaa ja kipua. Olen ollut hoikka mutta tossa noi ovat aina möllöttäneet yhtä valtavina. Harrastan liikuntaa enkä kipuile niskoista tms - haluan vaan paljon pienemmät rinnat koska näiden kanssa elo ei ole hääviä! Eli minusta liikunta ja leikkaus eivät ole toisensa sulkevat vaihtoehdot - liikkuu miten paljon vaan, niin kipuja lukuunottamatta muu isorintaisen arki jatkuu. Ikävä kyllä :(

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram