Kuherruskuukausi uuden työn kanssa on sen verran kiihkeä, että kotona ei meinaa malttaa käydä kuin nukkumassa ja blogi on sen vuoksi edelleen hieman unohduksissa. Viihdyn työssäni ihan suunnattoman hyvin ja olen innoissani oppiessani joka päivä uusia juttuja. Mun pomo on aivan mahtava ja meillä on hauskaa keskenämme. Parempi ollakin, sillä nytkin kello on perjantaina puoli kymmenen ja me ollaan molemmat vielä studiolla. :D Mutta kuten huomaatte, en minä sentään enää töitä tee kunhan nyt muuten vaan luuhaan, kun kotonakaan ei oo kukaan odottamassa. Mun ihku-pomoa on tälläkin kertaa kiittäminen, että jaksoi napata minusta asukuvan. Sattui nimittäin pitkästä aikaa päälle jotain sellaista, mitä en ole täällä vielä esitellyt.

20100319

Monkin verkkopaita tarttui matkaan tammikuiselta Tukholman reissulta. -75% alen jälkeen hintaa jäi reilut 8 €, joten uskalsin ostaa paidan, vaikken ollutkaan ihan varma miten ja minkä kanssa sitä käyttäisin. Paidan lyhyet hihat nimittäin hieman arveluttavat minua. Laput kiinni se lojui kaapin perällä aina tähän päivään saakka, mutta tänä aamuna sain vihdoin ja viimein sopivan viirauksen ja tajusin pukea paidan bleiserin alle, jolloin hihojen pituus, (tai siis niiden lyhyys) ei häiritsisi. Ihan vielä ei toiveistani huolimatta tarkene ulkona pelkässä bleiserissä, mutta sisällä sentään on kyseiselle vaatekappaleelle sopiva "sää".

Elettyäni kaksi viikkoa joka päivä mahtavissa kirppissaappaissani aloin jo hieman sääliä eteisessä hylättynä murjottavia bikereitani. Oli siis pakko lepytellä  ja päästää nekin välillä kirmaamaan loskaisille kaduille.

Yksi syy, joka on viime viikkoina myöskin vaikuttanut bloggamisintooni, on toisiaan seuranneet rumapäivät. Jo viikko tolkulla olen tuntenut itseni äärimmäisen karmivaksi limaiseksi suohirviöksi, enkä oikein tiedä mikä tähän fiilikseen auttaisi. Tunteen suurimpana syynä on käsittämättömän huonossa kunnossa oleva ihoni. Jos ei mikään muu vielä tänä keväänä kuki, niin minun naamani ainakin. Tilanne on jopa siinä määrin huono ja itselleni harvinainen, että suunnitelmissa on suunnata  lääkärille, jos ei tilanne ala pian helpottaa. Naamasta ja monesta muusta ongelmasta päätellen tämän mimmin hormonit ei nyt taida hyristä ihan toivotuilla kierroksilla.  Harvinaisen kenkun ja surkean olon sitä voikin tuollainen asia aiheuttaa. Kun ei naama miellytä, niin ei mitkään vaatteetkaan miellytä. Ja kun ei vaatteet miellytä, niin ei kiinnosta myöskään blogata. Yksinkertainen ketjureaktio. :P

Jottei tämä suohirviö ihan vaipuisi alhoon, niin koitan muistuttaa itseäni siitä, että kyllä niitä nättipäiviäkin vielä tulee. Itsensä terapioimisen tukena toimikoon tällä kertaa viimeisin minusta otettu onnistunut (ja hyvin photoshopattu) kuva, joka päätyi uuden työpaikkani tänään julkaistuille nettisivuille. Hieman mä näytän siinä taas Lauri Tähkältä kuten aina, mutta hymy näkyi ekana työpäivänä olleen herkässä. :)

veeratyö

Kello on 22.01. Jokohan pitäis suunnata kotiin.. Huomenna sitten takaisin studiolle koulutehtävien merkeissä. Can't wait!

Kommentit (13)

Veera

no tossa kuvassa se ei oo kauheen paha, mut mä hymyilen jotenkin toispuoleisesti niin et mun toinen silmä menee aina ihan sikkuralle ja häviää naamaan. Itse asiassa mä taisinkin photoshopata tota silmääni hieman isommaksi tuohon kuvaan, jotta lauritähkäily hieman lievenisi. :D

Veera

en harmikseni kyllä ole laihtunut. Samat kilot kannettavana kuin ennenkin.

mä syytän pitkää tosikylmää talvea oman ihoni kunnosta. toivottavasti lääkäri auttaa ja jos ei auta, suuntaa kosmetologille - niiden tehtävä kai on tietää ihosta asioita joihin ei lääkkeet päde.

itekin muuten löysin verkkopaidan, pitkähihaisen, mustan, kirpparilta eurolla hiljattain ja nyt koitan keksiä sille käyttöä :)

Veera

joo, pitänee konsultoida kaikenlaisia amattilaisia, kun ei tunnu omat keinot auttavan. Kyllä tällä talvella tosiaan on oma osansa ihon kuntoon, mut nyt on jo normaalia talvea huomattavasti pahempi tilanne. :P

En kyllä näe suohirviötä, vaikka sitten miten tiirailisin. Mutta tiedän tunteen. Joskus hieman epäonnistunut leikkaus hiuksissakin saattaa aiheuttaa mainitsemasi ketjureaktion, jolloin toki tulee myös pohtineeksi, mahtaako edustaa jotakin epäluonnollisen turhamaista naistyyppiä :D

Seuraa 

Tätä vuonna 2007 perustettua tyyli-/lifestyleblogia kirjoittaa 35-vuotias kenkäfriikki, jonka mielestä kenkien kuuluu aina näkyä.
Pukeutumistyylin lisäksi blogissa metsästetään toisinaan myös parempaa kuntoa, kauneutta, kulttuurielämyksiä ja uskoa itseen ja tulevaisuuteen.
Motto on kuulunut jo vuosia, että "vaikka paino vaihtelee, niin laukut mahtuu aina!"

------------------------------------------------------

veera @ tyyliametsastamassa.fi

------------------------------------------------------

Tyyliä metsästämässä somessa:

Facebook / Instagram

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011
2010

Kategoriat

Instagram